Imepoiss Leon

Hammersmith United #1

by Jukka Behm, Helena Lemendik (Translator), Reet Trummal (Editor)

Jalgpallitriloogia 1. osa „Imepoiss Leon“ on tempokas ja hea huumoritunnetusega noorteromaan poisist, kellest saab vutimaailma säravaim täht. Teos sobib keskmisele koolieale.
13-aastane Leon Brown on iseõppinud jalgpallur, kelle trikivideoid juhtub nägema jalgpalliagent. Poisile tehakse ettepanek liituda Hammersmith Unitedi noortemeeskonnaga. Leon on tõeline imelaps ja teda saadab peadpööritav edu, mis tekitab nii vaimustust kui ka kadedust. Ühtäkki leiab noormees end intriigide keskelt ja peab aru saama, kes on tema sõbrad ja kes mitte. Leonil on põhjust kahelda kõiges, mida ta näeb. Kahtluse alla on seatud ka tema minevik: selgub, et Leoni ema võib veel olla elus ja teooriad isa kohta võtavad aina pöörasemad mõõtmed. Mida õigupoolest tähendab olla vutipallimaailma imelaps?
Jalgpallisõpru rõõmustavad matšide üksikasjalikud kirjeldused, ent loo ahvatlev maailm ja elulised muhedad tegelaskujud haaravad kaasa ka need lugejad, kes muidu sest alast ei vaimustugi.

Genres: Football, Finnish Literature, Contemporary

368 pages, Hardcover

First published January 1, 2023

Reviews

[Jutta · Rating 2 out of 5]

Niin paljon paljon Harry Potterista kopioituja asioita, että se alkoi häiritä lukemista jo aika alussa. Tämä oli sellainen Harry Potter jalkapallomaailmassa. Ei tämä nyt huono ollut mutta ei tosiaan kovin omaperäinen. Tarina ei ollut kovin uskottava (14-vuotiaana "Valioliigan" kokoonpanoon? Come on.) ja oikeasta maailmasta kopioidut mutta muunnellut nimet herättivät lähinnä myötähäpeää (Miss Dada?). Kai tämä jollekin jalkapallosta kiinnostuneelle nuorelle uppoaisi, mutta harmillisesti tämä on myös kohderyhmälleen vähän liian pitkä.

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Aluksi olin ihan koukussa Ihmepoika Leonin tarinaan, jossa on Harry Potterin legendaa muistuttavia piirteitä vallan mukavasti. Vähän yllättäen jalkapallon ihmelapsen elämäntarinassa nimenomaan jalkapallosta olisinkin halunnut lukea lisää. (Netflixin Beckham-dokkari lienee toiminut hyvämä pohjana.) Puolivälin jälkeen Jukka Behmin romaanissa lähdetään kuitenkin selvittämän Leonin perheen arvoitusta, eikä homma enää jaksanut kiinnostaakaan siinä määrin kuin kirjan vetävä alku.

Joka tapauksessa viihdyin Ihmepoika Leonin seurassa varsin mukavasti. Loppu jäi lupailemaan jatko-osaa.

[Jimi Lybeck · Rating 3 out of 5]

luin selkoversion, tarina ihan ok

[Matti Karjalainen · Rating 1 out of 5]

Englannin ylimmällä sarjatasolla pelaavan Hammersmith Unitedin kykyjenetsijä löytää 13-vuotiaan Leon Brownin paikallisesta puistoliigasta ja siitäpä sitten alkaa juniorin matka kohti parrasvaloja. Välillä pelataan jalkapalloa, välillä pohdiskellaan ketkä voisivat olla harrypottermaisissa olosuhteissa asustelevan päähenkilön oikeat vanhemmat tai mietitään mitä Hammersmith United -seuran kulisseissa oikein tapahtuukaan.

Jukka Behmin "Ihmepoika Leon" (Tammi, 2023) vaikutti periaatteessa ihan kiinnostavalta varhaisnuorten romaanilta, vaan lopputulos on jotenkin ponnettomasti kirjoitettu sekametelisoppa, joka olisi ehdottomasti kaivannut kustannustoimittajan karsivaa kättä. Sääli sinänsä, hyviä urheiluromaaneja ei ole koskaan liikaa.

Huippufutiksesta kiinnostuneille nuorille suosittelisin mieluummin Mal Peetin harmillisen vähälle huomiolle jäänyttä Maalivahtia.

[Kati · Rating 2 out of 5]

Tätä kirjaa piti sulatella jonkun aikaa, ennen kuin osasin lähteä kirjoittamaan tästä mitään - on nimittäin vieläkin vähän epätodellinen olo tyylin että mitä mä just luin. Tässä kirjassa on niin mahdottoman monta samankaltaisuutta Harry Potterin kanssa, että en voi millään uskoa että tämä on tosiaan uskallettu julkaista tällaisenaan :D Mietin jopa, että onko tämä kenties ollut alun perin joku HP vaihtoehtouniversumifanifiktio. Ja ennen kuin kukaan ehtii huolestua - en ole Potterit kirjoittaneen transfoobikon ihailija tai potterfani; mutta haluan kuitenkin vähän ruotia tätä kirjaa ja nostaa esiin samankaltaisuuksia kyseiseen fantasiasarjaan liittyen.

Ensinnäkin Leonin perhetilanne on hyvin samankaltainen kuin verrokkihahmollamme: vaikka Leonin vanhempia ei julisteta varmuudella kuolleiksi kirjan alussa, niin muita yhteneväisyyksiä kyllä löytyy: Leon asuu äidinpuoleisen tätinsä luona, missä veemäinen setä ja lellitty serkku nälvivät ja pompottelevat Leonia minkä ehtivät. Leonilla ei ole omaa huonetta, vaan hän on pesiytynyt paremman puutteessa autotalliin. Leonilla on erityinen taito - lähes maagisen ilmiömäinen pallonkäsittelykyky - joka hänen täytyy pitää vakan alla, ettei poikansa jalkapalloijanurasta haaveileva setä repisi pelihousujaan (en muista millainen suhtautuminen tädillä olikaan jalkapalloon, mutta sen muistan että täti painosti Leonia opettelemaan mielummin pianonsoittoa).

Leon kuitenkin onnistuu kiinnittämään uusia lahjakkuuksia etsivän ööh. managerin (?) huomion, ja hänet käydään värväämässä kotiovelta Hammersmith United -joukkueen opistoon (palautin jo kirjan, enkä muista enää mitä termejä kirjassa käytetään siitä jalkapallo-opistosta, sori :'D ). Kyseessä ei sentään ole sisäoppilaitos, mutta Leon pääsee silti muuttamaan tätinsä luota ystävällisen pariskunnan luo, joista molemmat työskentelevät opistolla. Suunnilleen tässä kohtaa Leon myös mainitsee ensimmäisen kerran hahmon nimeltä Salazar Münchausen, joka on maailmankuulu multimiljardööri. Hmm! Hassua, sama etunimi kuin pahiksiksi, tai vähintään epäreiluiksi ilkimyksiksi koodatun porukan perustajajäsenellä yhdessä fantasiakirjasarjassa. Mutta eihän se vielä mitään tarkoita.

Leon päätyy siis pääaineena jalkapalloa opettavaan kouluun, ja siellä on tietenkin vastassa joukkuetoverit, joiden kanssa potkupalloa sitten treenataan. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että Leonin joukkueessa pelaava Tom Wolfe, selkeä antagonisti, jakaa Draco Malfoyn näyttelijän kanssa etunimen :D Tämän lisäksi Tom Wolfe kuuluu wanhaan palloilijasukuun, ja hänen äidillään on Hammersmith Unitedissa erityistä vaikutusvaltaa. Leonin parhaaksi ystäväksi kehkeytyvä Amadou ei sentään ollut päivänselvä Ron Weasly - ainakaan heti kättelyssä. Vasta vähän myöhemmin paljastuu, että Amadoulla on itse asiassa kourallinen sisaruksia (ei muistaakseni kuutta kuitenkaan), ja että yksi heistä, isosisko Kiara, herättää Leonissa merkillisiä tuntemuksia.

Tämän enempää samankaltaisuuksia mieleeni ei juuri nyt juolahda, mutta kaikki nämä jo mainitsemani seikat saivat aikaan merkillisen tunteen, että olen lukenut tämän tarinan jo, vaikka oikeasti en olekaan. Yksi originaali kuvio sentään on se, kuka Leonin isä mahtaa olla, ja missä hänen äitinsä oikein hiihtelee - ja se olikin ihan mielenkiintoinen osuus tarinaa. Myönnän että yllätyin viimeisen luvun aikana kun viimein käsitin missä mennään: en osannut yhtään yhdistää asioita toisiinsa aiemmin :D Vähän kyllä ihmettelin sitä, miten Leonin äidin henkilöllisyyden paljastuminen tapahtui :'D Selkeästi kirjailijalla on ollut hyvä idea että miten saadaan aikaan kunnon "dun dun DUNN" efekti totuuden hetkellä, ja lukijalle se olikin ihan kutkuttava kohtaus, mutta oikeasti, kuka ensin matkustaa muina naisina samassa autossa lapsensa kanssa, joka ei tiedä äitinsä henkilöllisyyttä, ja perille päästyään edelleen sivuuttaa lapsen täysin ja tervehtii siskoaan ensin? :D

Mitä muuta tästä kirjasta jäi käteen? No, ensinnäkin uskon että tämä on varmasti hyvin kiinnostavaa ja iisisti luettavaa tekstiä nuorille, etenkin jalkapallosta kiinnostuneille. Tiedostan siis, että en kuulu kirjan kohderyhmään, mutta minua vaivasi silti miten pahvinen, hajuton ja mauton päähahmo Leon Brown loppujen lopuksi on. En tiedä, onko hahmo jätetty aineettomaksi sen vuoksi, että hänen tilalleen olisi helpompi asettua lukiessa - mutta minulle tuli sen vuoksi Leonista tylsä vaikutelma. Ainoa kohta, mikä jäi elävästi mieleen ja missä Leonin luonteesta erottui jonkinlaista tekstuuria oli se, kun hän kapinoi ravistelemalla setänsä ja serkkunsa juomatölkit ennen kuin kävi kuuliaisesti tarjoilemassa ne heille. Suunnilleen sen jälkeen Leonin hahmo alkoikin sitten hitaasti haaltua näkymättömiin. Hänen kyllä kerrottiin tuntevan ja ajattelevan asioita, mutta Leonille ei mielestäni koskaan annettu tarinassa tarpeeksi tilaa näyttää näitä tunteitaan tai toimia ajatustensa pohjalta (tarinassa oli muutenkin paljon tapahtumia, joista kyllä kerrottiin mutta joita ei erityisemmin näytetty). Leon on myös turhauttavan tuppisuinen hahmo, missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta esimerkiksi hänen ja Amadoun väliset keskustelut saivat minut aina kiinnostumaan Amadoun aivoituksista enemmän.

En tiedä luenko Ihmepoika Leonin jatko-osan, mutta aion kyllä suositella tätä niille nuorille, joita kiinnostaa jalkapallo ja jotka suosivat selkeästi etenevää kerrontaa.

[Anu-vinkkari · Rating 4 out of 5]

No mut hei, täähän oli hyvä!!
Vitosluokkalainen "vähemmän lukeva" poika suositteli tätä mulle parhaana koskaan lukemanaan kirjana, samalla kun varasi kakkososan ja vaikka olin ennakkoluuloinen (koska urheilu), niin kyllä kannatti lukea.
HKirjassa oli heti alkuun hauskat Harry Potter vibat, vaikka ihan reaalimaailmassa pysyteltiinkin. Isätön ja äiditön poika asuu stressaantuneen tätinsä, jalkapallohullun setänsä, ja ärsyttävän isokokoisen ja pilalle lellityn serkkunsa kanssa englantilaisessa tehdaskaupungissa. Sedän jalkapalloura on jäänyt olemattomaksi ja nyt hän valmentaa paikallista junnujoukkuetta ja ihan erityisesti omaa lahjatonta poikaansa. Pienikokoinen ja näppärä Leon ei pääse joukkueeseen edes kokeilemaan, vaan joutuu tekemään "pelaamiseen keskittyvän" serkkunsakin kotityöt. Leon ei anna periksi, vaan treenaa salaa puistossa ukkojen (ex-ammattipelaajien) kanssa ja tekee nimettömiä kikkailuvideoita nettiin. Kuinka ollakaan, eräänä päivänä videot osuvat tunnetun kykyjenetsijän käsiin ja Leon pääsee valmennettavaksi kuuluisaan jalkapalloakatemiaan.
Mikään ei suju nousevalta tähdeltä helposti sillä katalat aikuiset haluavat kilvan hyötyä lahjakkaan mutta suojattoman pojan taidoista, ja Leonin on vaikea tietää kehen luottaa. Kun sopimuksia allekirjoitetaan selviää myös, että Leonin väitetty orpous on sangen suhteellinen käsite.

Vaikken elämässäni ole jaksanut katsoa yhtään futismatsia loppuun asti, oli tämä silti oikein viihdyttävää luettavaa ja aloitin jo kakkososan, ihan vain nähdäkseni mihin suuntaan kirjailija lähtee juonta kuljettamaan.
Vinkkaukseen vitosluokasta ylöspäin ja yläkouluun.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Oikein vetävä nuortenromaani jalkapallosta, lahjakkuudesta, perhesalaisuuksista ja ystävyydestä. Kiinnostus jalkapallon varmasti auttaa tämän kirjan kanssa, mutta vähilläkin tiedoilla kirjan maailmaan on helppo upota. Kuuntelin tämän äänikirjana ja Panu Kangas lukee sen ilahduttavan selkeästi ja sopivan ilmeikkäästi. Paksuhko kirja tuli kuunneltua varsin tiiviiseen tahtiin.

***

13-vuotias Leon Brown värvätään mukaan Hammersmith Unitedin nuortenjoukkueeseen ja pikkukaupungissa vain ukkojen kanssa puistossa pelanneen Leonin elämä muuttuu täysin. Uusi koulu, järjestelmällinen treenaaminen ja tunnettujen jalkapalloilijoiden kanssa toimiminen eivät ole aina helppoja paloja nieltäväksi. Kun mukaan lisätään vielä se, että Leonilla ei ole varmuutta isänsä henkilöllisyydestä ja äitikin on jonkinlainen arvoitus, on nuorukaisella paljon uutta omaksuttavaa.

[Sondra · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin: Luontevan oloinen pääosahenkilö ja paljon jalkapalloa. Urheilukirjoja ei ole liikaa.
Jäin toivomaan: Kirja on turhan pitkä varsinkin kohderyhmäänsä ajatellen. Toki jos jalkapallo kiinnostaa eniten, pitkät harjoitus- ja pelikuvaukset voivat olla just se, mikä tässä kirjassa imaisee mukaansa, vaikka muuten pitkiin pätkiin kirjassa ei tapahdu juuri mitään.

Luettu täsmänä urheilupainotteisen seiskaluokan vinkkausta ajatellen. Siinä tarkoituksessa toimi oikein hyvin.

[Reelika Kullerkan · Rating 5 out of 5]

13aastase Leoni elu muutub päevapealt, kui avastatakse youtube videotelt tema talent. Kodus väiksest kohast pärit Leonil kõige toredam olla ei olnud, kuna kasuisa tema talenti ei tunnistanud vaid üritas oma pärispoega talendiotsijatele ette suruda ja treenerina treenis oma poega, aga Leoni trennidesse ei võtnud. Aga Leonile meeldiski kõige rohkem oma "vanameestega" pargis palli taguda, j ata oli selles väga osav.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Aitäh Eesti Raamat tõlke eest, see oli lihtsalt ühe hinget��mbe lugemine ning ma isegi ei fänna jalgpalli :) Just sellised noorteraamatud on väga oodatud! Seal oli kõike - unistusi, nende nimel pingutamist, vedamist, saladusi, sõprust, vaenutsemist, sekka sporti.

[Amanda · Rating 3 out of 5]

Rent plot-mässigt (stora delar åtminstone) hade boken fått fyra stjärnor, men eftersom alla karaktärer frustrerande nog är inkapabla att kommunicera med varandra så ryker en av stjärnorna.

Slutet var också lite (mycket) av en let down

[Henna Mäkelin · Rating 4 out of 5]

Sarjan aloitus oli vetävä. Kirja on löytänyt lukijoita jo vaikka kuinka monista maista. Olen lukenut kaikki kolme osaa, joista ensimmäinen oli paras - mutta eivät ne kaksi muutakaan ollenkaan hassumpia olleet. Veikkaan, että sarjasta tulee pitkäksi aikaa suosikki.

[jennijohanna. · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2024: 29. Kirjassa valehdellaan
Heili-lukuhaaste 2024: 25. Yllättävä kirja

[Kyris · Rating 4 out of 5]

Olihan tää aika harrypottermainen asetelmiltaan mutta jotenki tosi sympaattinen. Mielellään kyl lukisi enemmänkin urheilumaailmaan sijoittuvia kirjoja.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Jukka Behmin jalkapallokirja Ihmepoika Leon on parhaillaan sekä Topelius- että Finlandia junior -ehdokkaana. Vaikka päähenkilö Leon on jo teini, kirja on selvästi suunnattu varhaisnuorille, minkä näkee jo siitä, että sekä juoni että tyyli mukailevat paljon erästä tiettyä megasuosittua velhopoikasarjaa; taikuuden sijalle on vain vaihdettu jalkapallo. Behm on luonut vetävän ja viihdyttävän kirjan ahmimisikäisille, mutta järkälemäisen kokonsa puolesta Ihmepoika Leon ei ole oikea valinta houkuttelemaan heikosti lukevia nuoria jalkapalloilijoita kirjan ääreen. Jalkapallo jää välillä enemmän sivuosaan, kun selvitellään päähenkilön suvun salaisuuksia. Kieli on kuvailevaa ja hallittua, mutta luo tahallisesti käännöskirjamaisen vaikutelman. Lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa on ehkä vielä tulossa.Ihmepoika Leonin aloitus on tehokkaan klassinen vetämään lukijan myötätunto sankarin puolelle. Leon asuu tädin ja tämän öykkärimäisen miehen kanssa, joutuu kohdelluksi kaltoin lellityn serkkunsa rinnalla eikä saa kotoa tunnustusta ilmiömäisille jalkapallokyvyilleen. Leonia ei edes huolita joukkueeseen, vaan hän saa tyytyä pelaamaan aikuisten kanssa puiston höntsäjengissä ja kuvailee nettiin palloilutemppujaan. Yksi temppuvideo kuitenkin osuu kykyjenetsijän silmiin, ja niinpä Leon kiidätetään Hammersmith Unitedin eliittikouluun jalkapallolupauksille, missä hän saa uusia ystäviä ja vihollisia. Samalla tietenkin Leon selvittelee vanhempiensa henkilöllisyyttä ja osoittautuu legendaarisen kyvykkääksi jalkapalloilijaksi. Vetävä kerronta imee mukaansa myös jalkapallosta vähät välittävän lukijan.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Ihmepoika Leon oli jalkapallosta innostumattoman täti-ihmisen mielestä ihan sujuva teos. Koulukäyttöön harkitessa arveluttaa vähän, kiinnostaako se sellaisia lukijoita, jotka uskaltavat tarttua näin paksuun kirjaan: sen verran yksinkertainen ja epäuskottava ryysyistä rikkauksiin -tarina tässä oli kyseessä. Kirjan alussa Leonin epäoikeudenmukainen kohtelu tädin luona ja yllättävä nouto jalkapalloakatemiaan muistutti kovasti Harry Potterin aloitusta. Joukkueen myyntikuvio jäi jotenkin hätäisesti käsitellyksi sivuraiteeksi kokonaisuudessa.

En oikein tiedä, mitä tästä ajattelisin, mutta aion kyllä tarjoilla tätä nuorille luettavaksi. Helppolukuinen, urheiluaiheinen kirja on kaivattua kamaa - kunpa tämä olisi lyhyempi!

Helmet-haasteen kohta 24. Kirja kertoo urheilijasta.