Ensamma tillsammans

by Emma Juslin

Ensamhet är människans predikament. Man kan försöka komma ifrån det genom att vara tillsammans - i en kompisrelation, en kärleksrelation, i en familj - ofta förgäves.

Emma Juslins tredje roman inleds med en scen där Olga - bara ett barn ännu - inser att kunskap innebär avstånd. När trädet får ett namn och dess olika delar får namn är det dags att klättra ner, och när man en gång gjort det kan man aldrig mer klättra upp igen.

Pappa sitter och tiger tillsammans med sin kompis Fred (de har insett språkets brister), med dottern Olga talar han, men familjen är inte av den lyckliga sorten för ”mamma har knullat sig iväg nånstans”.

Tove är modersmålslärare i ett gymnasium i Åborg. Hon skriver dikter, men det vill inte riktigt lyckas. Inte heller med Sebastian, som hon låtit sig förföras av trots att han är hennes kompis Stinas pojkvän. Stina är suicidal, men det är inte henne det är fel på. Utan pengar och utan kärlek finns bara antidepressiva att ty sig till.

Världen är ett enda rådd, men det kanske reder ut sig ändå. Och om det gör det är det i bastun - där finns trösten, i nakenheten och i värmen. I en vacker slutscen är romanens olika personer på väg till bastun och ”ensamma tillsammans sätter sig rumporna på bastulavarna världen över och fnittrar.”

Emma Juslins tredje roman berättar om sorg så roligt och med en så underfundig språkkänsla att klichén - skratta och gråta om vartannat - upphör att vara en kliché.

203 pages, Paperback

First published January 1, 2009

Reviews

[daniela · Rating 3 out of 5]

tää oli ihmeellinen kirja. tykkäsin kirjailijan käyttämästä kielestä, vaikka sitä oli välillä tosi raskas lukea. just tän kirjan kieli erotti sen muista kirjoista. tykkäsin myös hahmoista, olga ja tove oli mun lempparit. oli kiva, miten lopussa kaikkien kolmen päähenkilön tarinat kietoutui yhteen. jotain tästä jäi kumminkin mun makuun puuttumaan, mut en sit osaa yhtään sanoa että mitä :D

[Hertta Oksanen · Rating 2 out of 5]

Kesti aika kauan päästä jutun ytimeen ja kirjan lukeminen oli ajoittain aika työlään tuntuista, varmasti suomennos söi osan sulavuudesta. Loppujenlopuks kirja oli oikein sopiva tähän hetkeen, lohdullinen lopetus ihmisten yhteyteen.

[Taru Luojola · Rating 3 out of 5]

Jag har läst den här tidigare på finska, men som jag trodde är boken märkligt bättre på svenska. Vet inte, men det är nånting med finlandssvensk melankoli som lockar mig. Och Åborg förstås!

[Tuuli · Rating 4 out of 5]

lopulta tosi lohdullinen ja kaunis, tykkäsin kovasti

[niina · Rating 4 out of 5]

I find it hard to decide between three and four stars, as I have massively mixed feelings towards this particular book. Let me tell you why.

First of all, getting through Yksin yhdessä was hard and took me way longer than I expected, which usually frustrates me highly and did so this time too. The book was translated from Swedish to Finnish, and the style that was used in the process was one I wasn't too familiar with previously, which caused some confusion in the beginning. For example, the setting was not too strictly set in the beginning, location- or temporal-wise, and as the protagonists talked about the conventions of their language and mother tongue I kept on forgetting we were talking about Swedish instead of the language I read the book in - this, I believe, is proof of a ridiculously smooth, pleasant and well-functioning translation, way more into my liking than familiarizing the unfamiliar and making the reader forget the setting, which sadly seems to be the current trend in Finland. As the book progressed I finally managed to grasp what was going on and what might cause some of the very unusual choices and ways of using the language - this was in no way a negative thing, although I believe the unordinarity slowed me down (or forced me to use my brains more than usual). Basically this book was challenging, which no doubt made it way more interesting. And the translator has done ridiculously good work.

Secondly, the style this book was written in was very poetic, luminous and grim. At parts I felt the author maybe tried a bit too hard, only succeeding in confusing the reader and getting off the trail, cutting off the train of thought and making one forget both the mindset and the physical one portrayed in a scene. This said, I was grievously let down and beat as the dark, confusing, ranting, disrupting, pesky play of words grew lesser and lesser the clearer the story, the plot and the pictures of the characters got. This may function as inventively using the language as a guide and force instead, but the change occured right after I'd got used to and started to enjoy the chaotic, stunning tone.

As for the plot itself, I don't have that much to say. It wasn't too unusual, not too fresh, but enjoyable nevertheless. I love books with characters that appear aloof, disconnected, that are alone together, maybe sprinkled with despair or understanding.

[J.S. Meresmaa · Rating 3 out of 5]

Aloin lukea tätä sillä taustatiedolla, että kirjailijaa on kutsuttu nuoreksi neroksi mediassa. Ennakkoluuloani lisäsi tietenkin suomenruotsalaisuus ja minua nuorempi ikä. Kovin kunnioitettavaa ja jaloa lukijalta...

Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)

Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.

Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).

Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.

[Sammalpeura · Rating 3 out of 5]

Aloin lukea tätä sillä taustatiedolla, että kirjailijaa on kutsuttu nuoreksi neroksi mediassa. Ennakkoluuloani lisäsi tietenkin suomenruotsalaisuus ja minua nuorempi ikä. Kovin kunnioitettavaa ja jaloa lukijalta...

Niinpä olikin makeankatkeraa lopettaa kirja ja myöntää, että piti siitä. Se oli hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, vaikka luin sen vain ja ainoastaan sen vuoksi, että halusin tietää millainen kirjoittaja Emma Juslin on. (Takakannen yhteenveto ei siis koukuttanut.)

Alkupuolella, noin kolmenkymmenen ensimmäisen sivun sisällä oli joitakin kohtia, jotka tökkivät ylenmäärin viljeltyjen ja överien vertauskuvien vuoksi, mutta se onneksi laantui ja teksti muuttui paremmin koossa pysyväksi.

Samoin joistain kohdista paistoi läpi suomentajan epäkiitollinen tehtävä: Juslinin leikittely etenkin Hesperian lääkäri Tammion "huonolla ruotsilla" puhutussa dialogissa ei kääntynyt suomeksi tavalla, joka olisi tehnyt siitä ymmärrettävää tai hauskaa. Luulen, että alkuperäisessä muodossaan sen olisi ymmärtänyt jopa minunlaiseni kouluruotsin heikko taitaja (varmaan Tammion kanssa samalla tasolla!).

Olisin antanut kirjalle neljä tähteä ellen olisi niin kateellinen paska. No ei vaineskaan. Olisin antanut neljä tähteä, jos kirjassa ei välillä olisi ollut kuivakka yliopistollinen sivumaku.

[Elisa · Rating 3 out of 5]

Lukukeskuksen sivuilta bongattu lukuvinkki, joka on taidokkaasti suomennettua ja älykkäästi kirjoitettua suomenruotsalaista proosaa. Elämää seurataan lukiota käyvän Olgan, 23-vuotiaan vakavasti ahdistuneen Stinan ja äidinkielenopettajan sijaisena toimivan lähemmäs kolmekymppisen Toven näkökulmista. Hetkittäin yksinäisyyden kuvaus sai ottamaan etäisyyttä tämän lukemisesta, vaikkakin hilpeänsynkkä huumori keventää ajoittain onnistuneesti ahdistusta. Taitavasti tarinat etenevät, lomittuvat ja hahmoihin tulee sivujen mittaan syvyyttä ja seestyneisyyttä. Hiukan eksyneenä parikymppisenä olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän, ja mielestäni tätä voi suositella paitsi teemojensa myös nokkelan ja sujuvan kielen ja rakenteen ansiosta myös lukioikäisille.

[Taru Luojola · Rating 2 out of 5]

Olin ajatellut lukevani tämän kirjan ruotsiksi. Mutta kun paikallisen divarin loppuunmyynnissä kohdalle tuli suomennos, niin nappasin sen ja luin sitten suomeksi. Ei olisi pitänyt tyytyä siihen. Ankkalammikon itsereflektiossa ei nimittäin ole mitään mieltä suomennettuna, se jokin suomenruotsalaisen kirjallisuuden perusvire jää tavoittamatta. Niin, alkukieliselle olisin saattanut antaa tähden tai kaksi enemmän, mutta nyt kävi näin.

Sinänsä jännää muuten, että kirjan tapahtumat on etäännytetty Porvoosta muuttamalla paria paikannimeä ja kaupunkikuvallista detaljia, vaikka muuten liikutaan nimetyissä suomalaismaisemissa ja kaiken porvoolaisen tunnistaa suoraan. Itsekin Porvoosta kirjoittavana minulle on tullut tunne, että niin on hyvä tehdä. Pikkukaupungin painolastia kait.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Tämä houkuttaa lukemaan uudestaan ja myös ruotsiksi. (Millä tavalla lohduton suomennos?) Hienoa kerrontaa, harvinaista, ei vain sanallisesti mutta näkemyksellisesti, ja kirjailija on järkyttävän nuori ja suvereeni. Odotan paljon lisää.