Olipa sympaattinen ja hyvän mielen tuonut novellikokoelma! Sopi hyvin talviseen tunnelmaan ja sai muistelemaan lämpimästi joulunaikaa. Eniten huomasin pitäväni siitä, miten novelleissa keskityttiin ennemminkin tunnelman kuvailuun ja lämpöön kuin pelkästään juoneen. Juoni itsessään ei ollut kovinkaan erikoinen Loviisan, Martan tai Paulan tarinoissa, vaan muistutti hyvin paljon toisten novellien juonta. Sinänsä ei yllättävää, koska Antell toi vahvasti esille läheisenrakkauden tärkeyden ja auttamisen ilon joulun lähestyessä. Ihastutti kuulla joulun vietosta eri vuosikymmenillä ja erilaisissa miljöissä tunnelmaan uppoutuen, joulun ydinasian oli hyvin vahvasti läsnä. Sydäntä lähimmäksi jäi Loviisan tarina, sillä hänet tunnetaan Puuvillatehdas-sarjasta lähinnä iäkkäänä ja oikukkaana sukulaisena, jonka kohtaloon pääsi kurkistamaan hiukan enemmän.