Saakelin syyllinen tempaisee lukijansa jännityksen, huumorin ja samaistuttavien tunteiden keskelle helppolukuisen nuortenromaanin muodossa. Ilmiömäistä suosiota saanut kirjasarja huipentuu, kun Uuno ja kaverit joutuvat törmäyskurssille kahden eri rikollisjengin kanssa.
Uuno on aloittanut lukion toisen luokan, ja arki pienen Pyhäharjun piireissä on, no, arkea. Siksi heti syysloman koittaessa suunta on kohti Oulua ja kesän aikana löydettyjä kavereita. Suhde tyttöystävä Iiriksen kanssa kutittelee kivasti, vaikka tämän vanhemmat saavatkin Uunon varpailleen. Hessun organisoima videokuvausprojekti nappaa mukaansa, ja lähestyvä 18-vuotissyntymäpäivä jännittää. Elämä on ainakin hetken vähemmän tylsää.
Sitten kahden edellisen kesän tapahtumien rikollisten haamut palaavat rytinällä Uunon elämään. Hän ajautuu umpikujaan, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Syysloma päättyy siihen, kun Uuno pidätetään epäiltynä parhaan ystävänsä Heikkisen taposta.
Mitä täytyy uhrata, ja keneen voi luottaa, jotta pelastuu?
Saakelin syyllinen kruunaa suositun Saakeli-trilogian mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Sarjan aikaisemmat osat Saakelin satanen ja Saakelin sieppaus ovat saaneet erinomaista palautetta ja nousseet laajalti lukulistoille, lisäksi Saakelin satanen oli Topelius-palkintoehdokkaana. Kumpikin kirja on julkaistu myös selkoversiona.
Ihan ok. Parempi kuin edellinen osa muttei ykkösen tasoa. En tiedä, painoitukset kirjassa tuntui alkuun todella kummallisilta ja kirjasta olisi voinut napata kolmanneksen pois.
Alun tyhjäkäynti voi karkoittaa osan lukijoista, meinasin itsekin lopettaa kesken.
Kivan päätöksen Uunon tarina tältä osin sai kuitenkin.
Olen viihtynyt trilogian parissa ja tässä on selvästi materiaalia klassikoksi ja merkkipaaluksi kirjoista, mitkä houkuttelee poikia lukemaan. Toivottavasti vastaavia tulee lisää, koska kirjallisuus on niin tyttövetoista ja näitä raikkaita muutoksen tuulia kaivataan.
Uuno on hyvä ja uskottava tyyppi, jos tapaisin niin pyytäisin saada halata. Oli hienoa, miten Uunon tunne-elämää oli kuvattu eikä mitenkään toksisuuden kautta, vaan herkän nuoren miehen näkökulmasta.
Saakeli-sarjan vikassa osassa on hyvin erilainen tunnelma kuin kahdessa ekassa. Ei välttämättä huono juttu, sillä tämäkin osa oli aika hyvin kirjoitettu. Olen kyllä melkein puolessa välissä kohti neljääkymppiä, mutta tämä ei tuntunut - kuten nuoriso ainakin vielä jossain vaiheessa sanoi - cringeltä missään kohtaa. Eka ja toka osa tuntuivat kuitenkin huumoripitoisemmilta, ja niissä Uuno kävi päänsä sisällä enemmän hölmöihin ajatusketjuihin johtavaa monologia. Tässä osassa Uuno vaikutti kypsemmältä, mutta myös vakavammalta ja melakolisemmalta tyypiltä.
On kuitenkin pakko myöntää, että ihan ekojen sivujen koukun jälkeen itse tarinan alku oli vähän hidas, ja Uunon ja kaveriporukan hengailut jäivät aika pintapuolisiksi paikasta a paikaan b -siirtymisiksi. Petyin myös karvaasti, kun erään transfoobikon kirjoittamaan fantasiasarjaan viitattiin kirjan sivuilla, kun Uuno tapasi kaverinsa pitkästä aikaa. Voin vain toivoa, että kyseessä ei ollut mikään vaivihkainen viesti siitä, että With ajattelisi samoin, vaan että With ei vain ole tietoinen siitä, että ko. kirjailija mm. lahjoittaa kymmeniätuhansia puntia järjestöille, jotka vaikeuttavat transihmisten elämää. Joka tapauksessa. Muistelen, että kakkososassa tykkäsin siitä miten Uuno, Iiris, Hessu ja Tuisku tuntui hauskalta porukalta, ja olisi ollut kivaa lukea heidän jutusteluistaan enemmän. Nyt keskityttiin enemmän Uunon ja Iiriksen parisuhteeseen, sekä siihen miten tärkeää kommunikaatio on. With osasi kyllä hyvin kirjoittaa sen kiusaannuttavan ahdistuksentunteen, kun seurustelukumppanin vanhemmat (tai ainakin toinen heistä) ovat rentoja kuin rautakanget, eikä olo ole kovin tervetullut heidän kodissaan :D
Itse toimintaosuus oli mukiinmenevä. Mielestäni Arpinaaman ja Sänkileuan osuus jäi vähän vaisuksi. Uskon, että kaksikosta olisi saanut vielä enemmän irti! Myös Heikkinen olisi saanut jäädä mysteeriksi, mutta toisaalta, olen aika varma että jos Heikkisestä ei olisi näin trilogian lopuksi paljastunut mitään, olisin varmaan valittanut siitäkin :'D Mutta Heikkisen näkökulmasta kerrottu yksittäinen luku tuntui vähän äkkinäiseltä. Olisi ehkä ollut toimivampi ratkaisu, jos Heikkisen näkökulmaa olisi ollut yhden luvun verran aiemmissakin osissa - koska muistaakseni tämä oli ensimmäinen ja ainut kerta? Jos muistan väärin, niin korjatkaa.
Ps. Melkein tuli itku aamukahvipöydässä, kun Uuno ja Iiris olivat Uunon tädin kissan vierellä tämän viimeisinä hetkinä. Meidän oma, yli kaksikymppinen kissa kuoli melkein tarkalleen vuosi sitten, ja vaikka en itse silloin ollut paikalla, kirjan kohtaus nosti uudestaan tunteet pintaan. Levätkää rauhassa, kisset - kuvitellut ja todelliset < / 3
Kolmososa, joka paketoi sarjan mielestäni aivan hienosti. Olen nauttinut sarjassa eniten Uunon onnettomista hätävaleista, joten vähän petyin, kun tässä kirjassa Uuno kavereineen on aika mastermind. Henkilökohtaisesti minua harmitti myös se, että yksi luku on kerrottu Heikkisen näkökulmasta. Olisin itse pitänyt enemmän siitä, että hahmo olisi saanut jäädä kutkuttavaksi mysteeriksi.
Tämä osa on mielestäni vakavampi kuin muut ja muistot isästä saivat jopa silmäkulman vähän kostumaan. Onneksi mukana on taas myös huumoria ja aidon tuntuista dialogia :) Suspension of disbelief saa toki taas olla aika korkealla, mutta en anna epärealistisuuden häiritä liikaa: tämä on ihan pirun hyvä nuortenkirjasarja, jota aion vinkata yläkoululaisille vielä vuosikausia!
Loistavaa settiä! Kirjailija osaa selkeästi työnsä! Hyvää tarinankerrontaa ja saa aikaan niin naurunpyrskähdyksiä kuin herkempiäki tunteita! Helposti samaistuttava ja koukuttava juoni!
SPOILERS: Ainoana miinuksena tarinan lopetus. Viimeinen kirja viimeisteli kahden edellisen kirjan juonen muuten hyvin, mutta alkuperäinen rahojen "varaistus" jäi avoimeksi! Minusta siihenkin pitäisi olla löytynyt ratkaisu ja Uunon "rikosrekisteri" pitäis olla trilogian lopuksi tyhjä.
Muuten kirja oli loistava ja suosittelen silti koko sarjaa!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Tykkäsin sarjan kahdesta aiemmasta osasta enemmän, mutta tämäkin oli tosi hyvä! Suomalaisena nuortenkirjana ansaitsee ehdottomasti 5 tähteä, suhteessa sarjan muihin osiin 4 on sopivampi. Aiemmat osat on naurattanut enemmän, mutta tässä kyllä aiempien kirjojen tarinat nivotaan hyvin yhteen ja jätetään silti sopivasti aukkoja lukijan täytettäväksi.
Saakelin mahtava myös tämä trilogian päätösosa! Lämpöä ja ystävyyttä juonellisesti vetävässä paketissa. Toimii nuorille ja aikuisille! Kiitos, Mikko With!