Kylmä talo

by Outi Pakkanen

”Talon henki on muuttunut, mikään ei ole niin kuin ennen.” Linjasaneeraus suistaa taloyhtiön raiteiltaan vahvatunnelmaisessa jännärissä.

Remonttipölyn hälvettyä lauttasaarelaisen kerrostalon asukkaat palaavat koteihinsa hermoja raastaneen saneerauksen jäljiltä. Kerrostalokyttääjä, opiskelijahissukka, erakkomies, juorukello insinööripuolisoineen, viestintäyrittäjä perheineen sekä muut vanhat ja uudet yrittävät sopeutua. Tunteet kiristyvät, etenkin kun remontin jättilasku lankeaa. Kuka lopulta vastaa järjettömän kalliista saneerauksesta?

Jäähyväisiä entiselle jättää tarkkailija, joka istuu Kauniissa Kampelassa kadun toisella puolella. Tahtomattaan hän tulee todistaneeksi kolkkoja käänteitä.

Genres: Fiction, Crime

346 pages, Hardcover

Published September 25, 2024

About the author

Outi Pakkanen (s. 27.1.1946) on koulutukseltaan ekonomi. Pakkanen työskenteli yli 25 vuoden ajan markkinointi- ja mainosalalla. Uudet Kirjat -kirjakerhon päätoimittajana hän oli vuosina 1987-2004. Nykyisin hän on vapaa kirjailija.

Outi Pakkanen tunnetaan etenkin Helsinkiin sijoittuvista jännitysromaaneistaan, joissa graafikko Anna Laine selvittää rikoksia. Jännitysromaaneiden lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat Emmi Jurkasta ja Aino Acktésta.

Pakkasen jännäreitä on käännetty tähän mennessä saksaksi ja tsekiksi. Outi Pakkanen on nyt myös Stadin fiidu, sillä Stadin Slangi -yhdistys valitsi hänet tämän tittelin haltijaksi kesäkuussa 2010.

Reviews

[Mikko Koljonen · Rating 1 out of 5]

En kutsuisi tätä jännäriksi, vaan lähinnä luetteloksi samassa taloyhtiössä asuvia ihmisiä, joille tapahtuu erinäisiä asioita. Loppua kohti tarina tuntuu vihdoinkin tihenevän, mutta lässähtää kuitenkin viimeisillä sivuilla. Muutama sekoilu nimien suhteen antaa huolimattoman vaikutelman. Henkilöhahmot ovat lähinnä karikatyyrejä ohuella taustatarinalla höystettynä.

[Helena · Rating 2 out of 5]

Pakkanen on jossain haastattelussa todennut, että Kylmä talo jää hänen viimeiseksi dekkarikseen. Hyvä niin, nämä viimeisimmät ovat olleet pieniä pettymyksiä aiemmat kirjat lukeneelle.
Varsinainen dekkari tämä ei kyllä ollut, enemmän luettelomainen kuvaus lauttasaarelaisen kerrostalon keskiluokkaisista asukkaista ja heidän saippuasarja-tyyppisistä keskinäisistä suhteistaan. Hahmot olivat turhan karrikoituja ja jäivät pinnallisesti kuvatuiksi. Se 'pakollinen' murha löytyi vasta viimeisiltä sivuilta ja jäi irtonaiseksi.
Tästä kirjasta voisi nauttia enemmän lukija, joka tuntee Lauttasaarea, miljöökuvaus oli kirjan parasta antia.

[Katja · Rating 3 out of 5]

A pleasant story about the everyday lives of the residents of one Lauttasaari apartment building.
For me a personal, charming detail is that one of the building's residents is originally from Loviisa, where I spent much of my childhood and youth at my grandparents' home.
I have also lived near the city side of the Lauttasaari Bridge, so the quote, "Lauttasaari residents say they live on the island of happiness. We in Ruoholahti enjoy the cove of wisdom," resonates well with me.

[Pia Lecklin · Rating 4 out of 5]

Tykkään ihan valtavasti Pakkasen kirjoista.
Niissä on aina ajankohtaisia teemoja ja ilmiöitä, mielenkiintoisia hahmoja ja lisäksi ne eivät ole koskaan liian väkivataisia tai brutaaleja.
Rivien välistä paistaa että kirjailija on kulinaristi johon samaistun täysin.
Pakko myöntää etteivät juonet painu mieleen eli ei mikään ikimuistoinen kokemus mutta nautinnollista luettavaa joka tapauksessa.

[Anne Holappa · Rating 3 out of 5]

Pakkasen kirjoja on aina ilo lukea, koska niitä on niin helppo lukea. Tässä teoksessa jäi vielä vähän mysteeriä selvittämättä. Kuka oli tämä henkilö, joka istui Kampelassa ja tarkkaili elämänmenoa? Onneksi Anna Lainekin vilahti, kirjaimellisesti siis vilahti.

[Päivi Hannele · Rating 3 out of 5]

3,5/5. Hyvän mielen jännäri. Pakkanen on lahjakas tarinankertoja.

[Kumppis · Rating 1 out of 5]

salkkarit -tyyppinen tarina, ei mitenkään jännä.

[heliviena · Rating 3 out of 5]

Lauttasaari ympäristönä viehätti tässä kirjassa kovin. Viime kesänä olin useasti juuri kirjassa mainitun Mutterikahvilan - jossa on muuten erinomainen kahvivalikoima ja sopivasti suolaista ja makeaa - takana olevassa talossa, joten siinä mielessä kirjan lukemisen ajoitus oli kohdillaan.

Kirjan henkilöhahmot on vedetty jokseenkin yli, mutta ei se lukemista haitannut. Juonesta en osaa sanoa muuta kuin ok.
Harmikseni aiemmista kirjoista tuttua Anna Lainetta ei nähty kuin vilaukselta. Jos uutiset Pakkasen lopetusilmoitukset pitävät kutinsa, niin olisin toivonut kunnon jäähyväisiä Annan seurassa.