Henry Parlandin (1908-1930) proosatuotannosta löytyy novelleja ja lyhytproosaa, jotka kuuluvat suomalaisen (ja eurooppalaisen) fantasiakirjallisuuden klassikkosarjaan. Jotkin proosatekstit lähenevät jopa modernia science fictionia, mausteena klassisen kauhun elementit.
Tähän käännetyt novellit ja fragmentit kertovat luovasta mielestä, joka oli avoin moneen suuntaan, mielestä joka halusi kokeilla ja kokea. Parlandin tekstit ovat osin vanhoja, jopa vanhanaikaisiakin, mutta vanhentuneita ne eivät ole.
Omassa lajissaan ne ovat ylittämättömiä: kauhu yhdistyy fantasiaan, fantasia absurdiin, absurdi todellisuuteen.
Yhdistelmästä on syntynyt joukko kestävää fantasiallista lyhytproosaa - nyt suomalaisillekkin lukijoille.
Henry Parland was a Finnish-Swedish poet, novelist and cultural journalist (mainly in Swedish press of Finland).
Swedish is sometimes described merely as Parlands fourth language, after German , Russian and Finnish . His style and choice of words seems peculiar and the lyrics contain some completely unique words. During the years in Helsinki wrote Parland mainly poetry. The friend Gunnar Björling helped him with stylistics and spelling. For Henry Parlands most notable works include the novel decomposition.
Kirja sisältää novelleja pisimmiltään pari-kolme sivua ja lyhyitä 4 rivin fragmentteja. Kertomuksissa on välillä hämmentävä, ahdistava kauhun tunnelma. Osa mytologisia ja fantasia tyylisiä. Mielenkiintoisia tarinoita jotka pistävät sinut haluamaan lisää ja laittaa oman mielikuvituksen jyllämään, varsinkin lyhyet pätkelmät joista voi kuvitella mitenkähän ne jatkuisivat. On ollut suuri menetys kirjallisudelle kun Parland on menehtynyt niin nuorena. Voi vain kuvitella millaisia tarinoita hän olisi voinut saada aikaan.
Kuten kirjan toimittaja Harri Kumpulainen kertoo miten hän ensimmäisen kerran törmäsi Parlandin kertomuksiin ja luki niitä useasti uudelleen ja uudelleen ja jälleen myöhemmin vuosien päästä taas päätyi Parlandin teksteihin, haluan ja uskon että tulen myös palaamaan tähän mielenkiintoiseen pikku kokoelmaan. Tekstejä on mukava mutustella hiljaa mielessään ja päästää oma mielikuvitus valloilleen.
Henry Parlandin (1908-1930) lyhytproosateos on tyylikkään fragmentaarinen, kiinnostava ja absurdi. Fantasiaa, scifiä ja absurdia materiaalia yhdistyy etäiseen gotiikkaan, silti moderneilla ainesosilla. Outoja ja outouttavia kertomuksia. Reunoilla ja rajoilla olemisia ja rajatilojen ylityksiä toiselle puolelle ja silti: "Kuolema on erehdys, pää vastasi. Kohtalokas, valitettava erehdys. Raja kahden maailman välillä, jotka itse asiassa ovat yhtä.". Absurdeja scifin ja kauhun kuvaelmia, joissa esimerkiksi vierii isoja päitä ilman ruumiita/kehoja, vertigo lähestyy uskonnollista kokemusta, jumala ajelee autolla, Piru valittaa kuolleiden uskonnottomuutta, kaunis tulipallo kulkee kohti maapalloa ja juhlija viettää aikaa smokkinsa, parin satasen setelin ja yhden Pellen kanssa. Lienekö omanlaisiaan esikuvia olleet amerikkalaiset aikalaisensa (Weird Tales) sekä Poe ja ranskalaiset kuten Gautier, vaikka goottiainekset Parlandilla minimissään. Tämä kirja on kotimainen helmi.