Jokainen Sinuhe egyptiläisen lukija tietää, kuinka hämmästyttävän todentuntuisesti Mika Waltari herättää eloon muinaisen Lähi-idän maailman. Minna Silverin teos osoittaa, miten taitavasti romaani on rakennettu historiallisille faktoille - Waltari tunsi muinaista Egyptiä paikoin paremmin kuin moni egyptologi. Esimerkiksi kirjan kallonporauskohtaus on täsmällinen yksityiskohtia myöten.
Minna Silver käy teoksessaan läpi Waltarin Sinuhe egyptiläisen, avaten sen historiallista pohjaa Sinuhen matkatessa muinaisen Välimeren, Lähi-idän ja Punaisenmeren kansojen parissa. Silver tarjoaa johdatuksen kadonneisiin korkeakulttuureihin ja rikastaa entisestään Sinuhen lukuelämystä. Tätä lukiessa Sinuhe-fani haukkoo henkeään: onko tämä voinut tapahtua todella?
Dosentti Minna Silver on Lähi-idän ja Välimeren arkeologian ja historian sekä maailman kulttuuriperinnön asiantuntija, jolla on vuosikymmenten kokemus kenttätöistä Lähi-idässä.
Todella hyvä tietokirja. Seikkaperäinen selvitys Mika Waltarin käyttämästä lähdeaineistosta, mitä tiedettin 1940-luvulla ja mitä nykytutkimuksen valossa tiedetään pronssikauden Egyptin historiasta. Suurimmalta osin Sinuhe on yllättävän realistinen mutta on tietenkin kohtia missä Waltari on keksinyt paremman version historiasta. Nämä kohdat käydään tarkasti läpi.
Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos Waltarin magnum opus on tuttu entuudestaan.
Kirja, joka ei oikein tiedä, olisiko se lintu vai kala.
Kirja alkaa vajaat 50 sivua pitkällä osiolla, jossa Silver esittelee 1900-luvun alkupuolen egyptomaniaa, Waltarin omaa kiinnostusta muinaiseen Egyptiin sekä Sinuhe egyptiläisen vaikutteita.
Kirjan pääosa on omistettu Sinuhe egyptiläisen läpikäymiseen kirja kirjalta. Suhteettoman suuri osa näistä luvuista on romaanin referointia, jonka historiallista pohjaa Silver kommentoi. Silverin kommentaari jää hajanaiseksi ja sisällöltään ohueksi. Kokonaiskuvaa ajasta on vaikea saada. Olisin kaivannut parempaa kuvausta muun muassa historiallisesta Horemhebistä sekä siitä, mitä tiedämme elämästä ja yhteiskunnasta Sinuhen ajan Egyptissä.
Silver ei aina myöskään ole kovin selkeä sen suhteen, puhuuko hän romaanin tapahtumista vai historiallisista tapahtumista.
Aihepiirijako olisi todennäköisesti toiminut paremmin kuin Sinuhe egyptiläisen rakenteeseen perustuva jako. Toisaalta Silverillä ei tässä ole niin paljon asiaa esitettävänä, että siitä olisi ilman laajaa romaanin referointia saanut aikaan kokonaista kirjaa.
Millainen oli Egypti niinä aikoina kun Sinuhe egyptiläinen istui sykomoripuunsa alla ja pohdiskeli elämäänsä? Silver taustoittaa viihdyttävästi. Tämä on mukava lukea ja toimii myös Sinuhen juonitiivistelmänä.
Pitäisiköhän se Sinuhe nyt lukea uudestaan? Vähän ainakin kiinnostaisi, kun en kovin kummoisena aikanaan pitänyt, mutta tätä lukiessa luonnollisesti muistui mieleen kohtia sieltä täältä.