Hiljaisten tarinoiden tupa

Kielokoski #3

by Liina Putkonen

Tähtiin kuiskattuja toiveita Kielokoskella.

Maalaiskylässä lämmitellään takkatulen ääressä kardemummakahvia siemaillen, mutta Ainan elämä on talvi-idyllistä kaukana.

Sanotaan, että joulu on ihmeiden aikaa, ja ihmeen Aina todella tarvitsee. Lumileikit, pakkasherkut ja ihanat ystävät kirjastolla tuovat valoa kaamokseen, mutta kesän suurten mullistusten jälkeen Aina on edelleen epävarma siitä, mitä ja kenet hän haluaa. Kun eräänä iltana pikkukartanoon syttyvät valot ja ruukin perillisistä hankalimmat palaavat kotikonnuilleen, Ainan on työnnettävä omat huolensa syrjään, ennen kuin Kielokosken näytelmäkerhon Saiturin joulusta tulee totta - mutta ilman onnellista loppua.

Liina Putkonen (s. 1973) on Helsingissä asuva toimittaja, monipuolinen kirjailija ja vannoutunut jouluihminen. Suositun Kielokoski-sarjan kolmas osa Hiljaisten tarinoiden tupa on täydellistä luettavaa kirjojen, joulun taikojen ja lämpöisten tarinoiden ystäville.

Genres: Romance

377 pages, Paperback

Published December 2, 2024

Reviews

[Nina · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän malttamattomana heti toisen osan perään, odottaen, että asiat ratkeaisivat. Osittain ratkesivatkin ja osittain aina vaan jahkattiin samaa asiaa koko kirjan läpi. Kai tähän saadaan sitten vielä jatkoa. Tästä kolmannesta osasta jäi kuitenkin vähän turhautunut fiilis.

[Katriina · Rating 4 out of 5]

Kielokoski-sarjan kirjoista tulee aina lämpöisen pehmoinen olo, täydellistä suomalaista hyvän mielen kirjallisuutta. Tän osan joulufiilistely sopi niin hyvin juuri tähän joulukuun alkuun. Kirjallisista ansioista viis, neljä tähteä ihan vaan hyvän mielen takia. Tällaisia(kin) kirjoja tarvitaan!

[Anni · Rating 3 out of 5]

Ahmin kerralla kaikki tähän mennessä sarjassa ilmestyneet kirjat, ja ne tosiaan olivat ihana pako maailmantuskasta. Toisaalta kirjat ovat vaatineet tietyn lukufiiliksen - nämä pitää lukea sydämellä, ei järjellä.

En edes ihan osaa anoa, mikä näissä on niin viehättänyt - yhteisöllinen kylähenki, ystävyys, toisten auttaminen? Kolmen kirjan myötä hahmot tuntuvat niin tutuilta, että pakko kai lisääkin on lukea tulevaisuudessa. Kielikoski on ollut hurmaava satumiljöö.

Jos ajattelee liikaa järjellä, alkaa kirveltää saippuamaiset (mutta silti ärsyttävän ennalta-arvattavat) juonikuviot, imelyys, ja henkilöt toisinaan käyttäytyvät niin odottamattomasti, että se ei oikein istu henkilökuvaan, ja syö uskottavuutta. Romantiikka ei myöskään ole ollut kirjoissa paras osa, ainakaan minun mielestäni: se on jäänyt pinnalliseksi, liian nopeasti syttyväksi, ja kemiattomaksi. Lukijana en ole ehtinyt kasvattaa romansseihin sen kummempaa kiinnostusta, mikä on tällaisessa hyvänmielensarjassa harmittanut. Omaan mieleeni näissä on myös aika tavalla runojen ja erityisesti laulunsanoitusten fiilistelyä, mutta ehkä olen vähemmistössä!

Mutta sydän sanoo, että lisää, kiitos.

[Jasmin Koljonen · Rating 5 out of 5]

Ihana hyvänmielen Kielokoski-seikkailu, jossa on kivasti myös erilaisia rankempia teemoja. Odotan niin innolla jatkoa!

[Auli · Rating 4 out of 5]

Tarina jatkunee edelleen, kun jäi niin monessa asiassa kesken kirjan loppuessa😉

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

On kyllä mukaansa tempaava tapa kirjoittaa ja vaikka välillä onkin ennalta arvattavaa niin näissä on kuitenkin jotain yllättävää aina. Vaikka romantiika onkin kiva juttu kirjoissa niin on virkistävää kun on jokin mysteeri jota ratkotaan. Tässä niin kuin edellisissäkin osissa on ratkottu jotain epäilyttävää tarinaa tai aikaisempia tapahtumia. Se tuo virkistävää erilaisuutta tarinaan. Pidän myös henkilöhahmoista. Ne on hyvin kirjoitettuja.

[Paula · Rating 4 out of 5]

Oli ihana palata takaisin Kielokoskelle ja samojen tuttujen hahmojen pariin. Kirja oli jälleen täynnä juonen käänteitä ja sydäntä lämmittäviä tarinoita.

Itseä jäi vähän mietityttämään se kun Aina ei tahdo tietää kuka lapsen isä on. Jos toisella isä ehdokkaalla on periytyvä sairaus niin eikö se olisi hyvä syy selvittää kuka isä on, jotta tietää onko lapsella mahdollisuus sairastaa tätä myös? Ehkä tähän saadaan selvyys seuraavassa osassa.

[Anna · Rating 4 out of 5]

Joitain erikoisia asioita pisti silmään, kuten miksi Peppilotan äidistä ei puhuta enää mitään ja miksi oltiin lukittauduttu suhteellisen paljon siihen, että Carlo on vauvan isä. Muuten oikein mukavaa luettavaa, ja kakkososaa ehdottomasti parempi. Tässä annettiin aikaa keskittyä juonen käänteisiin eikä hypitty liikaa vaiheesta toiseen.

[Eija Miettunen · Rating 4 out of 5]

Nämä Kielokosken tarinat viehättävät, jotenkin vanhanaikaisella tarinankuljetuksellaan. Ihanaa draamaa ihan Suomi-filmien tapaan ja leppoisaa eloa kirjaston ympärillä. Kai tähän neljäskin tulee, sen verran solmuja jäi vielä avaamatta.

[Kirsi Vatanen · Rating 3 out of 5]

Hyvän mielen kirjallisuutta. Joulutarinan voi lukea hyvin näin toukokuussa.
Tarina (ja teossarja) on ihastuttava, mutta ihmissuhteissa jahkataan. Onneksi edes yksi suhde taisi saada onnellisen päätöksen.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Voi kun olisi päässyt lukemaan tämän joulun aikaan! Kirja oli lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja jatkoi kivasti Kielokosken tarinaa käänteineen ja yllätyksineen.

[Annukka · Rating 4 out of 5]

Hyvää hömppää. Juoni välillä melkoisen uskomaton, mutta se ollee osa hömppää. Ihan mukavaa luettavaa. Ja jatkoa seurannee.

[Cecilia Ollikainen · Rating 4 out of 5]

4- / 5 ⭐️

kuuntelin äänikirjana.

tää sarja on todellakin parantunut kirja kirjalta. varmaan kun hahmot on tullut tutummaksi niin ihmissuhdekoukerotkin selkeytyvät.

parasta tässä oli ihana joulutunnelma ja kyläyhteisön lämpö <3

yllättävän haikea ja surullinen myös.