Pauli Hanhiniemi kertoo Kolmannen naisen synnystä, alkuvaiheista ja rock elämää opettelevien nuorukaisten haahuilusta 80-luvun Alavudella ja keikkareissuilla pitkin Suomea.
”Ne lähtisivät keikoille ties minne asti. Kokisivat jännittäviä ja hupaisia kommelluksia. Kertoilisivat niitä sitten ja naureskelisivat keskenään jutuille, joita ei muille kerrottaisi. Tutustuisivat tyttöihin. Iskisivät naisia. Kasvattaisivat parransängen. Ruskett... No eivät ehkä ruskettuisi, mutta heihin tarttuisi reissumiesten taikaa, elämänkokemusta ja varmuutta, josta minä olin jäämässä paitsi. Onneksi sain suuni auki ja kakaistua tiedoksi, että osasin soittaa koskettimia ja olin halukas liittymään joukkoon. Raimo kohotti kulmiaan, harkitsi hetken ja totesi, että mikäs siinä, tule vaan.”
Paulin Kolmas nainen on ajankuvaa vuosilta ennen kännyköitä, internetiä ja sosiaalista mediaa. Lukijalle selviää, kuinka hilpeä hölmö löytää itsestään lauluntekijän, ja lapsuuden visiot vapaasta taiteilijuudesta alkavat käydä toteen hyvässä ja pahassa.
Pauli Hanhiniemi (s. 1964) on muusikko, säveltäjä ja sanoittaja, joka tuli tunnetuksi Kolmas nainen -yhtyeen laulusolistina. Sen lisäksi hän toiminut Pauli Hanhiniemen Perunateatteri -yhtyeessä ja kansanmusiikkia soittavassa Hehkumossa.
Mukavat muistelmat ja erityisen kiva kuunnella äänikirjana Paulin itse lukemana. Muistelmien mukaan oli hauskasti tiputeltu viitteitä Tästä asti aikaa-biisin sanoitukseen.
Pitäisiköhän heti alkuun jäävätä itsensä tämän kirjan arvioinnista. Kolmas Nainen -yhtye oli käytännössä ensimmäinen Suomi-bändi, jonka musiikkiin jäin kiinni nuorena ja jonka tahdissa olen sittemmin kasvanut. Rohkeasti väitän Paulin lyriikan jollain tasolla jopa kasvattaneen minua aikuisuuteen.
Halusin lukemisen sijaan kuunnella tämän kirjan, koska Pauli oli sen itse puhunut äänikirjaksi. Oli vähän kuin olisi kuunnellut ystävän jutustelua ja tarinointia nuoruusvuosiltaan. Puhekielinen, verkkaista kerrontaa sisältävä ja osin tajunnanvirrasta rakentuva kirja saikin olennaista syvyyttä siitä, että Pauli osasi painottaa asiat niin kuin on ajatellut ne kuultavaksi. Muuten kirja olisi ollut hyvinkin heppoinen sisällöltään. Jäinkin pohtimaan, että olikohan tämä kirja alun alkaenkin kirjoitettu pikemmin äänikirjamuotoon, kuin luettavaksi.
Eikä Hanhiniemen päätalomaiselle kerronnalle voinut olla hymyilemättä, kun välillä jaariteltiin hyvinkin tarkkaan vaikkapa bussiraiskan sylintereistä tai jarruista. Tai vastaavasti puhuttiin nimillä sellaisistakin henkilöistä, jotka esiintyivät kirjassa vain vaikka kertaluontoisena mopon ostajana.
Hauska kirja Kolmas nainen -yhtyeen musiikin suurkuluttajille.
Rennolla kädellä kirjoitetut muistelmat. En ihan vakuuttunut rakenteesta tai elementeistä, joista kirja rakentuu. Tavallaan siitä tulee kätevästi eri aikatasot mukaan, mutta tuntuivat vähän turhan irrallisilta ja sitä kautta hajanaiselta. Lisäksi koko kirjan olemassaolon oikeutus on vähän siinä ja tässä, kun Hanhiniemi joutuu kirjassaan pohtimaan, että jokos minä kerroin tämän jutun aikaisemmassa kirjassani.