Kaapattiinko pienten lasten äiti Joan Risch kotoaan väkivaltaisesti, vai olisiko hän halunnutkin kadota? Alaikäiset pojat tunnustivat New Yorkin Keskuspuistossa tapahtuneen 28-vuotiaan naisen raa’an pahoinpitelyn, ja heidät tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Mutta kestivätkö poliisien kuulustelutekniikat päivänvaloa ja jäikö oikea syyllinen selvittämättä?
Suomen suosituimman rikospodcastin tekijä Tilda Laaksonen kuvaa seikkaperäisesti ja empaattisesti uhrien kohtaloita, arvoituksellisten rikosten taustoja sekä tutkinnan onnistumisia ja virheitä. Tapauksia ei ole käsitelty Laaksosen podcastissa.
Hmm, tämä ei kyllä ollut oma lempparini. Kirjan tapauksista lähes kaikki olivat true crime 101 -tasoa ja ne olivat ainakin itselleni jo tuttuja, eikä kirja tuonut tapauksista esiin mitään lisää. Kirjan kerronnassa oli paljon pieniä piirteitä, jotka eivät yksinään varmaan häiritsisi, mutta tekevät yhdessä kokonaisuudesta kirjallisena teoksena vähän kömpelön: asioita toistellaan turhaan, jotkut lausahdukset ovat todella hassusti muotoiltuja, kieli on muutenkin vähän kömpelöä ja tapausten käsittely pintapuolista. Ei mikään huippukirja, mutta varmastikin podcastin kuuntelijoille kelpaa, jos tekijän tyyli miellyttää.
Tasaisen hyvää kerrontaa. Laaksonen on taitava kertomaan tällaisia tosielämän rikostapauksia tiiviissä, mutta kattavassa muodossa.
Ehkä hieman petyin aihevalintoihin, koska niistä valtaosa olivat jo suomalaisessa true crime-skenessä käsiteltyjä - olen aika varma, että Tilda itse on myös joskus tehnyt ainakin osasta tapauksista jaksot. Valikoidut keissit linkitti teema median osuus, mutta omasta mielestäni osassa näistä tapauksista kyseinen näkökulma oli käsitelty aika pintapuolisesti, "tick the list"-meiningillä.
Jos Laaksonen julkaisee vielä tulevaisuudessa näitä teoksia, niin niihin voisi kyllä jonkinlainen uusi ulottuvuus, en vain tiedä että mikä.
Näiden kirjojen suurin anti on se, että kirjaa kuunnellessa tuntuu siltä, kun kuuntelisi monta uutta podcast-jaksoa putkeen. Tämän kirjan tapauksiksi oli valikoitunut pääsääntöisesti tunnetumpia tapauksia kuin aiemmissa Jäljillä-kirjoissa. Tapaukset olivat mielenkiintoisempia, mutta tunnettavuuden vuoksi olisivat kaivanneet laajempaa käsittelyä.
Viihdekirja. Olisin toivonut, että olisi ollut jokin punainen lanka tapausten välillä ja enemmän kontekstointia aikaan ja ilmiöihin. Nyt oli vain podcastpotpuri tunnetuista tapauksista, mihin ei lisätty mitään uutta tai erilaista näkökulmaa. Krjaformaatti ei tuonut siis mitään lisää tai uutta ku normipodcastit.
Kuunneltu, lukijana Tilda Laaksonen. Kirja ei toimi yhtä hyvin kuin podcast-jaksot, ja tuntuukin lähinnä siltä kuin kirjaan olisi heitetty muutama sattumanvarainen podcast-jakso. Kertojana ja lukijana Laaksonen on todella hyvä.
Lukeminen tuntuu samalta kuin podcast, ja tähän oli valittu mielenkiintoiset jutut joista vain yksi oli minulle entuudestaan tuttu mutta oli myös kiva lukea siitä uudestaan.
Petyin siihen, että oli valittu tunnettuja tapauksia ja esim. Murdaugh-tapausta käsiteltiin vaan pintaraapaisuna tässä kirjassa tai tuli tunne, että vauhdilla käytiin se keissi läpi.
Lempparini tähänastisista Jäljillä-kirjoista! Tarinat olivat hyvin koottuja ja pidin siitä, että ne olivat kronologisessa järjestyksessä. Paljon erilaisia tarinoita, osa todella hurjia.
kirjan vahvuutena on se, että nyt tapaukset oli valittu yhtä teemaa käyttäen, kyseessä olivat melko tunnetut, pohjois-amerikkalaiset rikokset.
kuten edellisissä kirjoissaan ja podcastissa, laaksonen säilytti objektiivisen lähestymistavan, eikä livennyt liian kauas itse aiheista.
jostain syystä, ehkä juuri siksi, että aiheet olivat niin tuttuja ja joitain niistä (kuten son of samia) käsiteltiin melko pintapuolisesti, kirja ei kuitenkaan ollut niin vahvoilla kantimilla kuin edeltäjänsä.
lisäksi, tämä on melko pieni seikka, mutta häiritsi hieman tapausta kuunnellessa, jostain syystä laaksonen viittasi joan rischiin koko ajan joannena.
ehkä tässä vaiheessa kirjoissa toivoisi olevan jotain ekstraa podcastiin verrattuna, ja nää kaikki paitsi yksi tapaus on tosi tuttuja. koska pidän podcastista ja tildan tyylistä, viihdyin tän parissa hyvin, mutta jätti enemmän toivomisen varaa kuin aiemmat.