Jos kärsimyksestä on joskus puristettu helmi, se on tässä.
Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11. 51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17. 23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.
Repivä kirja. Samanlaisella tavalla, kun elämäkin repii. Yritin lukea tämän jo keväällä, mutta se oli niin raskas, että oli pakko luovuttaa. Miten voi järjissään lukea, kun joku näkee puolisonsa kuolevan, koska hän on päättänyt lähteä? Nyt luin, ja pysyin järjissäni. Murskaavan surun keskellä on muutakin, jos sitä uskaltaa katsoa. En silti suosittele herkkään hetkeen, tai jos suosittelen, niin lue koko kirja silloin loppuun. Älä jää kaikista rusentavimpaan kohtaan, vaan etsi myöhemmiltä sivuilta toivoa ja toipumista. Juhanan teko on rohkea, Sissin selviäminen ja kirjoittaminen rohkeampaa. Vaikutuin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Puistattava ja hellyyttävä kertomus rakkaan ihmisen suunnitellusta kuolemasta ja menetyksestä. Tätä oli vaikeaa lukea, mutta teos kuvaa surun kokemusta ja lohduttomuutta kauniisti.
Pidin paljon tavasta miten kirjan aihetta käsiteltiin sekä sen tarjoamista näkökulmista. Olin aluksi skeptinen siitä että pitäisikö tästä mutta turhaan!
Sissi Kuntsi -nimellä esiintyvä henkilö kertoo tarinansa: hänen vakavasti sairas miehensä päätti tehdä itsemurhan ja toteutti sen. Sissin tehtäväksi jäi sopeutua asiaan. Kuntsi kuvaa elämää ja ajatuksia ennen kuin itsemurha tulee kuvioihin mukaan. Hän kertoo, miten mies itsemurhansa toteutti ja minkälaisia PTSD-oireita koki tapahtuman jälkeen.
Karua tekstiä. Varmasti täysin totta, mutta kuin jokin toinen todellisuus. Helvetti, jonka hän on joutunut käymään läpi. Toisaalta ymmärrän vakavasti sairaan miehen päätöksen, mutta olisiko sen voinut toteuttaa jossakin muussa lokaatiossa?