Milloin tulee vastaan piste, jossa paraskaan tarkoitus ei enää pyhitä keinoja?
Eletään vuoden pimeintä aikaa Ísafjörðurin kylässä. Joulun lähestyessä kyläläisten rauha järkkyy. Länsivuonoilta kalankasvatusaltaasta löytyy järsitty ruumis. Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir tuskin ehtii aloittaa rikostutkintaa yhdessä suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johansonin kanssa, kun toisaalla Islannin syrjäisessä kolkassa tapahtuu toinen vähintään yhtä outo henkirikos. Ja pian kolmas.
Julmaa väkivallantekojen sarjaa tutkiessaan Hildur tasoittaa ajatuksiaan surffaamalla Atlannin hyisissä aalloissa. Kadotettu yhteys keskimmäiseen sisareen Rósaan painaa mieltä. Jakob tekee kaikkensa voittaakseen lastaan koskevan vaikean huoltajuusriidan. Kuinka pitkälle Jakob on valmis painissaan menemään? Sitä Hildur joutuu miettimään, kun hän saa pahimman mahdollisen puhelun Suomesta Kolarin poliisiasemalta.
Jakob on kolmas osa nordic blue -tyylistä Hildur-dekkarisarjaa, jossa on ripaus pohjoista mystiikkaa.
I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.
I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.
My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.
Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.
I just love writing!
Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo
All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road
Satu Rämö
PS: ...and here are some awards & nominations I've got so far: Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October ’24) Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk) Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur) Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk) Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur) Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022 Nominee ‘Johtolanka’ Prize 2023 (for Rosa & Björk) Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur) Nominee ‘Tulenkantaja’ Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)
Murhien kytkeytyminen islantilaiseen joulufolkloreen oli kirjan mielenkiintoisin yksityiskohta. Muutenkin tuntui, että rikosten ratkaisemisella oli nyt vähän enemmän väliä kuin edellisessä kirjassa, vaikken lopun twistiä ostanutkaan. Sen sijaan takaumat ja näkökulmien vaihtaminen ei juuri toiminut – viidennen uhrin jälkeen se alkoi jo käydä toisteiseksi, eikä Betan näkökulma ollut kiinnostava, vaikka olikin perusteltu Islannin-tarinakaaren edistämiseksi.
Vaikka kirja kantaa Jakobin nimeä, hänen tarinanaan tämä on pettymys. Tuntui, että hänen hahmoonsa oli ilmestynyt juonen edistämisen vuoksi kuin tyhjästä piirteitä, joita hänessä ei ollut aiemmin, ja kirjan viimeisestä osuudesta puuttuu merkillisesti tyystin hänen näkökulmansa. Miten Jakob suhtautuu lopun käänteisiin sekä menneisyytensä aaveisiin? Prologin tärkeinä esittelemiin tapahtumiin ei lyhyen keskustelun jälkeen palata lainkaan, vaan epilogissa petaillaan jatko-osia pahiskliseiden äärellä.
Koko sarjan ajan minua on myös häirinnyt Jakobin ex-vaimon Lenan demonisointi. Hän on niin yliampuvalla tavalla juonitteleva ja paha hahmo, että sitä on inhottava lukea. Hyvin ilmeisesti hän on narsisti, ja vaikka moinen käyttäytyminen surullista kyllä ei liene täysin epärealistista, olisin toivonut häneen edes hiukan inhimillisyyttä – etenkin tämän kirjan tapahtumat huomioiden. Kuten toinen arvostelija totesi, Jakobin ongelmat ratkeavat tältä osin suorastaan deus ex machinan tavoin. Tästäkin olisi ollut mielenkiintoista nähdä hänen näkökulmansa, mutta noh.
Juonen kuljetus on sujuvaa, mutta juoni itsessään on edellisiäkin osia epäuskottavampi. Myös kirjan rytmitys on kummallinen, alkuosa hyvin viipyilevä ja lopussa tungetaan pääjuonen sekaan ylimääräinen, kokonaisuudessaan myös lennokas, erillinen juoni, jossa aiempien kirjojen kiinnostava vastakkainasettelu ratkaistaan deus ex machina -tyyliin.
Yhden ison hahmon luonnetta on myös vedetty uusiksi, aiemmin kertaalleen suuttunut hahmo onkin aivan tikittävä aikapommi. Tämäkin kuitataan hankalan toisen hahmon aiheuttamaksi, vaikka käytös on kuin ala-asteikäisellä.
Kokonaisuudessaan hätiköidyn oloinen, täynnä pieniä virheitä, kuten satunnainen maakuntapoliisi nostamassa maailmanennätystason painoja tavallisena salitreeninä, lääketieteellisiä hoitoja, joissa ei ole järkeä ja korkotason nousu monta kuukautta ennen kuin korot oikeasti nousivat.
Ensimmäisen osan lupauksia ei valitettavasti ole lunastettu ja juonen aukkojen kuittaaminen epilogilla on kerta kaikkiaan heikkoa kirjoittamista.
En ole lukenut Hilduria tai kakkososaa, mutta päätin nyt sivityksellisenä toimenpiteenä tutustua tähän, jotta tiedän, mistä kohistaan. Todettakoon myös, että luen dekkareita hyvin vähän.
En pitänyt tästä yhtään. Hahmot eivät tuntuneet aidoilta, juonenkuljetuksessa oli isoja rytmitysongelmia, ja jos Jakobin piti olla keskushenkilö, olisi hänen hahmoaan voinut käsitellä syvällisemmin. Nippelitietojen nakkaileminen tekstiin häiritsi, samoin asiavirheet.
En palaa tämän sarjan pariin, mutta olen vilpittömän iloinen siitä, että moni on tästä innoissaan ja viihtyy teosten parissa.
Nopeasti kirjoitettu liian pitkä kirja, joka vilisee virheitä. Miten voikaan kaikille keskeisille henkilöille tapahtua niin paljon, ja vielä täysin epäuskottavia käänteitä? Yksi päähenkilöistä on täysin eri ihminen kahteen edelliseen kirjaan verrattuna. Onneksi sentään tädillä on käynyt mukavasti, siitä tuo tähti.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Jakbo is deel drie in de Hildur reeks van Satu Rämö. Zoals de titel al doet vermoeden is het Hildur’s collega die in dit deel in de spotlight komt te staan. In de vorgaande delen kwam de lezer al te weten dat hij een moeizame relatie heeft met zijn ex-vrouw Lena en dat hij zijn zoon maar nauwelijks te zien krijgt. Jakob is het er absoluut niet mee eens en spant een rechtszaak aan die in Finland zal doorgaan. Maar de zaken ontsporen daar algauw hevig en de gevolgen zijn niet te overzien.
Hildur wordt op haar beurt geconfronteerd met een lijk in een bassin van een zalmkwekerij. Het blijft echter niet bij deze ene dode. Tussendoor zijn er hoofdstukken die gaan over het aftappen van merriebloed. Zelf vond ik dit een ietwat vreemd onderwerp en boeide me dat net iets minder. Wel vond ik de uitkomst van Jakob zijn verhaal interessant en was ik daar net iets benieuwder naar dan naar de moordenaar die Hildur achterna zit. Het einde bevat dan weer een shockeffect dat niemand ziet aankomen denk ik. Hoewel het voor mij toch een beetje geforceerd aanvoelde. Ik vond dit verhaal dus net iets zwakker dan de eerste twee delen en geef het daarom 3.5 sterren.
Olipahan heikko osa. Sivujuonet eivät olleet mielestäni kiinnostavia ja niiden syyllinen oli selvä alusta alkaen. Yksi päähahmoista oli yhtäkkiä out of character, mikä teki pääjuonesta todella keinotekoisen ja epäuskottavan. Teos ei siis pysynyt lainkaan kasassa, vaan harhaili epämääräisesti erinäisissä paikoissa eikä oikein päätynyt mihinkään. Tämän lisäksi häiritsi samat asiat lukijan aliarvioimisesta kuin aiemmissakin osissa.
Neljä dekkaritähteä - väsyttää ne arviot joissa moititaan, että taso laskee sarjan edetessä, epäuskottavaa jne. Ei ole totta - Hildur-sarjan päätösosa vastaa vaatimuksiin. Dekkarit nyt vain alkavat maistua vähän puulle sarjojen edetessä, samalla tavalla kuin karkkipussin pohjat eivät maistu enää ihan yhtä hyvälle kuin ensimmäiset. Dekkarigenre on luotu ahmimiskäyttöön, me kuluttajat haluamme seuraavan osamme nopeammin, ja Rämö on vastannut vaateeseen ja onnistui tuomaan kolmososan samana vuonna kuin kakkosen, jouluteemalla ja joulumarkkinoille. Ei se silloin ole esteettis-syvällistä maailmankirjallisuutta, vaan saamme tietää mitä hahmoille "tapahtuu" ja mausteeksi on oltava rikoksia, kun sarja ei kerro kirjanpitäjistä (nauttisin sellaisesta kyllä huomattavasti enemmän, murha on turha). Kaiken tämän saamme, lisänä kauniit maisemat Islannissa ja Suomessa. Ainoa asia, jota olisin vähän muuttanut, olisi ollut Jakobin reaktio siihen mitä Suomessa tapahtuu ja josta häntä syytetään; nyt jäi vähän laimeaksi ja ulkokohtaiseksi.
Kirjailijan jälkisanojen perusteella ei jäänyt epäselväksi, miten paljon hän on nauttinut tämän tuotteen luomisesta ja sen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksista. Se suotakoon.
Satu kirjutatud Islandi krimilood on Island mis Island. Ragnarile alla ei jää. Kevadel Reykjavíki kirjandusfestivalil oli Islandi krimikirjanikke väga põnev kuulata (Reykjavíki kirjandusfestivalil toimuvad kõik vestlused inglise keeles, ka Islandi kirjanike vahel, et kõik ikka aru saaksid), muuhulgas sain teada, et parasjagu filmiti seriaali niihästi Satu Rämö sarjast kui ka Ragnari raamatute järgi. (Hulda sari, mitte Ari Thór, mis toimub minu kylas. Väike nuuks :)) ”Jakobis” mõrvasid ja mõrvakatseid pudeneb nagu okkaid kuivanud jõulukuuse otsast. Ootamatul kombel on lugu islandi jõuludega seotud. Paralleelselt kulgevad märaverelugu Islandil ja Jakobiga seotud mõrvad Soomes, nii et keerulisema ülesehitusega lugu kui tema eelmised. Lisame ka Islandi pärimuse sidumise mõrvadega ehk et Satu üritab Yrsat teha :)
Selle sarja eesti keeles lugemine on väga raske ja selle raamatu jätsin ka mitu korda pooleli. Mitme nädalaga siiski punnitasin lõpuni - tahtsin teada, kuidas need jõulumehikesed asjaga ikkagi seotud on. Raamatud on tõlgitud soome keelest, ja kui yleyldse tõlge longab, siis esimesest raamatust peale niipea kui juttu tuleb Islandist või kudumisest, on tõlkija puu otsas. See ei ole paranenud. Loen ja karjun, loen ja karjun. Sarja tegevus toimub Läänefjordides, mis ei ole Lääne-Island. Lääne-Islandit kui piirkonna nimetust kasutatakse väga harva, ehkki geograafiliselt on see muidugi võimalik. Läänefjordid seevastu on iseseisev haldusüksus ja ametlik nimetus. Jõulumehikeste asemel on siin jõuluvanad - tegemist on jõulutrollidega ja nende kohta saab lähemalt lugeda lasteraamatust ”Jõulud Islandi moodi”. Eesti keelest ma ei räägigi. Mis asi on ”surnud inimese korjus”? Selle tautoloogilise …. kohta on meil üks sõna - laip. Puulapits on naiste keeles pannilabidas. Sõnad, sõnad, sõnad. Kui me tõlgime raamatut, siis me ei tõlgi sõnu!!!
Hästi kurb on see, et poes maksab see raamat umbes 27 raha. Ja kui inimene selle ostab ja loeb, saab ta aru, et midagi on paigast ära ja imelik, ka siis, kui ta ei ole kirjanik-tõlkija-toimetaja nagu mina. See on raamatu ostja petmine. Selline tekst toob kõigi raamatuinimeste maine alla ja see teeb väga kurvaks.
en oikeestaan tykänny tästä, mikä oli pettymys, koska tykkäsin ekasta ja tokasta osasta tosi paljon. odotin jakobin tarinaa innolla, koska sen hahmo on ihana. en kuitenkaan ollut tyytyväinen siihen, miten kyseinen juoni eteni, ja olisin paljon mieluummin oikeesti seurannu huoltajuuskiistan kokonaan. jakobin persoonallisuus tuntu myös muuttuneen tosi paljon tähän kirjaan, eikä se tuntunu oikeastaan ees samalta hahmolta. lisäks mun mielestä myös pääkeissi, jota ratkottiin, oli aika tylsä. lisäks senkin ratkasuun olin eka pettyny ja sit vielä enemmän pettyny, koska lopullinen ratkasu oli niin kaukaa haettu, ettei se tuntunu realistiselta ja sitä ei mistään ois pystyny päättelemään. äh ärsyttää. en tiiä, ehkä silti päädyn neljännen kirjan lukemaan kun se tulee, mut saapi nähdä.
Taisin tehdä itselleni karhunpalveluksen, kun kuuntelin sarjan kaikki kolme kirjaa noin kuukaudessa. Kirjojen toisteisuus nimittäin pomppasi aika tavalla silmille ja ei mitenkään hyvässä mielessä. Noh, ainakin on tullut harvinaisen selväksi, mitä jokainen islantilainen tekee tavatessaan toisen islantilaisen (spoiler: ryhtyy selvittämään miten he ovat sukua keskenään).
Jakob oli heikoin osa näistä kolmesta. Tuntui, että tähän oli yhdistetty kahden erillisen kirjan juonet, eikä siksi oikein kumpikaan päässyt kehittymään kunnolla. Olin juuri kiinnostumassa toden teolla joulurunoihin kytkeytyvistä murhista, kun näkökulma sekä päähahmot heitettiin yhtäkkiä Suomeen aivan toisen tapauksen kimppuun. Sekä Hildurin että Jakobin menneisyydestä paljastetaan koko ajan lisää, mutta itse hahmot tuntuvat säilyneen täysin muuttumattomina kolmen kirjan tapahtumien läpi.
Työmatkojen ratoksi tämä kuitenkin oli ihan kelpo viihdettä äänikirjana, varsinkin kun lukija on loistava.
Dekkareille tyypillistä on, että päähenkilöt selviytyvät aina kaikesta. Tässä se kuitenkin kävi jo ärsyttämään: miten minun lukijana olisi tarkoitus jännittää päähenkilöiden puolesta kun kaikki niin itsestäänselvästi sujuu hyvin? Joulupukkitarina sivujuonena oli kiinnostava lähinnä folkloristiikan vuoksi, mutta se tuntui täysin päälle liimatulta.
Lopetus tv-sarjamaisesti laski arviointitähdet neljästä kolmeen. Tuli tunne, ettei minuun lukijana luoteta. Täytyy tehdä täky, jotta palaisin tähän sarjaan, kun seuraava osa ilmestyy. Mielestäni ei tyylikästä. Sisänsä kirja kokonaisuutena sujuvalukuista, riittävän selkeästi otsikoin ilmaistuna se, missä päin Pohjoismaita ja minä vuonna tarina ko luvussa etenee. Eli aika- ja paikkahyppely ei häiritse lukukokemusta ja juonen seuraamista.
(HOX SPOILERI) Tästä kirjasta ei oikein saanu kiinni samalla tavalla kuin kahdesta aiemmasta. Epäuskottava juoni, sekavaa tekstiä sekä loppuratkaisu meni vähän höpöksi. Kirjan lopussa palapelin palaset ei loksahda paikoilleen ja tuntui että lukijalle ei annettu tarpeeksi tietoa jotta pysyisi kärryillä. Esim Rosan ja Björkin kriminaalimeininkiä ei selitetty tarpeeksi - ja Björkin jouduttua vankilaan Rosa vaan jatkoi tammaveribisnestä…? Tuntu siltä että kirjan loppu oli hutaistu äkkiä valmiiksi. Eka ja toinen kirja oli paljon parempia! (Tosin kaikissa on oikolukemisen tarvetta)
This entire review has been hidden because of spoilers.
Nää kirjat on olleet mukavaa ja kevyttä luettavaa, mutta tästä osasta tykkäsin vähiten. Pidän moniulotteisista hahmoista, jotka ei ole täydellisiä, mutta tässä kirjassa yhen päähenkilön käytös ei mielestäni sovi siihen, mitä hahmosta aiempien osien perusteella tiedetään. Islanti-loredropit on kirjoitettu ehkä vähän kömpelösti mukaan tarinaan, mutta sama oli myös aiemmissa kirjoissa.
All this being said luin tän päivässä ja varmaan luen myös tulevat osat. Ja Forssa(n teurastamo) mainittu!
en ees tiiä mitä sanoo.. hildurista ja jakobista on nyt näiden kolmen kirjan myötä tullut jollain tapaa niin läheisiä, että harmittaa kun nyt niiden tarina ei ainakaan hetkeen jatku. tää kirja on niin sanoinkuvailemattoman hienosti ja taidokkaasti kirjoitettu. et vaan saa tapahtumia pois sun mielestä, ja aina joku asia yllättää. ei voi muutakuin sanoa et vau! menee kyllä hetki sulatella tätä🥹
Jakob on hyvä. Juonenkäänteitä on loppumetreille asti ja ihan kuin tarinalle saattaisi olla jopa jatkoa… Olen läpi koko Hildur-trilogian pitänyt erityisesti kirjojen luonto- ja sääkuvauksista, ja siitä miten islantilainen elämäntapa ja kulttuuri tuodaan kirjoissa sivujuonena esiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan Sadun seuraavaa, on se sitten jatkoa Hildurille tai jotain ihan muuta.
Schmarren. Wenn spannungsloses Aufzählen aller Tätigkeiten aller zweidimensionalen Figuren ein Thriller genannt wird, muss man ein neues Genre für wirklich spannende Bücher erschaffen. Hilft auch nix, dass es in Island spielt.
Pidin aivan hulvattomasti sarjan kahdesta aiemmasta osasta. Ylenmääräinen ja ilmeinen Islanti-infodroppailu ei aiemmissa kirjoissa oikeastaan häirinnyt, vaan tuntui mielenkiintoiselta, ja toteava kirjoitustyyli tuntui lähinnä mukavan selkeältä ja helposti omaksuttavalta. Ei mitään ylimääräistä tekstillä briljeerausta, vaan suoraan asiaan.
Jakobissa kaikki tämä menee jotenkin yli. Tapahtumat todetaan melkein kuin keittokirjassa konsanaan, ratakiskoa vääntäen ja turhaa kuvailua välttäen. Lukiessa tulee kiireen tunne, kun hahmot etenevät turhankin rivakasti asiasta toiseen. Tarinan juonella on ehdottomasti hetkensä - yllättäen Jakobin yksityiselämän murheet huoltajuuskiistoineen ja narsistisine ex-puolisoineen ovat tarinan parasta antia, mutta samaan aikaan Islannissa käynnissä oleva hevosverifarmien tutkinta ei yllä kiinnostavuudessa samalle tasolle. Hildurin siskon kytkökset näihin rikoksiin käsitellään nekin turhan vauhdikkaasti. Hildur ei turhia tunteile eikä hänen päänsä sisällä vietetä tarpeeksi aikaa, jotta lukija pääsisi hänen ihonsa alle kokemaan, mitä hän todella asioista tuntee ja ajattelee.
Kokonaisuudessaan kirja on ripeätahtinen ja sinänsä viihdyttävä dekkari, mutta töksähtelevä, toteava kirjoitustyyli ja kiireen tuntu tekevät tästä selvästi heikomman jatko-osan. Odotan mielenkiinnolla, mitä sarjan tuleva neljäs osa tuo tullessaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Sinänsä perusdekkari, mutta omaan makuun juoni eteni melko katkonaisesti. Kirjassa oli useita eri hahmojen näkökulmia ja joskus joutui ihmettelemään kuka oli äänessä ja mitä tapahtui. Lisäksi alkupuoli kirjasta tutkitaan yhtä rikosvyyhtiä ja tarina etenee melko verkkaisesti kunnes yhtäkkiä puolivälissä tapahtuu täysin irrallaan oleva tapaus, joka ratkaistaan hyvin nopeasti. Tämän vuoksi syntyi tunne, että kaksi erillistä tarinaa olisi nivottu yhteen. Jakob jäi mielestäni myös sivuun tarinassa, vaikka kirjan nimi on hänen mukaansa. Varsinkin tarinan loppupuolella hänen menneisyydestään paljastuneita asioita tai hänen tunteitaan lopun tapahtumista ei paljoa käsitellä. Lisäksi tuntui, että Jakobin persoona oli melko erilainen tässä verrattuna aiempiin osiin. Rämön kirjoitustyyli on myös hyvin selittävä mikä paikoitellen toimii, mutta usein tulee tunne, että ihan kaikkea ei tarvitse selittää auki. Lukijana pystyn kyllä tulkitsemaan sanoja ja tapahtumia. En myöskään oikein pitänyt kirjan loppuratkaisusta. Islanti on kuitenkin edelleen kiehtova näyttämö tapahtumille.
ahmin tän sarjan supernopeasti ja se kyllä vei mukanaan toden teolla. alun tönkköys ja asioiden rautalangasta vääntäminen hälveni kiusalliselta leveliltä loppua kohden siedettävälle tasolle ja tää viimeinen osa oli ehdottomasti paras näistä! sopivan kiinnostavaa luettavaa, että en tylsistynyt. tai oikeastaan näissä oli jotain niin koukuttavaa että en vaan pystynyt lopettamaan lukemista!
En tiedä mikä taika tässä on, kun laadullisesti kirjoituksen taso on keskivertoa, paikoin heikkoa, eikä juonikaan ole erityisen hyvä, mutta silti tämä pitää otteessaan. Tämän kirjan juoni oli vielä paljon heikompi kuin edeltäjiensä. Silti todennäköisesti päädyn lukemaan myös neljännen osan. Kummallinen kirjasarja 🤔😄
Todella hyvä kirja, ehdottomasti paras Hildur-sarjan kolmesta kirjasta. Ensimmäisissä osissa erityisesti keskustelut näyttäytyivät lukijalle vähän töksähtelevinä, nyt lukeminen oli sujuvampaa. Juoni oli yllättävä ja sai odottamaan seuraavaa osaa.