Timo Kustaa Mukka (1944–1973) nousi lyhyen elämänsä aikana arvostetuksi kirjailijaksi, joka muistetaan rakkauden ja kuoleman, luonnon ja myyttien aistivoimaisena kuvaajana. Mukka oli paitsi kohukirjailija, myös perheenisä, metsissä kulkija ja lahjakas kuvataiteilija. Uusi elämäkerta tarkastelee ihmistä ja taiteilijaa legendojen takana. Runoilijana tunnettu Sini Silveri on haastatellut lähipiiriä, tutkinut arkistoja ja kulkenut Mukan maisemissa Orajärveltä Rovaniemelle ja Inariin.
Mun kuva Mukasta on pohjoisen erikoisseksiuggeli, herkkis joo. Ajattelin, että kuoli viinaan. Upee kirjailija kyllä. Ja se on ihan väärä kuva. Tai siis upee kirjailija joo, mutta muu, kaikki muu, on väärin ja pohjautuu Hymy-lehden hämmentävään propagandaan. Mikä vaikutus Mukalla on ollut suomalaisten kirjailijoiden esitaistelijana! Miten köyhyys tappaa! Miten rakenteet pettää erilaiset! Miten parjaus ja lokaaminen tuhoaa! Järkyttävää. Järkyttävää.
Toivon, että eduskunnan kirjakerho lukee tämän.
Kirjan lukee upee Kid Kokko ja oikeastaan se oli se syy, miksi tämän kirjan laitoin kuunteluun. Onneks kuuntelin. Vaikka sydän särkyi. Ja tuli kiukku. Myös siksi, että olisin halunnut lukea sen pohjoisen Sadan vuoden yksinäisyyden.
todella kaunis, kattava ja herkkä kuvaus kirjailijasta + en voi uskoo ettei kukaan oo kertonu mulle et täällä siteerataan mun maa on syntinen laulu goodreads-arvostelua
Silloin kun haluan elämäkertoja lukea, niin haluan lukea ne tällaisina. Sini Silveri on tehnyt erinomaista työtä Timo K. Mukan elämäkerran kanssa. Mietin pitkään, että voiko nuorena kuolleesta kirjailijasta olla enää enempää sanottavaa, mutta Silverin panos olikin enemmän kontekstin esittämisessä ja sen kertomisessa, mitä oli olla kirjailija sotien jälkeisessä Suomessa. Lyhyhesti tiivistäen voisi sanoa, että yhteiskunnan turvaverkot eivät tukeneet sen paremmin nuorta lapsiperhettä kuin merkittävää kirjailijaakaan. Nyt kuuntelin, mutta tämän voisin lukea joskus tekstimuodossa uudestaankin.
Timo K. Mukka on Mirkka Rekolan lisäksi yksi niistä kirjailijoista, jonka löysin teini-iässä. Juuri silloin, kun etsii jotain vahvaa, vaikuttavaa ja merkittävää. Kiitos siis tästä kirjasta. Vihdoin sain lukea Timosta, kirjailijasta, taiteilijasta, enkä vain niistä kohuista ja lööpeistä.
Parasta teoksessa on sen nimi. Muuten teos on hengetön tapahtumien luettelo. Teksti on niin puisevaa, että kauko-ohjaimen käyttöohjeen lukeminen on yhtä nautintoa tähän verrattuna.
Kirjassa on myös kummallinen fanikirjoittelun sävy. Mukka on kirjassa täysin virheetön sankari. Kaikki negatiiviset puolet ovat etelän median saagaa tai muuta valhetta. Päähenkilö on täysin virheetön.
Tämä kääntyy Mukkaa vastaan, kun lukijalle piirretään väkisin kuvaa pyhimyksestä.
Harmittaa, että näin rikkaasta elämäntarinasta on kyhätty näin lattea kirja.
timo k. mukan elämänkerta 2.0. dekonstruoi ilahduttavan selkeästi (mm.) paasilinnan rakentelemaa miesneronarratiivia. pidin varsinkin aikalaiskritiikkien analyyseista sukupuolen ja luokan näkökulmista. mukan oma ääni tulee esiin monipuolisten tekstilainausten kautta. fresh!!