Ratakierros

by Miika Nousiainen

Kuinka vaikeaa onkaan vahvistaa samaan aikaan takareisiä ja itsetuntoa? Hillittömän totinen romaani kahden vuoden tuskaisesta juoksuharjoituksesta.

Kun mies täyttää 50 vuotta, hänen täytyy hankkia moottoripyörä tai alkaa harrastaa 400 metrin juoksua. Ajokortittomalle ja kapinoimisesta kiinnostumattomalle Miika Nousiaiselle valinta on ratakierros ja päämäärä Göteborgin MM-kisat.

Onnistuuko kirjailija rakentamaan itsestään kevytrakenteisen frekvenssijuoksijan? Jopa ikäluokkansa suomenennätysmiehen!

Kirjailija uppoaa yhä syvemmälle maailmaan, jonka rakennuspalikoita ovat dorsiflexio, wall drive, MCT-öljy ja palautuminen. Ja pahin ulkopuolinen uhka ruotsalaisurheilija Mattias Sunneborn.

Genres: Fiction, Humor, Sports, Audiobook

335 pages, Hardcover

Published October 2, 2024

Reviews

[Milja Fromholtz · Rating 4 out of 5]

Tässä kirjassa ei tavallaan ollut mitään järkeä, ja kuitenkin ahmin sen parissa päivässä. Nousiaisen assosiaatiot ovat syöneet steroideja ja välillä käy mielessä onkohan hän sekoamassa lopullisesti. Ja tästä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia nauroin vedet silmissä niin kun en pitkään aikaan.

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

"Muistan erään syksyisen tilanteen Töölön Urheilukadulta, varmaankin tämän vuosituhannen alkupuolelta. Oli kova vihmova sadekeli. Pallokentän nurmella oli yksi jalkapalloilija harjoittelemassa. Pysähdyin katsomaan. Hän toisti yksinkertaisinta sisäsyrjäsyöttöä palloseinää vastaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia kertoja. Hän oli Jari Litmanen, maamme jalkapallohistorian taitavin pelaaja. Jos hän toistaa Mestarien liigan voittajana lajinsa yksinkertaisinta osa-aluetta, kuinka huolellinen minun pitää olla omassa lajissani?"

Miikka Nousiaisen Ratakierros ei ole romaani, vaikka kirjan takakannessa niin väitetäänkin. Kirja on eräänlainen päiväkirjan ja esseen välimuoto. Nousiainen lähentelee 50 ikävuotta ja ottaa kahden vuoden projektin: Suomen ennätys 400 metrin (ratakierros) juoksussa on tehtävä 50-vuotiaiden sarjassa. Kirja on merkintöjä tältä matkalta, mutta samalla Nousiaisen teksti poukkoilee (hyvällä tavalla!) sinne sun tänne. Kaikenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä pohditaan: hyvinvointivaltiota, Selänteiden toimintaa X.ssä, kirjailijan ja urheilijan "urien" eroja, kielen rytmitajua luettelemalla entisiä valtionjohtajia, musikkia, salaliittoteorioita, huutokauppakeisari Aki Palsanmäkeä jne. Onpa mukana kuvitteelliset tekstit: Kari Hotakaisen muistokirjoitus Nousiaisesta Hesarissa ja valtiovarainministeri Tuomas Kyrö toimittaja Jenni Pääskysaaren haastateltavana! Tai miltä kuulostaisi kirjallisuuslehti Parnasson kritiikki Nousiaisen juoksusta, sekin selviää tästä kirjasta.

Ja erilaisia nasevia vertauksia ja oivaltavia sanontoja löytyy moneen lähtöön. Esimerkiksi:
"Ihminenhän vain toivoo onnellista elämää, kivutonta kuolemaa ja johonkin sopivaan saumaan paikallislehden haastattelua."
"Lääkäri kehottaa pitämään kuumeen laskemisen jälkeen vielä useita lepopäiviä. Haluaisin haastaa hänet, mutta oikeassahan hän tietenkin on. Hän on käynyt lääketieteellisen ja kohdannut tuhansia potilaita. Minä olen käynyt Tervakosken Puuhamaassa ja kohdannut vastoinkäymisiä."

Tämän kirjan voisi joskus jopa lukea uudelleen jo noiden parin edellä mainitun lausahduksen vuoksi. Niitä nimittäin riittää aika lailla ja monet ovat oikein osuvia!

Nousiainen kirjoittaa myös minusta lähes yhtä vapautuneesti kuin minusta Nousiaisen parhaassa kirjassa, Paskakirjassa (joka on yhdessä Taro Korhosen kanssa kirjoitettu).

Arvioksi 3,6/5.
Miikka Nousiainen: Ratakierros (2024).

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Miika Nousiainen päättää viidenkympin kynnyksellä lopettaa kirjailijana olemisen ja ruveta 400 metrin juoksijaksi. Koska jollain on kuitenkin elettävä, hän - kirjailijuudesta luopumisesta huolimatta - päättää samalla kirjoittaa kirjan matkastaan viisikymppiseksi huippu-urheilijaksi.

Mitä ilmeisimmin Nousiaisella on vahva yleisurheilutausta nuoruudessaan, ja siitä on hyvä ponnistaa oman ikäluokan huipulle. Nousiaisen ikätoverina pystyn hyvin samastumaan siihen, miten elämänkaaren kääntyessä laskuun tekee mieli koettaa, miten hyvin sitä kuitenkin voisi vielä pärjätä, kuinka hyvä sitä voisi vielä olla, vaikka alaviitteenä on aina "ikäisekseen".

Annan kirjalle kuitenkin vain kaksi tähteä, sillä minua jäi vaivaamaan se, onko kirja kirjotettu tosissaan vai ei. Nousiaisen sanailu on kovin kepeää ja kirja on täynnä hänelle tyypillisiä äkkivääriä vertauksia ja itseironista pohdintaa hankkeen mielekkyydestä.

Ääneenlausumattomana alatekstinä on kuitenkin se lukijalle syntyvä epämääräinen tunne, että tässä on oikeasti kyseessä kirjailijalle äärimmäisen vakavasta asiasta. Ristiriita tekee lukukokemuksesta hämmentävän.

[Hannu Pelttari · Rating 4 out of 5]

Miika Nousiainen on sympaattinen tyyppi, tolkun mies. Ratakierros kertoo viisikymppisen puolihulluuteen menevästä projektista treenata 400 metrin juoksua. Nousiaisella on urheilullista lahjakkuutta pohjilla paljon keskivertoa enemmän ja niinpä hän juoksee kesällä 2024 viisikymppisten Suomen mestariksi 400 metrillä.

Kirjaan on piilotettu kaikkien rönsyjen sekaan hyvääkin tarinaa treenaamisesta ja lisäravinne- piikkari-, ruokasooda- ym. uskosta. Mutta rönsyjä on ihan tolkuttomasti. Juoksukirja on lopulta yllättävän samanlainen kuin hänen muutkin kirjat. Jo aiemmin olen ihmetellyt kuinka samalla tavoin Nousiainen kirjoittaa kuin Hotakainen. Nyt selviää, että miehet ovat kaveruksia. Kumpikin on istunut televisiovitsailuissa niin, että pakonomaista vitsikästä tajunnanvirtaa ryöppyää solkenaan. Siinä kohtaa kun Nousiainen alkaa kysellä Dr. Oetkerin väitöskirjan perään, nauroin ääneen. Mutta yleensä en nauranut.

Nousiainen kertoo kuitenkin rönsyjen seassa rehellisesti itsestään tavalla, joka sai minut pitämäään miehestä. Siksi - ja kunnioituksesta tätä urheiluprojektia kohtaan - neljä tähteä.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Hämmentävä kirja. Aihe oli kiinnostava siinä mielessä että ratakierros on itsellenikin tuttu, odotin oikeinkin innolla tämän lukemista. Mutta tämähän oli vähän väkinäistä vitsailua alusta loppuun! En Nousiaiselta ole aiemmin mitään lukenut joten en tiennyt mitä odottaa, ehkä tämä olisi ollut arvattavissa. Pienoinen pettymys siltä osin. Mutta toisaalta itse juoksemisesta ja treeneistä lukeminen oli miellyttävää, ja myös kovin tunnistettavaa. Parhaimmillaan vitsailutkin oli oikein osuvia, ennemmin niiden runsas määrä oli se mikä vähän särähti. Odotin enemmän mutta sain myös paljon iloa, eli kai tämän voi kuitenkin ihan hyväksi kirjaksi todeta.

[Susanna Palonen · Rating 5 out of 5]

Riemastuttava ja välillä syvällinenkin. Elämänmakuinen. Nauruntyrskähdyksiä ja myötäileviä nyökytyksiä.

[Vilma Isokoski · Rating 2 out of 5]

Harmillisesti ei vastannut odotuksiani, kirja ei ole Nousiaisen tyypillistä kirjoitusta, vaan päiväkirja juonsuharrastuksesta ja tavoitteista.

[Timo Pohjakallio · Rating 3 out of 5]

Very simple main story, spiced up with numerous weird distractions (side stories). Although side stories make the book quite unstructured, some of them are really funny. My favorite was the one around unpaid tram ticket in Gothenburg. It has very little to do with the main story, but on its own right highly entertaining. Hard to rate book. Not deeply thought provoking, but still worth spending couple of nights.

[Vassman · Rating 3 out of 5]

Alku oli hauska, keskiosaa olisi voinut tiivistää - oli liikaa väkinäistä huumoria, loppua kohden parani. Tykkään Nousiaisen lakonisesta ja itseironisesta huumorista. Tästä jäi mieleen ainakin lausahdukset ”Kuolema on vanhemmuuden ensimmäinen tasapainoinen tila” ja ”Tässä isässä nivelet eivät jousta, mutta periaatteet kyllä”. Suosittelen tätä kaikille keski-ikäisille (tai sellaiseksi itsensä tunteville) liikkujille.

[Toni Laatanaho]

Monella tapaa hieno lukukokemus. En tykkää Nousiaisesta telkkarissa, mutta kirjailijana taitava sanankäyttäjä ja kirjoitettuna myös hänen huumori toimii ja uppoaa itellekin - kirjan aikana sai jatkuvasti nauraa ihan ääneen. Ja samalla mukaansatempaavaa seurata projektia, ihmiskoetta, joka oli kirjailijalle itselleen selkeästi tärkeä, paljon muutakin kuin pelkkä aihe kirjalle. Nousiaisen omisautuminen juoksutreenille olikin ehkä parasta tässä.

[Mirja · Rating 3 out of 5]

Kokonaisuutena tämä jäi jotenkin irralliseksi ja lukeminen eteni välillä kovin takkuisesti. Nousiaisen huumori ja absurdit assosiaatioketjut kuitenkin huvittivat ja monessa kohtaa tuli vähintäänkin hymähdettyä ellei jopa naurettua ääneen.

[Pine · Rating 3 out of 5]

3.5 ⭐

[Lukuleeni · Rating 4 out of 5]

Viihdyttävää hetki hetkeltä. Muistijälkiä jäi vähän mutta palveli lukijan senhetkistä olotilaa.

[Mika Javanainen · Rating 3 out of 5]

Tuttua Nousiaista. Välillä nokkelampaa fantasiointia ja toisinaan vähän kömpelöä. Aiheena viidenkympin kriisi ja siihen liittyvä suorittamisen pakko hienosti paketoituna pähkähulluun tavoitteeseen oli viihdyttävä ja ajatuksiakin herättävä. Joukossa oli ihan hyvää komiikkaa ja Vadelmavenepakolaisesta ”lainattua” länsinaapurin syvää kunnioitusta.

[T. E. A. · Rating 4 out of 5]

Jos kirjassa mainitaan Kaunareiden back from the death -juonikäänteitä ja Ridge ja Brooke, se ei voi olla huono teos.

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Hulvaton pläjäys keski-ikäisen miehen tuskallista matkaa itseensä ja minäpystyvyytensä rajoihin. Nousiainen ottaa haasteen itselleen, joka vie paljon monisyisempiin tilanteisiin kuin itse haaste. Kirja on tutkimusmatka keski-ikäisen miehen minäpystyvyyden rajoihin ja niiden kohtaamiseen. Tätä kirjaa lukiessa ei montaa hetkeä naama pysy normaali lukemissa, koska joko sitä pohtii itseään ja asemansa osana yhteiskuntaa, tai nauraa itsensä tärviölle. Tämä kirja vei täysin mukanaan ja laittoi pohtimaan omaakin matkaa. Suomalainen nöyryys ja vaatimattomuus yhdistettynä kunnianhimoon tuo mukanaan hauskoja kommelluksia. Nousiainen ei petä!

[Fridzd · Rating 1 out of 5]

Olin tähän pettynyt, ideaa pidin hauskana, varsinkin kun oon itse aloittanut juoksuharrastuksen. Vaikka aihe kiinnosti, tää onnistui olemaan silti tylsä. Kiusallista huumoria, joka kolmas lause yritti olla vitsikäs. Pakolla luin loppuun.

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Miika Nousiaisen autofiktiivinen romaani Ratakierros (2024) kertoo kirjailijan kahden vuoden huikeasta projektista kehittyä sokeriaddiktoituneesta sohvaperunasta miesten 400 metrin juoksijaksi yleisurheilun yli 50-vuotiaiden MM-kisoihin Göteborgiin. Kovana tavoitteena on rikkoa Petteri Soinin Suomen ennätys 54,51, päästä finaaliin ja kaataa ruotsalainen arkkivihollinen. Nousiaisella on valtava vuori kiivettävänään asiat semihyvin tekemään tottuneen ihmislajin edustajana, joka suoriutumisessaan on aina tyytynyt keskivertoon tai mielummin hieman alle. Porvarielämää pääkaupungin ytimessä leppoisasti elävän työväentaustaisen demarin pitäisi muutamassa vuodessa onnistua muuntautumaan ihmisrakkaasta, nöyrästä ja itseironisesta humanistista kovapintaiseksi, kylmäksi kilpailijaksi päätavoitteenaan muiden päihittäminen. Rivien välistä on tosin havaittavissa, että todellisessa elämässä Nousiaisella on tyylistään huolimatta vankahko urheilu- ja kilpailutausta.

Nousiaisen ihmisläheinen, sympaattinen ja ironinen ote tempaisee nopeasti mukaansa, mutta kahden vuoden päiväkirjamainen ja töksähtelevä kerronta alati toistuvine treeni- ja kilpailujaksoineen alkaa pidemmän päälle puuduttaa. Toistoa on kirjan luonteenkin pakottamana paljon, ja väliin pakatut ironiset filosofoinnit ja maailmankuvat hymyilyttävät paikoin, mutta välillä haukottavat. Ratakierros on nousiaismaisen sympaattinen teos, mutta jää kokonaisuutena tekijänsä ideologiaa myötäillen semisuoritukseksi. Tai hieman alle.

Arvioni: 3,1 tähteä viidestä.

[Kirjasieppo · Rating 4 out of 5]

Täytyy sanoa, etten ole koskaan jännittänyt mitään urheilusuoritusta yhtä paljon kuin Miika Nousiaisen juoksua. En ole penkkiurheilija (enkä muunkaanlainen urheilija tbh), mutta Nousiaisen autofiktio vei mukanaan. Arvostukseni huippu-urheilijoita kohtaan nousi: miten kokonaisvaltaisesti elämä pyörii muutaman sekunnin ympärillä ja millaista itsekuria sen säilyttäminen vaatii. Toisaalta arvostukseni saattoi myös laskea: miten kokonaisvaltaisesti elämä pyörii muutaman sekunnin ympärillä ja onko siinä mitään järkeä? Tällaisena vähän-sinne-päin -ihmisenä en välttämättä ymmärrä hifistelyä, joka on väistämätöntä, kun jahdataan sekunnin sadasosia.
Pidän Nousiaisen kirjoitustyylistä: nasevaa sanailua ja sivaltavaa huumoria, joka ei kaikessa terävyydessään sorru naljailun puolelle. Pienenä (tai oikeastaan aika suurena) pettymyksenä koen sen, ettei kirjoittaja/juoksija paljastanut tärkeimpiä aikojaan, joita kohden tässä koko ajan kirittiin. Piti googlettaa. Ehkäpä Nousiaisella on salainen sopimus Googlen kanssa, joka kilauttaa hänen kirstuunsa muutaman euron aina kun joku googlettaa "miika nousiainen juoksu".

[Pia · Rating 3 out of 5]

Joulunpyhiin täsmäluettavaa. Ratakierros on hyvin miikanousiaismainen kirja: jos oot tykännyt aiemmista, väitän että tykkäät tästäkin. Eikä tarvitse pelätä, että kirja on täynnä juoksua ja sen nippelitietoja, sillä sitä on miun silmään yllättäen aika vähän. Juoksu tarjoaakin tässä vain kehyksen pohtia viisikymppisen elämää ja historiaa, yhteiskuntaa ja sen luokkia – ja kaikkea muutakin mieleen juolahtavaa. Monesti Nousiaisen tuumailut osuvat vähintään nauruhermoon, vaikkei ihan aina. Ääneenluettavia hauskuutuksia on hitokseen ja esimerkiksi linnan juhlien kättelyjonoa tuumivaa kohtaa lukiessa nauroin ihteni ihan tärviölle. Kiinnostavaa oli myös vertailu juoksijan ja kirjoittajan ”ammattien” välillä, joista toinen vaikuttaa kohtuulungilta ja toinen vie yöunet.

[Erkka Ryynänen · Rating 2 out of 5]

Olen aiemmin lukenut Nousiaiselta Vadelmavenepakolaisen ja Maaninkavaaran, mutta valitettavasti tämä kirja ei yltänyt samalle tasolle. Aihe – 400 metrin kilpajuoksun aloittaminen viidenkympin kriisissä – on herkullinen, mutta Miika kuvaa siitä vain pieniä, valikoituja paloja. Kunnollista kuvaa harjoittelusta ei synny. Sen sijaan kirjaa täyttävät lukuisat sinänsä huvittavat vertaukset ja sivujuonteet, mutta ne vievät liikaa tilaa itse juonelta ja ydintarinalta. Harmi, sillä aiheesta olisi voinut saada aikaan loistavan romaanin.

[Mirjaliisa · Rating 2 out of 5]

Koska kirjan aihe lähtökohtaisesti on äärettömän tylsä, Nousiainen yrittää kompensoida olemalla yltiöhumoristinen joka toisessa virkkeessään. Kaiken lisäksi näitä ”vitsikkäitä ” kommentteja heitellään demokraattisesti joka suuntaan, korkeakulttuurista kakkahuumoriin, ”jokaiselle jotain” periaatteella. Ehkä ärsyttävin manerismi on loputon namedroppailu. Lopputulos olisi vaatinut paljon kustannustoimittajan punakynää ollakseen siedettävä lukukokemus. Tähdet siitä hyvästä, että Nousiainen on hauskan miehen maineellaan ylipäänsä saanut teokselle kustannussopimuksen.

[Markus Packalen · Rating 4 out of 5]

Lukemistani Nousiaisista tämä oli ehdottomasti paras. En ole ihan vielä viisissäkymmenissä, mutta voin hyvin samaistua kirjoittajan urheiluhulluuteen. Vaikka juoksen itse noita pitkiä matkoja, joita Nousiainen kirjassaan semisti dissaa, kisatilanteet, epäilykset, kurinalainen treeni ja onnistumisen huuma ovat jotakin sellaista, johon on helppo samaistua. Nostan Miikalle hattua! Kova treeni ja hieno teos!

[Tapani Aulu · Rating 5 out of 5]

No huh. Enpä olisi uskonut kuinka kiinnostava tämä kirja oli. Tai siis oikeasti olisin uskonut aivan täysillä, koska olen tuossa mastersurheilun maailmassa. Kaikki oli tuttua, vaikka laji onkin eri (no, yleisurheilutaustakin on). Aivan mahtava, vaikka pitikin lopussa tarkistaa, että onko Nousiainen oikeasti tehnyt nämä jutut vai onko hän aivan uskomaton tarinaniskijä ja vetänyt koko jutun päästään.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Nousiainen on varsin pätevä humoristi ja kelpo kirjailija. Kuulemma hän on myös tv:stä tuttu, mutta siitä en tiedä mitään. Paikoin oikein hauskaa tekstiä, paikoin vähän väkisin puserrettua. On hämmästyttävä suoritus, että näinkin eheän kirjan saa aikaiseksi "treenipäiväkirjasta" ja sen sivuhuomautuksista. Enemmän on sitä muuta, silti kirjaa voi varauksetta suositella vain urheilusta kiinnostuneille.

[Ella Anttalainen · Rating 4 out of 5]

ajattelin kirjamessuilla, että voisin kyllä kuunnella Miika Nousiaisen puhuvan mistä vaan, kuinka pitkään vaan, ja sama kyllä hänen tekstinsä lukemisen suhteen. monen kirjailijan autofiktio ei kiinnosta, mutta tämä on ihan loistavaa. nauroin monta kertaa ääneen, huumori on tuttua ja turvallista. viittaukset ajankohtaisiin tapahtumiin viime vuosilta viihdyttävät. olen itsekin vasta aloittanut juoksun, se tuo lukemiseen oman lisänsä.

[Mika Myllymäki · Rating 4 out of 5]

Onko olemassa tylsempää aihetta kirjalle kuin 400 metrin juoksu? Kukaan muu ei olisi tästä aiheesta saanut näin hauskaa ja mukaansatempaavaa kuin Miika Nousiainen. Yksi tähti lähti siitä, että lopussa hyvät jutut alkoivat loppua. Olen itsekin välillä harjoitellut tosissani, joten pystyin samaistumaan kirjan tarinaan.

[Jaakko · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen lukemani kirja Nousiaiselta. Kaipasin kevyempää lukemista koulukiusaamista käsittelevään Iida Rauman Hävitykseen, mutta päädyin lukemaan siitä, miten Nousiainen kiusaa itseään.

Päiväkirjamainen, hauska tarina uuden aloittamisen prosessista ja juoksun haasteista. Nousiaisen ajatuksenjuoksu on juuri sopivan järjetöntä.

[William · Rating 4 out of 5]

Kirja alkaa melko räväkällä kielenkäytöllä, mutta tyyli tasaantuu jonkin verran kerronnan edetessä. Miika Nousiaisen lukuisat sivuraiteille lähtevät assosiaatiot vaihtelevat laadultaan: mukana on sekä mielenkiintoisia huomioita nyky-yhteiskunnastamme että tylsähköjä täytetarinoita. Kirja oli kuitenkin pääosin viihdyttävä, ja lopussa sitä oli vaikea laskea käsistä pois.

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Teksti vei mennessään, naurattikin. Eihän tässä ole järkeä, kirjoittaa kirjaa 400 metrin juoksuun hurahtamisesta, mutta Nousiaisen teksti toimii. Luin tätä pitkään leikittelevistä sanoista ja monista oivalluksista nauttien.