Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä

by Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen, Omos "Opa" Okoh

”Jotku tekee musiikkii, jotku tekee rikoksii, jotku käy kouluu tai töis.”

Poikkeuksellisen tarkkanäköinen tietokirja katujengi-ilmiöstä ja yhteiskuntamme sokeista pisteistä.

Vuonna 2021 Suomessa käynnistyi keskustelu katujengeistä. Niiden välisen väkivallan pelättiin eskaloituvan reviirikiistoiksi pääkaupunkiseudulla. Poliisi varustautui, media rummutti, ja keskusteluissa varoiteltiin ”Ruotsin tiestä”.

Kuin veljet kertoo, mitä Suomessa todella tapahtui tuolloin. Mitä nuorten miesten väkivallan takana on? Mistä näyttämisen halu kumpuaa?

Kirjaan on haastateltu pariakymmentä poliisin katujengiläiseksi määrittelemää nuorta miestä. Heidän tarinansa piirtävät kuvan Suomesta, joka ei näyttäydy kaikille saavutettavana. Ääneen pääsevät myös heidän läheisensä, viranomaiset ja muut asiantuntijat.

Genres: Nonfiction

430 pages, Paperback

First published October 15, 2024

About the author

Anne Kantola on Helsingin Sanomien rikostoimittaja.

Reviews

[Fede]

Monipuolisesti vaikeaa ja poliittisesti kuumaa ilmiötä käsittelevä teos. Oma ymmärrykseni tilanteesta syveni merkittävästi lukukokemuksen myötä. Erityisesti tuntui arvokkaalta, että kirjassa pääsevät ääneen tahot, joista valtamediassa ei ole kuullut.

[Niina Laajapuro · Rating 5 out of 5]

Äärimmäisen tärkeä kirja, jonka soisi myös poliittisten päättäjien lukevan.

[Simsonite · Rating 4 out of 5]

Erilainen kuin yksikään aiemmista suomalaisista rikoskirjoista, mitä olen lukenut. Kokonaisvaltaisempi ja inhimillisempi, ei mässäile rikosten yksityiskohdilla tai ihannoi rikollista elämää, vaan katsoo yksittäisiä rikoksia syvemmälle ja pohtii mahdollisia syitä sille, mikä ajaa ihmiset tekemään rikoksia. Teos päästää ääneen ne ihmiset, jotka poliisi on (huomattavan heppoisin perustein) leimannut jengiläisiksi ja joista osa istuu sen leiman vuoksi pidempiä vankeusrangaistuksia. Toimittajien kirjoittama kirja on hetkittäin myös mediakriittinen eikä suhtaudu poliisin sanomisiin kritiikittä saati ihaillen, niin kuin suomalaisissa rikoskirjoissa yleensä on tapana.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 4 out of 5]

”Pitkällä tähtäimellä me ollaan se muutos. Me ollaan ne, jotka pystyy muuttamaan tätä.”

[Readerwhy]

Luin vuosi sitten ruotsalaisen toimittajan Diamant Salihun kirjan Tills alla dör (suom. Kunnes kaikki kuolevat, suom. Tarja Lipponen, Johnny Kniga 2023), jossa Salihu pyrkii selvittämään, miksi erityisesti Rinkebyn, Tenstan ja Husbyn alueella niin monet nuoret ovat liittyneet katujengeihin.
Kantolan, Mantsisen ja Okohin teosta voi pitää suomalaisena vastineena Salihun teokselle. Kantola on Helsingin Sanomien rikostoimittaja, Mantsinen STT:n rikos- ja oikeustoimittaja ja Okoh entinen rikollinen ja huumekauppias, nykyinen luovan työn tekijä.

Teoksen toimittajat ovat haastatelleet sekä jengirikollisia että jengeihin löyhemmin liittyviä henkilöitä, heidän läheisiään ja viranomaisia. Ruotsissa moni kieltäytyi haastattelusta, koska he pelkäsivät, että haastattelun antamisesta saattaisi seurata jengin kosto. Kaikki suomalaisetkaan rikoksia tehneet nuoret eivät olleet valmiita antamaan haastattelua, mutta Kantola et al. löysivät kuitenkin parisenkymmentä haastateltavaa nuorta.





Pari huomiota teoksesta:

Katujengin määrittely

Kuin veljet -teoksessa käsitellään kysymystä katujengin määrittelystä, joka osoittautuu haastavaksi tehtäväksi, ja vaikuttaa siltä, että se on tuottanut vaikeuksia myös oikeuslaitokselle ja toisinaan eri oikeusasteet ovat olleet asiasta eri mieltä. Määrittely on kuitenkin olennaisessa roolissa oikeuskäsittelyssä, sillä katujengiin kuuluminen on rangaistuksen koventamisperuste.

Lehdistölle katujengi-termin käyttö mahdollistaa raflaavia otsikkoja, joita klikataan helpommin kuin jos puhuttaisiin vain jengistä. Kuin veljet osoittaa, että asiat eivät juuri koskaan ole niin mustavalkoisia kuin monien lehtijuttujen perusteella voisi päätellä.

Nuorten rikollisuuden syyt

Miksi nuoret miehet ryhtyvät rikolliseen toimintaan, kuten huumekauppaan. Syyt Suomessa ovat pitkälti samoja kuin Ruotsissakin. Monet maahanmuuttajataustaisista nuorista eivät koe olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Heitä on usein kohdeltu rasistisesti ja työpaikan saaminen tyssää usein jo vieraan kuuloiseen nimeen. Jos perhe on köyhä harrastuksiin ei ole varaa.

Moni kirjassa haastatelluista kertoo, että isä on jättänyt heidän perheensä ja lapsista huolehtiminen on jääänyt äidin vastuulle. Usein silloinkin, kun isä on paikalla, hän on huonosti läsnä paitsi tilanteissa, joissa hän kurittaa poikiaan. Rikokset tarjoavat nopean tavan "ansaita" rahaa.

"En mä oo ikinä kuullu et mun isä ois vaikka sanonu, et mä rakastan sua tai jotain niinku pikku hellyttelyasioita."

Suurin osa kirjassa haastatelluista vankilassa olevista nuorista kertoo, että he eivät halua vapauduttuaan jatkaa rikollista elämäänsä. Heidän toiveissaan on koulutus, perhe ja työ. Esiin tulee myös halu toimia toisin kuin miten oma isä on toiminut. Joidenkin kohdalla uuden elämän aloittaminen onnistuu, osa taas palaa vanhoihin kuvioihinsa.

Tehostetun valvonnan osastot

Kuin veljet -kirjasta välittyvä kuva vankilalaitoksen toiminnasta herättää hämmennystä. Useampikin kirjassa haastatelluista on vankilassa siirretty ns. tehostetun valvonnan osastolle, jossa ei ole mahdollisuutta esimerkiksi opiskella. Kun Rikosseuraamuslaitos tekee siirtopäätöksen siirron syyt salataan, eivätkä vangit saa tietää, miksi heidät siirretään.

Olisin toivonut, että kirjan toimittajat olisivat avanneet tarkemmin tehostetun valvonnan osastojen toimintaperiaatteita sekä vankien siirtoon liittyviä kysymyksiä. Koska näin ei tapahdu jää ilmaan roikkumaan näkemys, että Rikosseuraamuslaitos toimii mielivaltaisesti.

Lähdin etsimään asiasta tietoa.

Vankiloiden tehostetun valvonnan osastojen avulla pyritään hillitsemään vankien välistä väkivaltaa ja huumekauppaa sekä joutumista toisten vankien harjoittaman painostuksen kohteeksi. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Risen päätösten perusteluja ei kerrota. Siirto voi olla myös vangin itsensä edun mukaista, vaikka siirron syitä ei hänelle kerrotakaan. Toisaalta tehostetun valvonnan osastoille sijoitetaan usein ns. liivijengiä, johon liittyy omat ongelmansa muiden osastolle siirrettyjen kannalta.

Kirjassa kerrotaan kolmannen sektorin Movement-liikkeestä, jonka perustajana oli Yaxye Mohamud. Movementista tuli nuorten keskuudessa niin suosittu, että sen toimintaan tultiin mukaan eri puolilta pääkaupunkiseutua. Movement tarjosi nuorille toimintapaikan, jonka toiminnassa nuoret olivat itse vastuullisia ja se toimi yhteistyössä poliisin ja lastensuojeluviranomaisten kanssa.

Mitä pitäisi tehdä?

Movementin matalan kynnyksen toiminnan kautta on oikeasti onnistuttu auttamaan nuoria ja pitämään heitä pois rikoksen teiltä. Kirjan kirjoittamishetkellä vaarana kuitenkin on, että liike ei saa enää jatkossa rahoitusta.

Mitä pitäisi tehdä, jotta rikollinen elämä ei veisi nuoria mukanaan? Ainakin tarvitaan mielekästä tekemistä ja matalan kynnyksen harrastustoimintaa nuorille sekä hyviä esikuvia ja segregaation estämistä.

[tilda · Rating 4 out of 5]

Olipa kiinnostava kirja. Oonkin kaivannut sitä, että tätä aihetta käsiteltäisiin jotenkin muuten, kuin median klikkiotsikoiden kautta. Kirja oli hyvin rakennettu, tosin lopussa menin vähän sekaisin siitä että kuka kukin olikaan ja kenen tarinaan mitkäkin yksityiskohdat kuuluivat. Suosittelen tätä kyllä kaikille joita aihe kiinnostaa!

[Crystal Miu · Rating 3 out of 5]

3,5

[Riia-Maria Kyllönen · Rating 4 out of 5]

Näin nuorten parissa työskentelevänä olen sitä mieltä, että minun oli tärkeää lukea tämä tietokirja, joka ei mässäile sisällöllään tai lietso paniikkia surullisen kuuluisasta Ruotsin tiestä. Pidin erityisesti siitä, että ääneen pääsevät liian usein tilastoiksi pienentyvät ihmiset. Lisäksi rakenne miellytti, vaikka ymmärrän myös poukkoilevuuteen ja artikkelimaisuuteen kohdistuvan kritiikin. Teosta on käsittääkseni kritisoitu myös liiallisesta ymmärtämisestä, mikä tuntuu oudolta; eikö ymmärtäminen ole aidon kohtaamisen ytimessä ja sitä kautta muutoksen voimavara?

[Tiina Lipsanen · Rating 4 out of 5]

Kirjassa selvitetään mitä ovat Suomen katujengit ja onko niitä edes olemassa. Haastatellaan ns. jengiläisiä, heidän perheitään ja nimenomaan maahanmuuttotaustaisia perheitä auttavia tahoja sekä viranomaiset pääsevät myös ääneen. Isojen uutisten takana on aina yksilö, hänen ongelmansa ja se juuri syy. Henkilökohtainen mielipiteeni on ettei mitään tapahdu syyttä. Kirja on koskettava ja hyvin ravisteleva.

[Mari · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana. Mielenkiintoinen kirja avaamaan suomen "katujengien" tai rikolliseen toimintaan osallistuvien yksilöiden elämää myös heidän omin sanoin. Avaa hyvin myös suomalaisten elämän erilaisuutta kun ei näytä tyypilliseltä "vaalealta kanta-suomalaiselta" ja kuinka paljon hankalampaa se on, vaikka onkin syntynyt suomeen suomalaiseksi. Silmiä avartava kirja.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Erittäin tärkeä ja hyvin tutkittu kirja, ei skandaaleja tai revittelyä. Yksi tähti katoaa siitä, että kirja on aika sekavasti rakennettu ja vaikuttaa välillä ihan artikkelikokoelmalta. Tyyppien tarinaa on vaikea seurata selailematta toistuvasti taaksepäin.

[Heli · Rating 4 out of 5]

Tärkeä kirja, jossa katujengien jäseniksi leimatut nuoret miehet kertovat itse oman tarinansa. Jotenkin se, että tämä kirja on olemassa ja lukijat saavat kuulla nämä tarinat, liikuttaa - että nämä ihmiset nähdään kokonaisemmin kuin median otsikoissa, monet ehkä ensimmäistä kertaa.

[Riina H · Rating 5 out of 5]

Arvostan valtavasti sitä, kuinka perehtynyt sekä totuudellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivä näkökulma ja käsittelytapa kirjassa on. Tilaa on annettu juuri niille äänille, joiden kuuluisi saada olla esillä, mutta jotka sen mahdollisuuden harvemmin (jos koskaan) saavat. MEGATÄRKEÄ kirja!

[Essi Lavikkala · Rating 4 out of 5]

3.5/5

[Kaisa · Rating 4 out of 5]

Erinomainen tietokirja, hieman toistoa kun haastateltavia oli niin paljon, ehkä vähän enemmän olisi voinut olla asiantuntijoita, mutta valaiseva teos

[Alexzander Front · Rating 4 out of 5]

”L’s up ei ikinä hävii”

[Sini Toivola · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen ja silmiä avaava kirja.

[Salla · Rating 4 out of 5]

Tärkee kirja! Antaa tietoa nuorten näkökulmasta Suomen ”katujengeistä”. Ilmiötä käsitellään monipuolisesti ilman median liioittelua.

[Linda W.]

Kiitos tämän kirjan kirjoittamisesta, se oli hieno ja tärkeä. Rasismin, polarisaation, ulkopuolisuuden ja esikuvien vähyyden merkitys jengi-ilmiöön käy kirjassa hyvin selväksi. Toivon että kirjaa luetutettaisiin sosiaalialan ja opetus-/kasvatusalan opiskelijoilla.