Historiallisen romantiikan kuningattaren Ann-Christin Antellin ääni- ja e-kirjoina julkaistut Puuvillatehtaan joulutarinat ilmestyvät kovakantisena yhteispainoksena lukijoiden toiveesta!
Teos sisältää Loviisan joulun, jossa valmistaudutaan jouluun vuoden 1865 Naantalissa, ja Joulu Örndahlin ruukissa -tarinan, jossa joulua vietetään tammimetsien keskellä vuonna 1896.
Mukana on myös uusi tarina, talvisotajouluun sijoittuva Joulu Falken linnassa.
Olipa ihanat joulutarinat, ensimmäisen kirjan lukemisesta jo niin kauan, että ekan tarinan henkilöitä piti vähän kaivella muistista. Loviisan joulu oli jotenkin suloinen, voisi hyvin olla pieni jouluelokuva. Oli mukavaa kun Jennyn tarina kietoutui kaikkiin kolmeen.
Ann-Christian Antellin Puuvillatehdas-sarjaa en ole lukenut, mutta Puuvillatehtaan joulutarinat -novellikokoelmassa on aivan ihastuttava kullanhohtoinen kansi! Kirja pitää sisällään kolme eri vuosikymmenille sijoittuvaa jouluista tarinaa.
Eniten tästä saavat varmasti irti sarjan ja sen henkilöt entuudestaan tuntevat lukijat, mutta näin ummikkonakin oli kiva uppoutua hetkeksi wanhan ajan joulutunnelmaan. Jos mielestäsi jouluun kuuluvat erottamattomana osana valkeat hanget, lähimmäisenrakkaus ja pienet toiveet, tämä on nappivalinta. Omaksi suosikikseni tarinoista nousi Loviisan joulu.
Ann-Christin Antellin teoksessa Puuvillatehtaan joulutarinat on kolme eri aikakauteen sisältyvää joulutarinaa. Ensimmäinen niistä Loviisan tarina sijoittui Naantaliin. Oli vuoden 1865 joulunalusaika, ja merikapteenin rouva Loviisa Helin odotti miestään saapuvaksi pitkältä matkaltaan.
Toinen jouluinen tarina Joulu Örndahlin ruukissa sijoittui lähelle Tukholmaa. Siinä kertojana toimi Puuvillatehtas-sarjasta tutuksi tullut Martta, jonka Jenny-täti oli adoptoinut, kun Martta ja hänen veljensä jäivät orvoiksi. Tapahtumat sijoittuivat Örndahlin kartanoon ja vuosi oli 1896. Fredrik-setä oli tulossa liikematkaltaan jouluksi kotiin.
Kolmannessa joulutarinassa nimeltään Joulu Falken linnassa oli vuosi 1939. Sota-aika, jonka vuoksi verkatehtaan johtajan rouva Paula Falke oli muuttanut Littoisiin anoppinsa luokse poikansa ja isoäitinsä Jennyn kanssa. He olivat paossa Turun pommituksia.
Olipa sympaattinen ja hyvän mielen tuonut novellikokoelma! Sopi hyvin talviseen tunnelmaan ja sai muistelemaan lämpimästi joulunaikaa. Eniten huomasin pitäväni siitä, miten novelleissa keskityttiin ennemminkin tunnelman kuvailuun ja lämpöön kuin pelkästään juoneen. Juoni itsessään ei ollut kovinkaan erikoinen Loviisan, Martan tai Paulan tarinoissa, vaan muistutti hyvin paljon toisten novellien juonta. Sinänsä ei yllättävää, koska Antell toi vahvasti esille läheisenrakkauden tärkeyden ja auttamisen ilon joulun lähestyessä. Ihastutti kuulla joulun vietosta eri vuosikymmenillä ja erilaisissa miljöissä tunnelmaan uppoutuen, joulun ydinasian oli hyvin vahvasti läsnä. Sydäntä lähimmäksi jäi Loviisan tarina, sillä hänet tunnetaan Puuvillatehdas-sarjasta lähinnä iäkkäänä ja oikukkaana sukulaisena, jonka kohtaloon pääsi kurkistamaan hiukan enemmän.
Aiempina joulukuina äänikirjoina kuunnellut joulutarinat saatiin vihdoin viime vuonna kansien väliin, ja näitä oli niin ihana lukea joulupyhinä! Kaikkea en enää Puuvillatehdas -sarjasta muista, mutta se ei haitannut, ja tämä motivoi aloittamaan Antellin uuden sarjan, Adelin tyttäret.
Ihana jatko Puuvillatehdas-sarjalle. Wanhan ajan joulun tunnelmaa Barkerin suvun tarinoissa. Tämä kirja olisi ehkä pitänyt säästää jouluun, mutta oli nautinnollinen näinkin.
Hyväntuulisia vanhan ajan joulutarinoita. Ennalta-arvattava juoni, mutta se ei liene näissä pääasia, vaan tunnelma, mikä oli kaikissa hyvä, lämmin, hellä. Pidin eniten Loviisan joulu -novellista.
Yhteisnide, jossa on kolme puuvillatehtaan joulutarinaa vuosilta 1865, 1896 ja talvisodan aikaan. Oli mukava palata tuttujen hahmojen pariin näissä lämminhenkisissä tarinoissa.