Tutkimuksen tekeminen on luovaa työtä, joka järjestelmällisyyden ja sitkeyden lisäksi vaatii alttiutta heittäytyä, kokeilla ja tunnustella uusia näkökulmia. Tämä kirja toimii oppaana, joka tukee tutkimusprosessia luovan kirjoittamisen menetelmiä hyödyntäen.
Kirjassa yhdistyvät teoreettinen tieto, tekijöiden omakohtaiset kokemukset ja kirjoitusharjoitukset. Harjoitusten tavoitteena on kokeilla erilaisia kirjoittamisen tapoja, madaltaa kirjoittamisen kynnyksiä, ja tuoda tekstiin uusia, lukijan mielenkiintoa ylläpitäviä esitystapoja.
Luova ja reflektoiva kirjoittaminen tukee tutkijan ajattelua ja argumenttien kehittelyä, auttaa hahmottamaan työn erilaisia vaiheita ja omia työskentelytapoja sekä löytämään tutkimusaiheeseen uusia näkökulmia.
Teos on tarkoitettu yliopistolliseksi kurssikirjaksi humanistisille tieteenaloille, kuten historian, kielten, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen oppiaineisiin, mutta teoksen näkökulmia ja harjoituksia voi soveltaa myös vaikkapa yhteiskuntatieteellisillä aloilla.
Kirjan kirjoittajat ovat kolme kirjoittamiseen intohimoisesti ja ennakkoluulottomasti suhtautuvaa tutkijaa. FT Emilia Karjula on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Dosentti Jaana Kouri on tutkija, kirjailija ja sanataideohjaaja. Dosentti Tiina Mahlamäki on yliopistonlehtori ja tietokirjailija.
Tykkäsin kirjan konkreettisista kirjoitusharjoituksista! Muuten mulla oli kyllä vähän suuremmat odotukset tälle, itse kirjoittamisen sijaan puolet kirjasta käsitteli (auto)etnografisen tutkimuksen tekemistä ja tällaisen tutkimuksen kirjoituskäytäntöjä. Jos otsikko on ”kirjoittamista tutkijoille” niin oletan sen olevan suunnattu kaikille ainakin humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen hyypille, mutta ite ainakaan kirjallisuudentutkijana en saanut tästä etnografiapainotuksesta kauheasti irti. Eli päällimmäiseksi kysymykseksi jää, että kelle tää on tehty 🧐
Paljon kaivattu tutkijoille suunnattu kirjoittamisopas vihdoin suomeksi. Olen sekä akateemisen että luovan kirjoittamisen oppaiden suurkuluttaja ja toivonut jo pitkään, että joku tarttuisi näiden kahden risteyskohtaan myös Suomessa. Nyt julkaistu kirjanen on mainio avaus tähän suuntaan, mutta toivottavaakin vielä jää.
Ihan ensimmäiseksi mietin ketä kirja puhuttelee. Merkittävä osa tekstistä käsittelee etnografista tutkimusta ja asennetta, josta on tietysti hyvä kaikkien tietää jotain, mutta mietin vaikka tekstitutkijaa, joka voi aiheellisesti kysyä miten tämä kaikki liittyy kirjoittamisen käytäntöihin. Vaikka kirjassa on myös käytännön harjoituksia, suurin osa siitä käsitteleekin itse asiassa kirjoittamisen konteksteja ja reunaehtoja, ennemmin kuin kirjoittamista itseään. Siinä mielessä ymmärrän, jos se on joillekin pettymys.
Kirjan rakenne on myös jokseenkin epätasainen. Muutaman sivun johdantoluku tekee mitä ko. luvun pitääkin, mutta yllättävästi seuraavassa, varsinaisessa sisältöluvussa jatketaan kirjan tehtävän pohtimista. Sitä seuraa koko kirjasta viidesosan vievä jättiluku luovuudesta. Tämä luku on ristiriitainen lukukokemus, koska aiheena on luovuus, mutta kaikista luvuista se on eniten akateemiseen formaattiin sidottu. Yksi häiritsevä maneeri on toistuva aiempien kirjoittajien lainaaminen leipätekstissä. Kun rimpsuun laitetaan kansallisuus, tieteenala ja nimi ("norjalainen sosiaalipsykologi ja kirjailija XY") ja näitä viljellään lähes joka kappaleessa, tuntee sitä lukevansa ennemmin palimpsestia kuin luovaa synteesiä. Attribuutio on tärkeää, mutta kun sitä varten joka tapauksessa on alaviitteet, on tätä maneeria vaikea ymmärtää.
Kirjan lyhyys tarkoittaa myös sitä, että kun teksti keskittyy kirjoittamisen metateoriaan, esitellään siellä myös monia epistemologisesti ja ontologisesti kiistanalaisia ideoita, jotka eivät enempää avattuna välttämättä avaudu muille kuin jo asiaan vihkiytyneille.
Olen tässä keskittynyt kritiittisiin huomioihin, mutta kirjoittajille kuuluu ehdoton kiitos aidosta kulttuuriteosta. Suomenkielisiä kirjoitusoppaita on aivan liian vähän, varsinkin tutkijoille suunnattuja. Tämä kirja on hyvä johdatus aiheesta kiinnostuneelle.
Kolme ja puoli tähteä. Ihan hyvä kokoelma harjoituksia, saatan lainata ensi vuonna uudestaan, kun kirjoitan taas gradua. Vaikka kirja oli lyhyt, oli sen lukeminen kohtuuttoman hidasta.