Banaani

MurhaMylly #272

by Mikko With

Banaani on ajankohtainen ja ajatuksia herättävä henkilövetoinen rikosromaani. Mustan huumorin sävyttämä tarina yllättää, koukuttaa, koskettaa ja vähän hätkähdyttääkin. Voisiko näin käydä ihan oikeasti?

Oulun seudulla asuva eläkeläinen Pertti Karhuoja syö banaanin ja kuolee.

Rutiineja rakastava rikoskomisario Aapo Hämäläinen ottaa tutkintavastuun tapauksesta, jossa ei tunnu olevan mitään tutkittavaa. Työparikseen Hämäläinen saa kiekkoa heittävän Ellinor ”Kunkku” Karlssonin.

Pikkulapsiarjen kanssa tuskaileva toimittaja Pyry Lammikko vaistoaa elämänsä suurimman jutun.

Pian lööpit huutavat paniikkia.

Genres: Audiobook, Finnish Literature

260 pages, Hardcover

Published April 1, 2025

Reviews

[Inkeri · Rating 2 out of 5]

Olipa vetävä mutta mitäänsanomaton rikosromaani. Jälleen kerran en olisi tähän tarttunut, mikäli lukupiirimme ei olisi tätä valinnut.

Tarinassa ei ole suoranaista päähenkilöä, vaan rikosta seurataan poliisin ja toimittajan näkökulmasta. Samalla ruoditaan henkilöhahmojen "kotirintaman" ongelmia. Murha nähdään jo kirjan alussa, kun tavanomaisen banaanin sisältä löytyy pähkinää ja pähkinäallergikko saa anafylaktisen reaktion. Murhan lisäksi syntyy suurta kohinaa elintarvikkeiden yleisestä turvallisuudesta. Tarina etenee tavanomaisen dekkarin tavoin eikä synnytä suuria tunteita suuntaan tai toiseen.

Tähtiarvosteluni ei varmaan anna todellista kuvaa ajatuksistani, koska kirjassa ei ollut suoranaista vikaa. En vain jaksanut kiinnostua hahmoista enkä löytänyt tarinan olemassa ololle syvällistä tarkoitusta. Parasta oli Oulun seudun kuvaus; rinnassa läikähti tuttujen paikkojen vilahdellessa sivuilla.

[Kati · Rating 4 out of 5]

Aloitin tämän aamukahvipöydässä ja loput oli pakko lukea yhdeltä istumalta, kun olin ensin selvinnyt takaisin kotisohvalle työmaan, yllättävän kevätsateen ja tiskivuoren läpi. Siis todella koukuttava jännäri, jonka hahmoissa riittää ulottuvuuksia ja lukijassa asti tunteita herättäviä luonteenpiirteitä. Vihasin toimittaja-Pyryä ja mm. sitä, että hän käyttää tekoälyä tehdäkseen feikkejä profiilikuvia, mutta ei jaksa muistaa lastensa taidekerhoa torstaisin. Tykkäsin rauhallisesta mutta naisten suhteen hermoilevasta rikoskomisario-Aaposta. Tsemppasin ja toivoin parasta vanhemmalle konstaapeli Ellinorille - päätös hänen osuudelleen tässä tarinassa jätti pienen katkeruuden jälkeensä, toivoin että hänellä olisi riittänyt sisua loppuun asti! Mutta se oli kuitenkin hyvin realistinen päätös, ja tähän kirjaan sopiva.

Mitä tulee itse juoneen: alku oli kiinnostava, ja kun asioiden mittakaavat alkoivat kasvaa ja KRP tuli mukaan kuvioihin, aloin toden teolla kiinnostua siitä, että mitä tämän kaiken takana oikeasti on, ja mihin saakka homma eskaloituu. Lopulta ratkaisu oli - kuten Ellinorinkin juonikaaren kohdalla - hyvin realistinen. Ainoa hiertämään jäänyt juttu on se, että hyvin olennaisia asioita paljastui aika myöhään ja yhtäkkiä. Siihen saakka juoni tuntui hitaalta keittelyltä, kunnes kaikki kiehui nopeasti kasaan ja homma oli siinä. Se vähän harmitti, mutta toisaalta en lue dekkareita kovin paljoa joten en osaa arvioida, oliko tämä ihan standardi mitä tulee jännärijuonen päätöstyyleihin. Joka tapauksessa tämä kirja on monelta muulta osa-alueeltaan niin vahva, että luen tämän varmasti uudestaan.

Tämä kirja oli myös aika silmiä avaava - vaikka onkin fiktiivinen - kertomus siitä, miten trollit ja haamuhenkilöt (sock puppet account) saattavat ohjailla keskustelua Internetissä haluamiinsa suuntiin joko esimerkiksi harhauttaakseen tai levittääkseen väärää tietoa. With on kuitenkin onnistunut pitämään koko tarinan yleisen tunnelman kevyenä, vaikka aihe onkin vakava. Parhaimpia kohtia onkin kuiva mutta yllättävä huumori - nauroin ääneen esimerkiksi sille, kun Aapo ei avaa mahdollisen deittinsä viestiä, vaan lukee vain sen verran mitä näkee viesti-ilmoituksesta ja tekee sen perusteella valtavan suunnitelman, että millä tavalla vastaa viestiin, mitä ei ole vielä edes kokonaan lukenut :DD Myös Kunkun ja Aapon lyhyt mutta ytimekäs keskustelu siitä, että miten Aapo on tämän mahdollisen deittinsä tavannut, sai mut nauramaan vedet silmissä :'D

Ja äh, yritin kirjoittaa tämän ilman että spoilaan mitään, mutta tämä on vielä pakko sanoa: se, että Pertti Karhuoja katselee lapsena Terttu-nimisen tytön hukkumista jäihin eikä tee mitään hakeakseen apua - ja kuolee myöhemmin eläkeläisenä syödessään banaania... I see what you did there.

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Aikaisemmin omaelämänkerrallisen teoksen Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta (2019) sekä nuorille suunnatun kolmiosaisen Saakeli-sarjan julkaisseen oululaiskirjailija Mikko Within ensimmäisessä aikuisten kaunokirjallisessa romaanissa Banaani (2025) eläkeläismies kuolee syötyään banaanin. Jotain hämärää kuolemassa kuitenkin on. Samaan aikaan, kun keski-iän kynnyksellä tylsistyvä, rutiineihinsa kangistunut yksinelelevä rikospoliisin komisario alkaa selvittää vähäpätöistä rutiinitapausta, perhekriisissä painiskeleva freelancer-toimittaja toivoo vihdoin löytäneensä aiheesta kaipaamansa uutispommin, joka nostaa hänet uutismaailman huipulle.

Täytyy myöntää, että sisällöltään varsin niukoista lähtökohdista ponnistava romaani onnistuu paikoin yllättämään kerronnallisella imullaan. Vaikka lupaavan satiirisella prologilla käynnistyvä romaani taantuu nopeasti aika perinteikkääksi poliisidekkariksi ja (oi, niin tutuksi) perhearjen haasteiden kuvaukseksi, sivuja tulee tiuhaan käänneltyä. Mikko Within aikuisille suunnatussa kaunokirjallisessa avauksessa on kyllä jotain, mutta siitä puuttuu myös jotain. Ehkä teos olisi kaivannut hieman enemmän tarinallista sisältöä, huumoria ja omaperäisyyttä tai kenties vähän ronskimpaa otetta tai ehkä kiinnostavampia henkilöhahmoja. En osaa ihan tarkalleen määrittää mitä. Se jääköön kirjailijan tehtäväksi. Henkilöhahmoista kiekonheittoa harrastava, rempseä naiskonstaapeli Ellinor "Kunkku" Karlsson parisuhdeongelmineen oli mielenkiintoisin. Potentiaalia kirjassa kyllä on, ja toivon että With jatkaa aikuisille suunnattujen romaanien parissa, mutta ehkä pikkaisen ronskimmalla otteella tai yllättävämmällä lähestymistavalla.

Arvioni: 3,2 tähteä viidestä.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

With debytoi dekkaristina aikuisille suunnatulla Banaani-romaanillaan. Henkilövetoinen eteneminen jättää juonen taka-alalle, mikä vähentää tarinan imua ja koukuttavuutta, mitä itse dekkarilta aina odotan. Romaanissa on toisteisuutta, ja paikoin se junnaa paikoillaan, joskin asetelma on kiinnostava: entä jos kaupan elintarvikkeita, kuten arkista banaania, ei olisikaan turvallista ostaa ja syödä?

Näkökulmia on mielestäni turhankin monta, vaikka sympaattinen, pidättyväinen ja rutiineja rakastava rikoskomisario Aapo Hämäläinen juuri ja juuri noussee päähenkilöksi. Tapahtumia kerrotaan kuitenkin paljon myös hänen työparinsa ”Kunkun” ja traagisen toimittajahahmon Pyry Lammikon kautta.

With on omimmillaan inhimillisyyden kuvaajana! Se olikin tämän romaanin parasta antia lämpimän kuivakan huumorin ohella, joka toi mieleeni Miika Nousiaisen. Myös tietyt asiat menevät vähän överiksi, kuten Nousiaisen romaaneissa. Banaanin parissa siis viihtyi, mutta ihmissuhdepainotteisuuden vuoksi en sijoittaisi sitä kirjastoissa jännitykseen vaan ”tavalliseen” kertomakirjallisuuteen. Within nuorille suunnatun Saakelin satanen -trilogian veroiseksi tämä ei omassa lukukokemuksessani yllä. Jos siis haluatte vauhtia tapahtumiin, tarttukaapa rohkeasti siihen kolmikkoon! Banaanikin saanee jatkoa.

[Trond · Rating 4 out of 5]

Minulle vieraskielisenä ihmisenä tämä oli hyvä kirja, koska kieli oli sen verran helppo, että lukeminen sujui hyvin ilman liikaa sanakirjan käyttöä. Samaan aikaan oli hyvin kirjoitettu ja opinkin paljon uutta.

Tarina on jännitävä erityisesti loppupuolella. Viimme 50 sivut luin samana iltana koska en pystynyt jättää mitään huomiseksi. Samaan aikaan täytyy sanoa, että oli vaikea uskoa siihen (SIIPIJARRU), että poliisit uskoisivat mitään muuta, kuin että Perttiä myrkytettiin tahallisesti. Miksi terroristi myrkyttäisi banaaneja juuri pähkinöillä?

Aapon ja Kirsin tarina on melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta onhan kiva toivoa, että näinkin voi käydä. Ellinorin suhde on uskottava ja pelottava. Pyry on erittäin ärsyttävä ihminen, mutta valitettavasti sellaiset löytyvät oikeasti.

Oli kiva lukea!

[Essi · Rating 5 out of 5]

Kerrassaan erinomainen! Sopi suomalaiseen maisemaan paremmin kuin yksikään aiempi luettu/kuunneltu suomalainen dekkari.

Tässä sai vakavoitua, nauraa ja tutkia, onko banaanin tarran alla outoja reikiä.

Irmeli oli parasta koko kirjassa. Saisiko hänen elämästään ihan oman kirjan?

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Kiva, kevyt ja jännä kotimainen dekkari. Enkä mä edes lue dekkareita! Mutta tykkäsin tästä.

[Anna-Mari · Rating 3 out of 5]

Antti Tuomaisen jalanjäljissä mennään

[Mjkbooks · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen myysteri

[Veera · Rating 4 out of 5]

Tää oli oikein viihdyttävä!