Rikostoimittajan ainutlaatuinen selonteko Suomen kuumimmasta murhamysteeristä
Tapasin Annelin Turun vankilassa vain päivä käräjäoikeuden välituomion jälkeen. Turvatarkastuksen jälkeen astelimme kuvaajan kanssa tapaamishuoneeseen, ja hetkeä myöhemmin sinne tuotiin silminnähden pettynyt nainen.
Anneli oli sitonut hiuksensa poninhännälle. Yllään hänellä oli violetti kesätoppi ja vankilan vihreä kietaisuhame. Jaloissa oli valkoiset sandaalit. Anneli kertoi olleensa niin varma vapautumisestaan, että hän oli pakannut laukkunsakin jo valmiiksi sellissä.
Mies murhataan ja tuntematonta tekijää etsitään, kunnes syytetyn penkille joutuu leski. Nainen vapautuu, mutta myöhemmin hänet tuomitaan seksuaalirikoksesta. Murha jää edelleen mysteeriksi. Anneli Auer on siihen virallisesti syytön.
Tämän tarinan tuntevat kaikki, mutta liian monta kysymystä on jäänyt vaille vastausta. Mitä tapahtui hätäpuhelun jälkeen? Mikä meni poliisitutkinnassa pieleen? Miten media käsitteli henkirikosta? Entä kuka todella on Anneli Orvokki Auer?
Rikos- ja oikeustoimittaja Tiia Palmén on seurannut Ulvilan murhan juonenkäänteitä alusta saakka. Hän on haastatellut muun muassa tutkinnassa mukana olleita poliiseja sekä murhan uhrin, Jukka S. Lahden omaisia. Palmén sai myös Annelilta itseltään kommentit tähän teokseen, ja lesken pitkään jatkunut hiljaisuus rikkoutui. Lisäksi Palmén on perehtynyt esitutkinta- ja oikeudenkäyntiaineistoon perinpohjaisesti.
Ainakin yksi ihminen tietää totuuden siitä, mitä Tähtisentiellä tapahtui.
Tiia Palmén on rikos- ja oikeustoimittaja sekä MTV Uutisten rikostoimituksen sekä kotimaisen toimituksen päällikkö. Hänet tunnetaan myös suositun Rikospaikka-ohjelman toisena juontaja-toimittajana. Aiemmin Palménilta on ilmestynyt kiitelty teos Koskelan teinisurma (Deadline Kustannus, 2021).
Ulvila-putki jatkui Virallisesti syyttömällä, joka pyrkii olemaan objektiivinen kuvaus tapahtumista. Täysin objektiivinen ei kuitenkaan voi olla, ja myös tässä on heiluntaa. Jonkin verran tuli uutta tietoa, jonkin verran bongasin ristiriitoja aiempaa tietoa vasten. Teos on kuitenkin kattava esitys oikeudenkäyntien kirjavista vaiheista ennen tätä viimeisintä käynnissä olevaa istuntosarjaa. Kiva, että Anneli pääsi myös teoksessa ääneen, mutta kiinnostaa myös, mitkä hänen kommenttinsa on jätetty raportoimatta lukijalle.
Palménin kirjaa on markkinoitu Ulvilan murhaa objektiivisesti kuvaavaksi teokseksi, jossa paljastetaan todellinen Anneli Auer ja luvataan vielä antaa lukijalle eväät omien johtopäätösten tekemiseen.
Kirja pettää jokaisen lupauksensa.
Palmén maalaa alleviivaten ja sormella osoittaen Auerista yksiulotteisen karikatyyrin oudosta naisesta, jolla on niin sotkuinen koti, että siihen täytyy liittyä jotain hämärää. Auerin vähäeleinen rauhallisuus on outoa, kylmää ja tunteetonta, kun taas Palménin vähäeleinen rauhallisuus on jopa huikean hyvä ominaisuus. Ääneen pääsevät poliisit, jotka haukkuivat kilpaa Auerin ja Lahden kotia niin sotkuiseksi, ettei olisi ainakaan puoleen vuoteen siivottu (poliisin paikkakuvissa tosin ei näy edes leluja lattialla ja "sotku" onkin vain tavaraa tasojen päällä). Poliisien mielipidettä myötäilee Lahdelta rahaa lypsänyt pikkusisko, joka ei varsinaisesti tuntenut Aueria eikä edes tiennyt veljensä avioliitosta.
Jostain syystä Auerin ystävän osuus on lyhyt ja piilotettu kirjan loppuun. Virallisesta mielentilatutkimuksesta Palmén jättää kertomatta, että Auer onkin itse asiassa psyykkisesti täysin normaali ihiminen, jolla ei ole mielenterveysongelmia eikä persoonallisuushäiriötä. Ehkä se ei sopinut Palménin luomaan karikatyyriin.
Itse murhan näytöstä Palmén kierrättää iltapäivälehdistä ja Kuusirannan kirjoista tuttuja teemoja kaikkine virheineen. Itselleni kirjan suurin "paljastus" olikin se, miten vähän Palmén itse asiassa tietää koko jutusta, vaikka esiintyy Ulvila-asiantuntijana. Kirjassa on valtava määrä asiavirheitä ja puutteita, jotka jokainen kotiläksynsä hyvin tehnyt "internetin salapoliisi" heti tunnistaa.
Osa virheistä tuntuu oudoilta ja jopa tahallisilta. Esim. Palmén jättää kertomatta, että Joutsenlahti lopulta vapautettiin tunnistustilanteeseen liittyvästä syytteestä. Auerin ja Lahden avioerosuunnitelmista kerrotaan ainakin kahteen kertaan kirjan alkupuolella ja vasta ihan lopussa mainitaan ohimennen, ettei niissä ollukaan perää. Takaovessa ei Palménin mielestä ollut lukkoa, vaikka edellisen aukeaman pienessä kuvassa näkyy selvästi, että ovessa on lukko. Kotietsinnän laajuudesta Palménilla ei näytä olevan mitään tietoa, jne.
Ulvilan murhan monista mielenkiintoisista avoimista tutkintalinjoista lukija ei saa tietää mitään, koska Palmén itse ei näytä olevan niistä kiinnostunut.
Palmén osaa kirjoittaa hyvin ja on nähnyt jonkin verran vaivaa kirjan kokoamiseen, joten on sääli, ettei hän kyennyt täyttämään lupaustaan objektiivisesta kirjasta. Asiavirheitä ja verhottua vihjailua on liikaa ja lukijan omien johtopäätösten kannalta tärkeää tietoa puuttuu, mika pilaa koko kirjan.
Onneksi on olemassa myös yksi aidosti objektiivinen, asiantunteva ja kattava kirja, jonka kirjoittaja ei ole sidoksissa syyttäjään, puolustukseen eikä kaupalliseen mediaan. Kirjan on kirjoittanut nimimerkki Kuolemannaakka, ja sen voi lukea tai tulostaa ilmaiseksi täältä: www.shorturl.at/agoNS (google drive, salasana "ulvila").
Olipas hyvin perusteellisesti ja selkeästi selvitetty. Tykkäsin myös objektiivisesta otteesta, mutta silti myös kirjoittajan omia spekulointeja mahtui mukaan. Annelin omat kommentit lopussa olivat ok, vaikka en olisi niitä ehkä kaivannut siihen. Luin aiemmin Murhalesken muistelmat ja silloin olin vakuuttunut Annelin syyttömyydestä, mutta nyt en todellakaan enää tiedä... Hämmentävää.
Kirja oli mielestäni mielenkiintoinen objektiivinen koonti tapauksesta. Suosittelen heille jotka eivät jokaista vaihetta muista, tiedot perustuvat jo aikaisemmin tiedettyyn ja mielenkiintoista kuulla myös Jukan näkökulmaa,jota ei aikaisemmin ole tullut esille monissakaan jutuissa.
Tässä olikin yllättävästi paljon uutta, vaikka uusien tiedonmurusten käsittely jäikin vähäiseksi. Kirjailija pyrki olemaan neutraali, mutta välillä nostot ja käsitellyt yksityiskohdat eivät varsinaisesti tukeneet neutraaliutta. Kiinnostava kirja kuitenkin!
Kirja oli hyvin asiallinen, faktoihin nojaava. Kirjassa tuotiin esille kaikkien osapuolten näkökantoja ja todisteita. Lähestymistapa oli puolueeton, kuten toimittajalta sopi odottaakin. Jos luet Ulvilan murhasta vain yhden kirjan, valitse tämä.
Anneli forever. This case that took place at my childhood neighbouring village still gives me the creeps. Used to speculate whodunnit a lot with friends - and alone -. Also scrolled through various finnish ”murder chans” and web clues always resulting in quite severe anxiety levels. Oh boy. Still got it.