What do you think?
Rate this book
Hankala eläin - Esseitä lajien kohtaamisista
Eläimet ihmisten ja talouden armoilla.
Ajatuksia herättävä esseekokoelma kuljettaa lukijan pandatarhalta tuotantotiloille ja koiranäyttelyistä valkohäntäpeurojen jäljille.
Onko metsästäminen välttämättömyys vai raakaa huvia? Miksi maailman nisäkkäistä enää enintään neljä prosenttia on luonnonvaraisia eläimiä? Muovaako lemmikkibisnes eläimistä kulutusesineitä?
Hankala eläin pohtii niitä ristiriitaisia tapoja, joilla ihminen ja eläin ovat kietoutuneet toisiinsa ja joilla ihminen käyttää eläimiin valtaa. Teos kysyy, miten eläimet näkyvät suomalaisessa mediassa ja politiikassa, sekä seuraa globaaleja rahavirtoja, jotka määräävät lukemattomien eläinten kohtalon. Helppojen vastausten sijaan kirja tarjoaa näkökulmia siihen, mikä eläimen arvo on ystävänä, tuotannontekijänä tai identiteetin rakentajana.
Pohjimmainen kysymys kuuluu, miten ihmisen tulisi eläinten kanssa elää, jotta me kaikki lajit selviäisimme kuudennen sukupuuttoaallon edessä.
Annamari Huovinen on kauppatieteiden tohtori, joka on työskennellyt yliopistoissa sekä median ja viestinnän alalla. Hän on kiinnostunut eläimistä, ihmisistä ja siitä, miten talous ja kulttuuri muovaavat elinympäristöämme.
Ajatuksia herättävä esseekokoelma kuljettaa lukijan pandatarhalta tuotantotiloille ja koiranäyttelyistä valkohäntäpeurojen jäljille.
Onko metsästäminen välttämättömyys vai raakaa huvia? Miksi maailman nisäkkäistä enää enintään neljä prosenttia on luonnonvaraisia eläimiä? Muovaako lemmikkibisnes eläimistä kulutusesineitä?
Hankala eläin pohtii niitä ristiriitaisia tapoja, joilla ihminen ja eläin ovat kietoutuneet toisiinsa ja joilla ihminen käyttää eläimiin valtaa. Teos kysyy, miten eläimet näkyvät suomalaisessa mediassa ja politiikassa, sekä seuraa globaaleja rahavirtoja, jotka määräävät lukemattomien eläinten kohtalon. Helppojen vastausten sijaan kirja tarjoaa näkökulmia siihen, mikä eläimen arvo on ystävänä, tuotannontekijänä tai identiteetin rakentajana.
Pohjimmainen kysymys kuuluu, miten ihmisen tulisi eläinten kanssa elää, jotta me kaikki lajit selviäisimme kuudennen sukupuuttoaallon edessä.
Annamari Huovinen on kauppatieteiden tohtori, joka on työskennellyt yliopistoissa sekä median ja viestinnän alalla. Hän on kiinnostunut eläimistä, ihmisistä ja siitä, miten talous ja kulttuuri muovaavat elinympäristöämme.
310 pages, Hardcover
Published September 19, 2024
3 people are currently reading
46 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 4 of 4 reviews
July 12, 2025
otin tän ekohyllystä enkä tajunnu et tää oli jonkun sekasyöjä-kauppatiede-mutuilijan kirjottama. aika peruskauraa jos on ikinä uhrannut yhenkään ajatuksen eläimille. "tää on hankala ja ristiriitainen aihe en sano juuta enkä jaata" -asenteen vilahtelu tuotti eniten pettymyksen.
tuntu oudolta et välillä kirjottaja heitti eläinaktivistit täysin bussin alle idealismin takia ja toisaalta sinisilmäisesti kuunteli ku maatalousyrittäjät sanoo kuinka ihan oikeesti ne 200 lypsylehmää on yksilöitä ja omat nimetki on. tottakai ku kirjailija tulee haastatteleen niin ollaan ihan että eläinten hyvinvointi eikä kukaan yksittäisiä kasvattajia pidä ongelman ytimenä muutenkaan.
mua hirvitti ku hän puhu keinosiemennyksen kammottavuudesta ja heti perään totes että eläimetkin raiskaa toisiaan ja muuten ihmisellekin on lajityypillistä seksuaalinen väkivalta. jotenkin noin kevyesti sivulauseessa. voisko jättää tollaset yliyksinkertaistavat toteamukset pois jos ei aio avata asiaa? tajuun että kirjan kontekstissa ihminen on eläin ja luonnollisen toiminnan määritelmiä kyseenalaistetaan mutta haloo nyt.
jos vielä tän uskottavuus ei ollu tarpeeks kärsiny nii hieroin silmiä ja nipistin itseäni ku pohtiessaan ihmisen kykyä ymmärtää eläimiä hän jostain syystä mainitsee turripornon. että sellasta muuten on olemassa. ei selityksiä. tässä vaiheessa turripornon kattominen ois ehkä ollu valaisevampaa ku tää lukukokemus.
tuntu oudolta et välillä kirjottaja heitti eläinaktivistit täysin bussin alle idealismin takia ja toisaalta sinisilmäisesti kuunteli ku maatalousyrittäjät sanoo kuinka ihan oikeesti ne 200 lypsylehmää on yksilöitä ja omat nimetki on. tottakai ku kirjailija tulee haastatteleen niin ollaan ihan että eläinten hyvinvointi eikä kukaan yksittäisiä kasvattajia pidä ongelman ytimenä muutenkaan.
mua hirvitti ku hän puhu keinosiemennyksen kammottavuudesta ja heti perään totes että eläimetkin raiskaa toisiaan ja muuten ihmisellekin on lajityypillistä seksuaalinen väkivalta. jotenkin noin kevyesti sivulauseessa. voisko jättää tollaset yliyksinkertaistavat toteamukset pois jos ei aio avata asiaa? tajuun että kirjan kontekstissa ihminen on eläin ja luonnollisen toiminnan määritelmiä kyseenalaistetaan mutta haloo nyt.
jos vielä tän uskottavuus ei ollu tarpeeks kärsiny nii hieroin silmiä ja nipistin itseäni ku pohtiessaan ihmisen kykyä ymmärtää eläimiä hän jostain syystä mainitsee turripornon. että sellasta muuten on olemassa. ei selityksiä. tässä vaiheessa turripornon kattominen ois ehkä ollu valaisevampaa ku tää lukukokemus.
November 18, 2024
Esseet käsittelevät ihmisten ja muunlajisten suhdetta. Näkökulma on pitkälti aina sama, kun pohditaan, onko ihmisellä oikeus puuttua eläinten elämään. Tämän lisäksi tuotiin esiin eläinkysymysten moninaisuus, sillä joskus joudutaan tekemään valintoja eri eläinten oikeuksien välillä. Pohdinnan kohteeksi päätyvät niin eläintarhat, lemmikit, luonnonvaraiset eläimet sekä tehotuotannossa elävät eläimet. Itselleni ei tullut juuri uutta tietoa tai näkökulmaa, mutta esseet olivat siitä huolimatta kiintoisaa luettavaa, sillä ne palauttelivat mieleen jo unohdettuakin. Käsittely eteni loogisesti, mutta paikoin esseissä oli pientä toisteisuutta.
September 9, 2025
Varmaan kaksi ja puoli tähteä, mutta kallistetaan nyt kahteen. Meinasin monesti nukahtaa tän äärellä, mutta ennen kaikkea tämä oli aivan s i e t ä m ä t t ö m ä n äärimmilleen "tolkun ihmisen" kirja. Ja kuinka paljon kiinnostaa lukea kädenlämmintä "tolkun" "analyysiä" eläinten oikeuksista, yhteiskunnallisesta asemasta ja ihmisten suhtautumisista eläimiin jos kirjoittaja ei itsekään tunnu olevan selkeästi mitään mieltä? Miksi tämä tarjoaisi mulle jotain oivaltavaa pohdintaa, jos kirjoittaja ei itsekään tunnu haastavan omaa ajatteluaan?
Palstatilaa käytettiin paljon lemmikkien rotujalostuksen pohtimiseen ja kritisointiin, mutta lopulta eläin- ja lihantuontantoteollisuutta käsiteltiin erittäin yllättävän miedosti ja ymmärtävästi. Eiköhän tämän luettuaan jokainen tolkun kansalainen totea että jaapa jaa, kyllä on ristiriitainen tämä eläinsuhde, kyllä on, haetaanpas sitten sitä tarjousjauhelihaa vielä kun kaupoista saa ja laitetaan perheelle päivällistä.
Palstatilaa käytettiin paljon lemmikkien rotujalostuksen pohtimiseen ja kritisointiin, mutta lopulta eläin- ja lihantuontantoteollisuutta käsiteltiin erittäin yllättävän miedosti ja ymmärtävästi. Eiköhän tämän luettuaan jokainen tolkun kansalainen totea että jaapa jaa, kyllä on ristiriitainen tämä eläinsuhde, kyllä on, haetaanpas sitten sitä tarjousjauhelihaa vielä kun kaupoista saa ja laitetaan perheelle päivällistä.
February 10, 2025
Teoksen nimi on viittaus Judith Butlerin klassikkoon Hankala sukupuoli; kuten Butlerilla sukupuoli itsessään ei ole hankala, ei Annamari Huovinenkaan sano eläimiä itsessään hankaliksi. Hankaluus nousee siitä, millaisiksi ihmiset kokevat muihin eläimiin liittyvät teemat. Ristiriitojahan ihmisten suhde muihin eläimiin on tulvillaan. Itsekin lykkäsin Hankalan eläimen lukemista, koska arvelin sen ruokkivan omaa kognitiivista dissonanssiani.
Lähin referenssini eläinkirjallisuudessa on Elisa Aaltola, jonka Puhe eläinten puolesta ja Esseitä eläimistä ovatkin erinomaisia teoksia eläinten oikeuksista ja yhteiskuntamme eläinkuvasta kiinnostuneille. Näiden jatkoksi Huovisen teos sopii mainiosti. Huovinen on kenties vähemmän jyrkkä, mutta veikkaan, ettei se asiaa kovin paljon helpommin nieltäväksi tee. Huovinen on kuitenkin enemmän sillanrakentaja, joka vierailee maatiloilla ja kasvattaa harrastuksena kanoja.
Huovinen on myös kauppatieteilijä ja tarkastelee eläinkysymyksiä paljon talouden ja rahan näkökulmasta. Sekin on toisinaan aika ristiriitainen; eläimiin liittyvät kysymykset eivät aina pelkisty tavalla, joka käy taloudellisesti järkeen.
Kirjan kahdentoista otsikon alle niputettu kokonaisuus vaeltelee aihepiiristä toiseen ja tarkastelee ihmisiä ja muita eläimiä monipuolisella tavalla. Koska aihe on vaikea, Hankala eläin ei varsinaisesti tarjoa vastauksia, vaan pohdiskelee kysymyksiä monesta näkökulmasta. Huovinen ei myöskään pehmennä vaikeita asioita, vaan kirjoittaa hyvinkin tiukkaan sävyyn vaikkapa koirien jalostamisesta: “On ristiriitaista, että samalla kun koiraihmiset pitävät koiraa parhaana ystävänään ja perheenjäsenenään, he harjoittavat rotuhygieniaa määrittämällä perheenjäseniään esteettisin perustein hyväksytyiksi ja virheellisiksi.”
Hankala eläin on oiva lisä ihmisen ja muiden eläimien välisiä suhteita kartoittavaan kirjallisuuteen. Huovinen kirjoittaa hyvin ja esseissä tutkittu tieto yhdistyy taitavasti omiin kokemuksiin eläimistä.
Lähin referenssini eläinkirjallisuudessa on Elisa Aaltola, jonka Puhe eläinten puolesta ja Esseitä eläimistä ovatkin erinomaisia teoksia eläinten oikeuksista ja yhteiskuntamme eläinkuvasta kiinnostuneille. Näiden jatkoksi Huovisen teos sopii mainiosti. Huovinen on kenties vähemmän jyrkkä, mutta veikkaan, ettei se asiaa kovin paljon helpommin nieltäväksi tee. Huovinen on kuitenkin enemmän sillanrakentaja, joka vierailee maatiloilla ja kasvattaa harrastuksena kanoja.
Huovinen on myös kauppatieteilijä ja tarkastelee eläinkysymyksiä paljon talouden ja rahan näkökulmasta. Sekin on toisinaan aika ristiriitainen; eläimiin liittyvät kysymykset eivät aina pelkisty tavalla, joka käy taloudellisesti järkeen.
Kirjan kahdentoista otsikon alle niputettu kokonaisuus vaeltelee aihepiiristä toiseen ja tarkastelee ihmisiä ja muita eläimiä monipuolisella tavalla. Koska aihe on vaikea, Hankala eläin ei varsinaisesti tarjoa vastauksia, vaan pohdiskelee kysymyksiä monesta näkökulmasta. Huovinen ei myöskään pehmennä vaikeita asioita, vaan kirjoittaa hyvinkin tiukkaan sävyyn vaikkapa koirien jalostamisesta: “On ristiriitaista, että samalla kun koiraihmiset pitävät koiraa parhaana ystävänään ja perheenjäsenenään, he harjoittavat rotuhygieniaa määrittämällä perheenjäseniään esteettisin perustein hyväksytyiksi ja virheellisiksi.”
Hankala eläin on oiva lisä ihmisen ja muiden eläimien välisiä suhteita kartoittavaan kirjallisuuteen. Huovinen kirjoittaa hyvin ja esseissä tutkittu tieto yhdistyy taitavasti omiin kokemuksiin eläimistä.
Displaying 1 - 4 of 4 reviews