Tästä Ihmemaahan

by Siri Kolu (Editor), Salla Silmukka (Editor), Siiri Enoranta

Putoa kauniiseen ja kamalaan Ihmemaahan!

Suosikkikirjailijoiden toimittama novelliantologia tuo Lewis Carrollin klassikkoteoksen tutuksi tämän päivän nuorille täysin uusista kulmista.

Liisan seikkailut Ihmemaassa on hurmannut lukijoita vuosikymmenestä toiseen. Siri Kolu ja Salla Simukka antoivat yhdeksälle kirjailijalle tehtäväksi kuvitella klassikkoteoksen maailmaa uusilla ja yllättävillä tavoilla.

Nuorille suunnatussa novellikokoelmassa sijansa saavat niin kanin riemastuttavat pikaviestit kuin Herttakuningattaren määräämät mestauksetkin. Erilaiset tekstilajit kuorivat Ihmemaasta esiin kiehtovia ja kummallisia kerroksia. Millaisia ovat Aliisan muodonmuutokset kauhugenren näkökulmasta? Kuka Hatuntekijä oikeastaan on? Voisiko Ihmemaa olla utopia?

Teksteissä Ihmemaa on fantasiaa ja todellisuutta, ajattomuutta ja tätä päivää.

"Rokki soi, niinku Alice, but make it Cooperi!"

Siri Kolu ja Salla Simukka ovat kirjoittaneet teoksia niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Yhdessä he ovat toimittaneet nuorille suunnatun kokoelman

Genres: LGBT, Fantasy, Short Stories

160 pages, Hardcover

Published September 27, 2024

About the author

Siri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.

Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.

Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.

Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.

Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.

Reviews

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Palkitut kirjailijat Siri Kolu ja Salla Simukka tekivät muutama vuosi sitten Kalevalasta inspiraatiota ottaneen, erityisesti nuorille ja koulujen käyttöön suunnatun novelliantologian Satalatva, jota he luotsasivat ja johon he pyysivät tekstejä eri kirjailijoilta. Olin tässä kokoelmassa itsekin mukana. Nyt he ovat tarttuneet samalla metodilla toiseen kunnianarvoiseen klassikkoon, nimittäin Lewis Carollin lastenfantasiaklassikkoon Liisa ihmemaassa. Teos sisältää lyhyen napakoita uudelleentulkintoja erilaisissa genreissä ja muodoissa, joita kaikkia yhdistää Carollista otettu inspiraatio. Novellien välissä punovat teokseen koheesiota toimittajien itsensä kirjoittamat, lavarunomaiset Alisen ääni-jaksot, jotka kuin kuuluttajana johdattavat eteenpäin ihmemaan syövereihin.
Tästä ihmemaahan -kokoelman novellien kanssa kävi minulle sama kuin antalogioiden kanssa yleensä, että toiset iskivät minuun erittäin voimakkaasti ja toiset taas eivät niin tehneet vaikutusta. Jokaiselle on kuitenkin jotakin ja tekijäkaarti erittäin nimekäs, rautainen ja moninainen. Mukana ovat Siiri Enoranta, Akseli Heikkilä, Tommi Kinnunen, Anniina Mikama, Juuli Niemi, Jani Nieminen, Marisha Rasi-Koskinen, Hannele Mikaela Taivassalo sekä Dess Terejentjeva. Jokainen on selvästi valittu kirjoittamaan oman edellisen tuotantonsa valossa luontevassa tyylilajissa. Esimerkiksi säeromaaneistaan tunnetun Dess Terentjevan irvikissaa tulkitseva Kadonneen irveen laulu lähestyy Carollin nonsenserunoutta, Akseli Heikkilän Raatomaa twistaa ihmemaahan persoonallisella tavalla kauhun sävyjä, Anniina Mikamaman Purppuranpunaista lähestyy Herttakuningatarta historiallisen kaunokirjallisuuden tyyliin ja Siiri Enoranta visioi Lissuissa teinityttöutopiaa.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Pauliina · Rating 3 out of 5]

tykkäsin tästä, suurin osa novelleista jäi kyl semi keskinkertasen olosiks. siiri enorannan oli kyl ehdottomasti paras

[meri · Rating 3 out of 5]

epätasainen kuten kokoelmat aina on. arvion yläpäässä on viimeinen, siiri enorannan utopistinen lissut-novelli, joka nostaa koko kirjan tasoa. kokonaisuus on aika lyhyt, eikä kaikki novellit oikein toimi näin tynkinä, niiden kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa. tuntuu hieman kiireellä tehdyltä kokonaisuudelta ja siltä että teokselle on ollut joku maksimisivumäärä, johon ei ikävästi mahdu esim. kirjailijoiden esittelyt. yleiskuva on ”ihan kiva että tällanen tehtiin, kiva että on queerteemoja, mutta jäin kaipaamaan jotain.” ehkä se ”jotain” on se taika, mitä liisa ihmemaassa on tulvillaan. ilman enorannan novellia ja kanin ääniviesti -novellia laskisin lähemmäs kahta tähteä harmillisesti.

[Teo · Rating 5 out of 5]

Rakastuin tähän kirjaan niin paljon! Miten voi näin hyvin löytää itsensä kirjan sivuilta? Tää kirja pitää ehdottomasti ostaa omaan hyllyyn. Rakastin tätä ihanaa tilkkutäkkiä!

[Cecilia Ollikainen · Rating 2 out of 5]

en ehkä osaa arvioida tätä. mulle jäi tästä ehkä vähän sekava olo, mutta tää olikin novellikokoelma, joten tietynlainen sekavuus on ehkä väistämätöntä. enkä muutenkaan täysin ole novellikokoelmien suurin fani, joten kertoo ihan vaan mun omasta kirjamausta ja preferenssistä. kuitenkin hauska idea ja oli tässä useampia nerokkaita kertomuksia.

[Fiona · Rating 4 out of 5]

Ihana❤️
Vähän hämmennyin aluks kun novellien juonet/tms ei olleetkaan silleen toisiinsa liittyviä (tai sitten olivat mutta löyhästi), mut sitten kun totuin aina uudestaan alkavaan tarinaan niin oli oikein ihana lukukokemus. Lemppari oli Siiri Enorannan Lissut-teksti, kyllä kiitosss🙏🙏🙏

[Thua · Rating 3 out of 5]

Tämä nuorille suunnattu antologia sopii hyvin aikuisillekin. Tekstit ovat mukavasti synkassa, vaikka aina tietysti osa niistä koskettaa enemmän kuin osa. Osa on spekulatiivista fiktiota, osa ei.

Antologian kieli on ainakin tälle lukijalle pääosin raikasta ja rytmikästä. Tosin nykyhetken muoti-ilmaukset eivät välttämättä kestä aikaa kovin hyvin.

Eniten tykkäsin Tommi Kinnusen Päärynästä, Akseli Heikkilän Raatomaasta, Anniina Mikaman novellista Purppuranpunaista ja Hannele Mikaela Taivassalon Alice-arvoituksesta. Dess Terentjevan runo (?) on ärsyttävässä nokkeluudessaan kiinnostava.

[Jenna Kallio · Rating 3 out of 5]

Tässä oli harmillisen monta ei niin omaan makuuni olevaa kirjoitusta, mutta kirjan viimeiseksi sijoitettu Siiri Enorannan kaunis utopiakuvaus toi niin hyvän mielen, että kokonaisuus nousee kolmeen tähteen.

Pidin kuitenkin enemmän Satalatvasta!

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3,5

Osa novelleista oli loistavia, mutta liian monta turhan haahuilevaa ja psykedeelistä novellia mukana. Lempparini ovat Akseli Heikkilän kauhunsekainen Raatomaa, Tommi Kinnusen Päärynä ja Anniina Mikaman Purppuranpunaista.

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Tältä novellikokoelma odotin paljon. Toimittajina Siri Kolu ja Salla Simukka, tekijöinä hyväksi tiedettyjä nimiä, teemana variaatiot Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Mistäpä tässä ei kiinnostuisi! Valitettavasti kokoelma ei ollut minulle mikään nappiosuma. On toki tavallista, että novellikokoelman jokainen novelli ei maistu yhtä paljon, mutta Tästä Ihmemaahan oli kovin epätasainen.

Kolu ja Simukka ovat kirjoittaneet novellien ympärille ”Alisen ääni”-kehyskertomuksen. Jo se saa vääränlaiset väreet liikkeelle. Juuli Niemen ”Ihme lähiö” on kuvaus viimeisestä lomapäivästä ja porukasta nuoria, erilaisia Liisa-hahmoja ja muuttumisen tematiikkaa. Kauhukirjailija Akseli Heikkilän ”Raatomaa” esittelee meille kummitusjutuista syntyneessä kauhumaailmassa asuvan Aliisan. Jani Nieminen sykkii ”Kanin pikaviestit”-novellissa Valkoisen kanin pikaviestejä Liisalle – tosin pikaviestinnäksi nämä ovat kyllä hämmästyttävän monisanaisia, useamman twiitin mittaisia vuodatuksia.

Tommi Kinnusen ”Pipo” kertoo opiskelijabileistä Pipon luona. Tarina on irtonaisuudessaan ihan viehättävä, mutta sen kytkös Liisaan on vähän ohuempi, vaikka Hullun hatuntekijän luona tässä taidetaan olla. Dess Terentjeva on runoillut Irvikissa-aiheisen ”Kadonneen irveen laulun”, ja vaikka runoudesta pidän ja säeromaaneja luen, tämä pitkä runo kaikessa nonsensessaan ei vain toiminut minulle sitten yhtään.

Anniina Mikaman ”Purppuranpunaista” on kokoelman ensimmäinen valopilkku. Herttakuningattaren hovin juonitteluista kertova novelli on dramaattinen ja kiehtovasti traaginen kertomus päitä katkovasta tyrannista. Hannele Mikaela Taivassalon ”Alice-arvoitus” on nimensä mukaisesti melkoinen kirjallinen arvoitus. Marisha Rasi-Koskinen nostaa ”Liisat Ihmemaassa”-novellinsa keskushenkilöksi Tyyris Tyllerön, jonka kohtalo tilttiin menevässä Ihmemaassa on hankala. Kokoelma päättyy onneksi kirkkaimpaan valopilkkuunsa. Siiri Enorannan ”Lissut” on Maailmantyttäret mieleen tuova utopiakuvaus, jonka lissut ovat höpsöjä, tyttömäisiä, ystävällisiä ja avuliaita.

Jos novellikokoelmia arvioi huippukohtiensa perusteella, Tästä Ihmemaahan on tutustumisen arvoinen. Kokonaisuus on kuitenkin vähän epätasainen. Kuten todettua, tekijälistan ja aiheen perusteella odotin tältä kokoelmalta paljon ja siihen nähden novellikattaus oli pieni pettymys. Ihmemaan Liisan kaltaisen klassikkoaiheen versiointi tarjoaa kuitenkin runsaasti potentiaalia. Tätäkin kokoelmaa on sentään kiitettävä siitä, että mukaan on mahtunut vähän epätavallisempiakin näkökulmia, eikä pelkkää Liisan tarinan uudelleenkirjoittamista.

[Zinetha · Rating 3 out of 5]

Ihan ok novellikokoelma.

Osa novelleista ei tehnyt oikein mitään vaikutusta, mut ei nekään huonoja olleet yksikään.

- Jani Niemisen Kanin pikaviestit oli ehkä hauskin, vois joskus lukee hänen muutakin tuotantoaan
- Tommi Kinnusen Päärynä oli tosi hyvä ja koskettava, mut en vieläkään ymmärrä miten se liittyy Liisaan, muuta kuin et Liisa oli sattumalta samoissa bileissä, ehkä. My heart goes out to Pipo <3
- Anniina Nikaman Purppuranpunaista oli kirjan paras novelli. Koskettava, todentuntuinen. Huomaa selvästi Anniinan olevan kokenut fantasiakirjailija. Tällä konseptilla saisi vaikka trilogian ja live action Disney-leffasarjan aikaan!
- Marisha Rasi-Koskisen Liisat Ihmemaassa oli - ihan jees, hyvin kirjoitettu. Tunsin heti empatiaa päähenkilöä kohtaan.
- Siiri Enorannan Lissut oli ehkä sitten toiseksi paras. Hieno spin-off Liisa Ihmemaassa -teoksesta, ja kielikuvat oli ihan omaa luokkaansa. Toiset yritti, Siiri onnistui.

[Inna · Rating 2 out of 5]

En ole nonsensen fani eli tää ei ollu mun kirja siinä mielessä että en yhtään tykkää Liisa ihmemaassa -tarinasta missään muodossa. Dessin novelli oli paras ja pari muutakin kivaa löytyi mut aihepiirinsä takia tää ei oo mulle.

[Celestine · Rating 3 out of 5]

2,5 ja kolmen välimaastossa. Vähän epätasainen kokoelma. Hyvät novellit olivat hyviä, mutta monissa tuli sellainen olo, että on yritetty vähän liikaa. Lemppareitani olivat Tommi Kinnusen Päärynä, Anniina Mikaman Purppuranpunaista ja Siiri Enorannan Lissut.

[venla · Rating 3 out of 5]

En oikein saanut tästä mitään irti. Erityisesti Anniina Mikaman novellista pidin, mutta suurin osa jäi melko mitäänsanomattomiksi.

[Siltsu · Rating 2 out of 5]

Siiri Enorannan Lissuille viisi tähteä.