Taiten kirjoitettu ja nautittava elämäkerta ihmisestä, jota voi hyvillä mielin nimittää legendaksi ilman pelkoa liioittelusta. Mitä kaikkea Pedro Hietanen ehtikään tehdä ja kuinka vähän hänestä yleisö tiesikään!
Perinteiseen tyyliin tarina etenee lapsuudesta eläkevuosiin ja jättää jälkeensä haikeuden: mitä Hietanen olisikaan ehtinyt vielä keksiä, jos olisi elänyt? Kirjassa lomittuvat hupaisat anekdootit ja tiukka fakta mukavalla tavalla, tylsää ei lukijalle tule missään vaiheessa.
Lämmin lukusuositus, jos kotimaisen tv-viihteen ja (pop)musiikin lähihistoria vähänkään kiinnostaa.
Janne Flinkkilän kirjoittama elämänkerta Pedro on hieno aikamatka boomereiden nuoruuteen ja musiikkimaailmaan.
Omaa lukukokemustani syvensi yhteinen koulupolkumme 1950 ja -60 luvun Kouvolassa. Kouluaikojen jälkeen tapasin Hietasen Hessun (=Pedro) sattumoisin muutaman kerran, viimeksi joskus 1980-luvun puolessa välissä. Tällöin Pedro kysyi minulta mutkattomaan tyyliinsä: ”Mitä sä (entinen kymenlaaksolainen ”sie” oli muuttunut muotoon ”sä”) teet?” Kerroin koulutukseni ja ammattini, johon Pedro tokaisi ”Älä, miten sä oot sinne päässyt?”. Pedro oli spontaani, Pedro oli mukava, joten hänen suustaan mikään ei kuulostanut pahalta, kun hänet tunsi.
Janne Flinkkilä on kirjoittanut erinomaisen elämänkerran, jota elävöittää runsas kuvitus. Mukana on luokkakuva Kouvolan lyseon ajoilta, jossa myös itse olen mukana. Flinkkilä samoin kuin lukuisat haastateltavat piirtävät Pedrosta hyvin lahjakkaan ja mukavan miehen kuvan. Se on kouluaikojen perusteella helppo uskoa. Hän oli haitarinsa kanssa virtuoosi vailla vertaa jo kansakoulussa ja luonteeltaan ystävällinen, niin kaukana koulukiusaajasta kuin vain olla voi.
Sinusta jäi hyvä ja kaunis muisto Heikki Hietanen (1949-2023). RIP.
Janne Flinkkilän Rautaiset rakastajat teki minnuun suuren vaikutuksen reilu 10 vuotta sitten, ja Pedro jatkaa samaa timanttista linjaa - vaikka onkin aivan erilainen teos.
Pedrossa toimii miun silmään kaikki. Se on hyvin jäsennelty ja seulottu, sujuvasti kirjoitettu ja löytää sen kuuluisan punaisen langan, jonka ympärille keriä musiikin suurvisiiri Pedro Hietasen elämää ja olemusta. Fokus on musiikissa: yksityiselämästä kirja puhuu vähän, mutta tarpeeksi ja perustelee valintansa hyvin. Kirjoittaja selviää myös tilanteesta kurjimmasta, jossa tarinan kohde menehtyy kesken kirjoitusprosessin. Se näkyy kirjassa kauniisti.
Pedro on kaikin tavoin laatutyötä, taustat on tehty ja haastattelut saatu. Flinkkilä saa myös tallennettua riveille hetken tunnelmointia, joka tekee kohdehenkilöstä elävän. Vaivihkaa opin myös elämäntaitoa ja ihmisenä olemista niin, että iso osa self help -kirjoista jäisi toiseksi.
Ja kuten hyvä musakirja lähes aina tekee, saa Pedrokin laittamaan musaa soimaan. Ja nauramaan, ja itkemään, ja sitten taas nauramaan.
Musiikkimaailman mukavimman miehen kirjallinen muotokuva. Kaikin puolin tyylillä ja laadukkaasti tehty kirja. Tekoprosessi oli kilpajuoksua sairautta vastaan ja osittain sairaus voitti, mutta suuria puutteita kirjaan ei sen takia jäänyt. Ainoastaan se hieman häiritsee, kuinka kirjasta tuli Pedron koko uraan nähden turhan synkkä, kuolinuutista muistuttavaa kansikuvaa myöten. Jos kirja olisi voitu viimeistellä pari vuotta myöhemmin olisi painotus ehkä ollut toinen?
Jokaisen 1900-luvun lopun suomalaista populaarimusiikkia diggailevan käsikirjastomateriaalia.
Hieno kertomus Pedron elämästä ja urasta. Tarina vie mukanaan ja teki mieli kuunnella mainittuja albumeja samalla kun luin kirjan, mutta en ihan onnistunut siinä, kun Pedro oli niin tuottelias. Samalla tuli yhteistyöt eri artistien kanssa tutuksi ihan eri tavalla kuin aiemmin. Ainoa asia mikä jäi puuttumaan oli enemmän tietoja yksityiselämästä ja miten hän onnistui yhdistämään perhe-elämän ja uran. Ehdottamasti lukemisen arvoinen kirja!