What do you think?
Rate this book
Sinussa asuu tuulet
Annan mummi vapautuu sopimuksesta muorin kanssa ja kirjoittaa päiväkirjaan oman, tyttärensä ja tyttärentyttärensä hyväksikäytön. Toisessa ajassa toinen mummi makaa yksinään mökissään, kaipaa uskotonta miestään ja suree tytärtään, joka varastaa vauvan, mutta hylkii aviotonta poikaansa. Poika puolestaan etsii totuutta tuopin pohjasta, sotii muiden sodat ja löytää odottamattoman sukulaissielun Aurasta, jonka äiti langettaa tyttärensä päälle salaisuutensa painon. Heidät kaikki on tahrittuina jätetty kantamaan häpeänviittaa yksin. Vuosikymmenten saatossa päiväkirja kulkeutuu ympäri maailmaa kädestä käteen ja tuo äänen niille, joille puhumattomuus on elämisen tapa.
Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet kertoo salaisuuksista ja ylisukupolvisesta häpeästä, elämän sattumanvaraisuudesta, näkymättömistä tahroista, ulkopuolisuudesta, valinnoista, muistamisesta ja unohtamisesta. Musiikin tuomasta lohdusta. Teos sitoo yhteen neljän perheen toisiinsa kietoutuvat kohtalot. Voiko elämän keikkuvilta kynnyksiltä heittäytyä tuulen vietäväksi, vapautua häpeästä?
Anne Dahl on työuransa kansainvälisten yritysten johtotehtävissä tehnyt kirjoittaja ja lukija. Hän jakaa aikansa Helsingin ja Ranskan välillä, ja hänellä on kolme rakasta aikuista lasta puolisoineen ja rakas mies. Ja koirat. Ja kirjat. Ja kirjoittaminen. Aiemmin Dahlin novelleja on julkaistu antologioissa. Sinussa asuu tuulet on hänen esikoisromaaninsa.
Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet kertoo salaisuuksista ja ylisukupolvisesta häpeästä, elämän sattumanvaraisuudesta, näkymättömistä tahroista, ulkopuolisuudesta, valinnoista, muistamisesta ja unohtamisesta. Musiikin tuomasta lohdusta. Teos sitoo yhteen neljän perheen toisiinsa kietoutuvat kohtalot. Voiko elämän keikkuvilta kynnyksiltä heittäytyä tuulen vietäväksi, vapautua häpeästä?
Anne Dahl on työuransa kansainvälisten yritysten johtotehtävissä tehnyt kirjoittaja ja lukija. Hän jakaa aikansa Helsingin ja Ranskan välillä, ja hänellä on kolme rakasta aikuista lasta puolisoineen ja rakas mies. Ja koirat. Ja kirjat. Ja kirjoittaminen. Aiemmin Dahlin novelleja on julkaistu antologioissa. Sinussa asuu tuulet on hänen esikoisromaaninsa.
211 pages, Paperback
Published September 30, 2024
2 people are currently reading
6 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
December 20, 2024
Luonnollisesti viisi tähteä, koska kyseessä on minun oma kirjani, esikoisteokseni.
Tämä on häpeilemätön oma nosto, toive saada oma kirja luetuksi, näkymään.
Olen kirjoittanut ”aina” mutta tavoitteellisesti ja kohti kirjaa viitisen vuotta. Ensin kirjoitin - uuden elämäntilanteen alussa - novelleihin ne exät ja pomot ja johtoryhmät ja huonot työyhteisöt, kähmivät äijät ja kaiken sen rakenteellisen sukupuolisyrjinnän, hyväksikäytön ja menneisyyden haamut ja kovinkin elossa olevat jätökset.
Kaiken tuon kirjoittaminen jälkeen sain kaistaa uudelle, laajemmalle fiktiolle, pidemmälle muodolle. Kirjalle.
Syksyllä 2022 osallistuin Kriittisen korkeakoulun kirjoittamisen kurssille. Kurssin ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa novelli otsikolla ”Salaisuus”. Silloin, vaikken sitä vielä tiennyt, sai tämä romaani alkunsa. Novellin juippi tuli elämääni eikä lähtenyt ja huomasin, että kuin huomaamatta kirjoitin kundille mennyttä ja kohta myös jo tulevaa. Hänestä tuli teokseni selkäranka.
Kun rakenne oli selkeytyi, teemat tiivstyivät ja teoksen henkilöt liittyivät toistensa elämänkulkuihin, kuljettivat juonta mukanaan, siirsivät aiheitaan eteenpäin kuin viestikapulaa.
Juipin jälkeen seuraava suurempi oivallus tuli kuunnellessani Dave Lindholmin biisejä. ”Sinussa asuu tuulet” asettui osaksi teemaa ja juonta ja muutoinkin musiikilla on suuri rooli kirjassa. Se lohduttaa, vie pakoon ja turvaan, antaa tilan haaveilla, tuntea sitä mistä ei puhuta, mitä vältellään. Lisäksi musiikki kiinnittää lukijan periodiin ja tunnelmaan.
Juonesta en kerro tässä kohtaa enempää vaan toivotan juuri sulle, lukija, lukuiloa ja kiittäen lähetän kirjani tälle matkalle.
Anne
Tämä on häpeilemätön oma nosto, toive saada oma kirja luetuksi, näkymään.
Olen kirjoittanut ”aina” mutta tavoitteellisesti ja kohti kirjaa viitisen vuotta. Ensin kirjoitin - uuden elämäntilanteen alussa - novelleihin ne exät ja pomot ja johtoryhmät ja huonot työyhteisöt, kähmivät äijät ja kaiken sen rakenteellisen sukupuolisyrjinnän, hyväksikäytön ja menneisyyden haamut ja kovinkin elossa olevat jätökset.
Kaiken tuon kirjoittaminen jälkeen sain kaistaa uudelle, laajemmalle fiktiolle, pidemmälle muodolle. Kirjalle.
Syksyllä 2022 osallistuin Kriittisen korkeakoulun kirjoittamisen kurssille. Kurssin ensimmäinen tehtävä oli kirjoittaa novelli otsikolla ”Salaisuus”. Silloin, vaikken sitä vielä tiennyt, sai tämä romaani alkunsa. Novellin juippi tuli elämääni eikä lähtenyt ja huomasin, että kuin huomaamatta kirjoitin kundille mennyttä ja kohta myös jo tulevaa. Hänestä tuli teokseni selkäranka.
Kun rakenne oli selkeytyi, teemat tiivstyivät ja teoksen henkilöt liittyivät toistensa elämänkulkuihin, kuljettivat juonta mukanaan, siirsivät aiheitaan eteenpäin kuin viestikapulaa.
Juipin jälkeen seuraava suurempi oivallus tuli kuunnellessani Dave Lindholmin biisejä. ”Sinussa asuu tuulet” asettui osaksi teemaa ja juonta ja muutoinkin musiikilla on suuri rooli kirjassa. Se lohduttaa, vie pakoon ja turvaan, antaa tilan haaveilla, tuntea sitä mistä ei puhuta, mitä vältellään. Lisäksi musiikki kiinnittää lukijan periodiin ja tunnelmaan.
Juonesta en kerro tässä kohtaa enempää vaan toivotan juuri sulle, lukija, lukuiloa ja kiittäen lähetän kirjani tälle matkalle.
Anne
April 21, 2025
Sinussa asuu tuulet kertoo monen rikkinäisen sukupolven tarinan. Kirjan ensimmäinen kolmannes, jossa kolmen naisen elämän yhdistää yhden miehen kuvottava käytös, hipoo melodramatiikkaa pahan kertomuksessaan. Kukaan naisista ei puhu, vaan paha kirjoitetaan päiväkirjaan, joka siirtyy naiselta toiselle.
Päiväkirja siirtyy tarinan mukana kirja toisessa osassa naapuriin, jossa miehiin liittyvät kokemukset ovat vähemmän dramaattisia mutteivät yhtään vähemmän häpeää aiheuttavia. Minkälainen elämä on naisella, jonka aviomies viihtyy pitkiä aikoja jossain muualla, jonkun toisen kanssa? Tässäkin perheessä jokaisen sukupolven naiset joutuvat käsittelemään yksinään omat onnettomuutensa.
Anne Dahlin päälausevetoinen kerronta hyvin polveilevassa ja monia tasavahvoja henkilöitä sisältävässä tarinassa vaatii lukijalta paljon, enkä olekaan varma, pysyinkö kaikissa juonenkäänteissä mukana. Päälleliimatunoloisia musiikkiviittauksia lukuun ottamatta teksti on kuitenkin ilmaisuvoimasta ja välittää hyvin sen kaiken epävarmuuden, pelon ja häpeän, josta se kertoo.
Päiväkirja siirtyy tarinan mukana kirja toisessa osassa naapuriin, jossa miehiin liittyvät kokemukset ovat vähemmän dramaattisia mutteivät yhtään vähemmän häpeää aiheuttavia. Minkälainen elämä on naisella, jonka aviomies viihtyy pitkiä aikoja jossain muualla, jonkun toisen kanssa? Tässäkin perheessä jokaisen sukupolven naiset joutuvat käsittelemään yksinään omat onnettomuutensa.
Anne Dahlin päälausevetoinen kerronta hyvin polveilevassa ja monia tasavahvoja henkilöitä sisältävässä tarinassa vaatii lukijalta paljon, enkä olekaan varma, pysyinkö kaikissa juonenkäänteissä mukana. Päälleliimatunoloisia musiikkiviittauksia lukuun ottamatta teksti on kuitenkin ilmaisuvoimasta ja välittää hyvin sen kaiken epävarmuuden, pelon ja häpeän, josta se kertoo.
December 24, 2025
Kirjallisesti tässä olisi ainesta neljään (jopa viiteen?) tähteen, mutta lukukokemus jää minulle kolmen arvoiseksi, sillä lukeminen oli ajoittain aidosti epämiellyttävää.
Pidin musiikillisesta viitekehyksestä ja siitä, miten kappaleiden kautta hahmottui aika, sukupolvikokemus ja yhteiskunnallinen ilmapiiri. Se puhutteli nostalgiannälkääni ja antoi rytmiä muuten raskaaseen kokonaisuuteen. Dahlin tyyli on hieno ja omaleimainen.
Rakenteellisesti ja kerronnallisesti teos on makuuni liian kunnianhimoinen. Henkilöitä on paljon, kokonaisuus on paikoin tarkoituksellisen sekava ja lukijaa haastava. Ymmärrän valinnan, mutta itse viihdyn selkeämmässä kerronnassa. Lukijaa ei tarvitse aliarvioida – mutta joskus lukijaa voisi myös vähän auttaa.
Sisällöllisesti romaani on inhorealistinen, totuudellinen ja häiritsevän tarkka. Teemoja, joita usein käsitellään runollisemmin ja silkkihansikkain, Dahl ei pehmennä lainkaan. Rikkinäiset ihmiset, perheet ja sukupolvet. Itsemurha, insesti, alkoholismi, velkavankeus, pettäminen, kuolleet vauvat. Oksennus, sperma, väkivalta. Ja ennen kaikkea häpeä. Häpeä. Häpeä. Miten tästä kaikesta pääsee irti?
Sisältö on välillä niin niin rujoa ja rumaa, etten tosiaan voi sanoa pitäneeni siitä – mutta samalla arvostan sitä, ettei tämä ole tusinatavaraa. Dahl kirjoittaa sukupolvien salaisuudet ja tahrat näkyviksi. Kirjoittaa häpeän ulos.
PS. Lopun soittolista ❤️
Pidin musiikillisesta viitekehyksestä ja siitä, miten kappaleiden kautta hahmottui aika, sukupolvikokemus ja yhteiskunnallinen ilmapiiri. Se puhutteli nostalgiannälkääni ja antoi rytmiä muuten raskaaseen kokonaisuuteen. Dahlin tyyli on hieno ja omaleimainen.
Rakenteellisesti ja kerronnallisesti teos on makuuni liian kunnianhimoinen. Henkilöitä on paljon, kokonaisuus on paikoin tarkoituksellisen sekava ja lukijaa haastava. Ymmärrän valinnan, mutta itse viihdyn selkeämmässä kerronnassa. Lukijaa ei tarvitse aliarvioida – mutta joskus lukijaa voisi myös vähän auttaa.
Sisällöllisesti romaani on inhorealistinen, totuudellinen ja häiritsevän tarkka. Teemoja, joita usein käsitellään runollisemmin ja silkkihansikkain, Dahl ei pehmennä lainkaan. Rikkinäiset ihmiset, perheet ja sukupolvet. Itsemurha, insesti, alkoholismi, velkavankeus, pettäminen, kuolleet vauvat. Oksennus, sperma, väkivalta. Ja ennen kaikkea häpeä. Häpeä. Häpeä. Miten tästä kaikesta pääsee irti?
Sisältö on välillä niin niin rujoa ja rumaa, etten tosiaan voi sanoa pitäneeni siitä – mutta samalla arvostan sitä, ettei tämä ole tusinatavaraa. Dahl kirjoittaa sukupolvien salaisuudet ja tahrat näkyviksi. Kirjoittaa häpeän ulos.
PS. Lopun soittolista ❤️
December 30, 2024
Anne Dahlin upea esikoisromaani Sinussa asuu tuulet (Momentum Kirjat 2024) sopii mielestäni erityisen hyvin lukijoille, jotka:
- rakastavat kaunista kieltä, sen runollista huokoisuutta
- tunnistavat ihmisen iloisen ja sosiaalisen puolen alakerroksissa piilevän surun niin itsessä kuin muissa.
Ryhdyin lukemaan teoksen viimeistä 30 sivua nurkkaan ajautuneen oloisena, jollaiseksi monesti muutun sellaisten sosiaalisten mukavien ja ihanienkin tilanteiden jälkeen, joiden eteen olen ponnistellut. Tällaiset ikävät tunteet tulevat ja menevät, jokin aina vetää minut takaisin myönteisen piiriin. Usein minut virkoamaan saa kirjallinen älykäs emotionaalisuus. Tällä kertaa se oli Sinussa asuu tuulet -romaanin Aura, joka viimeiseen saakka haluaa isänsä hyväksyntää (s. 189):
✨️Nyt Markku oli valittu pois, niin isä sanoi, ja nyt isä minua kaihtaa, kätensä lämmöllä minut aina vaan ohittaa vaikka muuta en ole halunnut kuin että isä,
sinun kätesi,
minulle isäksi osoitetun kädet
ottaisivat minut syliin, valitsisivat minut.
Mutta olen puhumaton nainen, minäkin, enkä uskalla ääneen toivettani lausua.✨️
Kirjailija Dahl on kertonut olevansa novellien ystävä. Lukiessani tätä toisiinsa kietoutuneiden ihmiskohtaloiden kudelmasta kertovaa, yllättävää ja liikuttavaa tarinaa pohdin, olisiko teos kannattanut kirjoittaa novellikokoelmaksi. Viimeisille sivuille päästyäni olin kiitollinen, ettei niin ollut tapahtunut.
Haluan vielä mainita, että Sinussa asuu tuulet -romaanin ensimmäinen luku on väkevämpiä lukemiani romaaninalkuja evö💪
Anne, sinussa asuu voima. Kirjoita meille lisää. Runoutta, novelleja, romaaneja!
- rakastavat kaunista kieltä, sen runollista huokoisuutta
- tunnistavat ihmisen iloisen ja sosiaalisen puolen alakerroksissa piilevän surun niin itsessä kuin muissa.
Ryhdyin lukemaan teoksen viimeistä 30 sivua nurkkaan ajautuneen oloisena, jollaiseksi monesti muutun sellaisten sosiaalisten mukavien ja ihanienkin tilanteiden jälkeen, joiden eteen olen ponnistellut. Tällaiset ikävät tunteet tulevat ja menevät, jokin aina vetää minut takaisin myönteisen piiriin. Usein minut virkoamaan saa kirjallinen älykäs emotionaalisuus. Tällä kertaa se oli Sinussa asuu tuulet -romaanin Aura, joka viimeiseen saakka haluaa isänsä hyväksyntää (s. 189):
✨️Nyt Markku oli valittu pois, niin isä sanoi, ja nyt isä minua kaihtaa, kätensä lämmöllä minut aina vaan ohittaa vaikka muuta en ole halunnut kuin että isä,
sinun kätesi,
minulle isäksi osoitetun kädet
ottaisivat minut syliin, valitsisivat minut.
Mutta olen puhumaton nainen, minäkin, enkä uskalla ääneen toivettani lausua.✨️
Kirjailija Dahl on kertonut olevansa novellien ystävä. Lukiessani tätä toisiinsa kietoutuneiden ihmiskohtaloiden kudelmasta kertovaa, yllättävää ja liikuttavaa tarinaa pohdin, olisiko teos kannattanut kirjoittaa novellikokoelmaksi. Viimeisille sivuille päästyäni olin kiitollinen, ettei niin ollut tapahtunut.
Haluan vielä mainita, että Sinussa asuu tuulet -romaanin ensimmäinen luku on väkevämpiä lukemiani romaaninalkuja evö💪
Anne, sinussa asuu voima. Kirjoita meille lisää. Runoutta, novelleja, romaaneja!
December 24, 2024
Anne Dahlin esikoisromaani on moniääninen kertomus ylisukupolvisesta häpeän kokemuksesta. Se alkaa sotavuosista, jolloin Mirjalle olisi mieheksi luvassa Heikki. Heikki, josta Mirja ei ole kiinnostunut; Heikki, josta saada suojaa ja turvaa, pelastajaa. Sota vie kuitenkin Heikin ja Mirja jää yksin kantamaan lasta ja häpeää.
Tätä naisten häpeää Sinussa asuu tuulet purkaa. Häpeän takana ei ole vain aviottomia lapsia, vaan synkempiä salaisuuksia: raiskauksia ja insestiä, sukupolvesta toiseen. Lopulta Mirjan äiti vapautuu vankilastaan, kun Mirjan isoäiti kuolee, eikä aikaa sitten tehty sopimus enää sido Mirjan äitiä. Mirjan äiti kirjoittaa salaisuutensa ja häpeänsä päiväkirjaan ja antaa sen sitten naapurin Pirkolle luettavaksi ja tämän salaisuuksia varten.
Kirjan toinen osa hyppää sitten päiväkirjan mukana Pirkon sukun. Päiväkirja menee Pirkon tyttärelle Railille. Ei ole Railillakaan onnea rakkaudessaan: miehenkaipuusta seuraa lapsi, vaan ei miestä. Miehet kyllä lupaavat kihlat ja pikaiset häät, mutta katoavat sitten omille teilleen jättäen jälkeensä vain häpeää. Lopulta Raili saa kunnolliselta vaikuttavan miehen, Sakarin, mutta joku salaisuus tässäkin suhteessa hiertää. Mutta on sentään puoliso ja kaksi tytärtä.
Toinen näistä tyttäristä, Aura, saa tarinassa seuraavan pääosan. Hän elää 1980-luvulla levotonta nuoruuttaan, pakenee kaikkea kunnollista ja kilttiä. Päiväkirja päätyy Auran käsiin kaikkine salaisuuksineen, siitä Aurakin saa tietää oman alkuperänsä salaisuudet ja häpeät. Ja niin edelleen – päiväkirjan tarina kiertää vielä parin mutkan kautta ja saadaanpa kirjaan vielä miesnäkökulmaakin.
Anne Dahlin pyrkimyksenä on ollut näyttää, miten tavallisesta asiasta tässä häpeässä on kyse. Sitä on, totta tosiaan, kaikkialla. Tämä moniäänisyys kirjasta tosiaan välittyy, aina sekavuuteen asti. Aina ei ollut ihan helppo seurata, missä tarkalleen ottaen mennään, kun näkökulma saattoi vaihtua äidiltä tyttärelle ja tyttäreltä äidille, eikä kertojaa osoiteta suoraan. Lukijana on syytä olla hereillä. Aikakaudelta toiselle edetään sentään suhtkoht suoraviivaisesti ja Dahl on kylvänyt teoksen täyteen musiikkiviittauksia, jotka auttavat kiinnittämään tapahtumia tiettyyn aikaan.
Aihe on tunteita herättävä ja tärkeä. Sisällön yksityiskohdat olivat paikoin kovinkin hurjia, mutta jos jotain olen oppinut maailmasta ja miehistä niin sen, että mitä kamalaa fiktiivisen kirjan sivuille keksitäänkin, joku mies ylittää sen tosielämässä vihellellen. Armoa olisin lukijana kaivannut lähinnä kirjan rakenteen suhteen: hieman helpompaa olisi saanut olla seurata, missä mennään ajan ja paikan suhteen. Matkan varrelle sattui luku tai pari, joiden yhteys kokonaisuuteen jäi kovin hataraksi; ainakaan minä en sitä ihan ymmärtänyt. Teksti kuitenkin virtaa taitavasti ja tunteita herättävästi ja kokonaisuutena romaani toimii hyvin. Fragmentaarinen, poukkoileva rakenne kantaa loppuun asti, vaikka lukijalta vähän vaivannäköä vaatiikiin.
Tätä naisten häpeää Sinussa asuu tuulet purkaa. Häpeän takana ei ole vain aviottomia lapsia, vaan synkempiä salaisuuksia: raiskauksia ja insestiä, sukupolvesta toiseen. Lopulta Mirjan äiti vapautuu vankilastaan, kun Mirjan isoäiti kuolee, eikä aikaa sitten tehty sopimus enää sido Mirjan äitiä. Mirjan äiti kirjoittaa salaisuutensa ja häpeänsä päiväkirjaan ja antaa sen sitten naapurin Pirkolle luettavaksi ja tämän salaisuuksia varten.
Kirjan toinen osa hyppää sitten päiväkirjan mukana Pirkon sukun. Päiväkirja menee Pirkon tyttärelle Railille. Ei ole Railillakaan onnea rakkaudessaan: miehenkaipuusta seuraa lapsi, vaan ei miestä. Miehet kyllä lupaavat kihlat ja pikaiset häät, mutta katoavat sitten omille teilleen jättäen jälkeensä vain häpeää. Lopulta Raili saa kunnolliselta vaikuttavan miehen, Sakarin, mutta joku salaisuus tässäkin suhteessa hiertää. Mutta on sentään puoliso ja kaksi tytärtä.
Toinen näistä tyttäristä, Aura, saa tarinassa seuraavan pääosan. Hän elää 1980-luvulla levotonta nuoruuttaan, pakenee kaikkea kunnollista ja kilttiä. Päiväkirja päätyy Auran käsiin kaikkine salaisuuksineen, siitä Aurakin saa tietää oman alkuperänsä salaisuudet ja häpeät. Ja niin edelleen – päiväkirjan tarina kiertää vielä parin mutkan kautta ja saadaanpa kirjaan vielä miesnäkökulmaakin.
Anne Dahlin pyrkimyksenä on ollut näyttää, miten tavallisesta asiasta tässä häpeässä on kyse. Sitä on, totta tosiaan, kaikkialla. Tämä moniäänisyys kirjasta tosiaan välittyy, aina sekavuuteen asti. Aina ei ollut ihan helppo seurata, missä tarkalleen ottaen mennään, kun näkökulma saattoi vaihtua äidiltä tyttärelle ja tyttäreltä äidille, eikä kertojaa osoiteta suoraan. Lukijana on syytä olla hereillä. Aikakaudelta toiselle edetään sentään suhtkoht suoraviivaisesti ja Dahl on kylvänyt teoksen täyteen musiikkiviittauksia, jotka auttavat kiinnittämään tapahtumia tiettyyn aikaan.
Aihe on tunteita herättävä ja tärkeä. Sisällön yksityiskohdat olivat paikoin kovinkin hurjia, mutta jos jotain olen oppinut maailmasta ja miehistä niin sen, että mitä kamalaa fiktiivisen kirjan sivuille keksitäänkin, joku mies ylittää sen tosielämässä vihellellen. Armoa olisin lukijana kaivannut lähinnä kirjan rakenteen suhteen: hieman helpompaa olisi saanut olla seurata, missä mennään ajan ja paikan suhteen. Matkan varrelle sattui luku tai pari, joiden yhteys kokonaisuuteen jäi kovin hataraksi; ainakaan minä en sitä ihan ymmärtänyt. Teksti kuitenkin virtaa taitavasti ja tunteita herättävästi ja kokonaisuutena romaani toimii hyvin. Fragmentaarinen, poukkoileva rakenne kantaa loppuun asti, vaikka lukijalta vähän vaivannäköä vaatiikiin.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews