Tarvekirja, joka on kirjoitettu vuosia ennen verrokkejan, mutta olihan tässä nyt vähän kaikkea, ehkä jopa liikaa näin lyhyeen kirjaan. Nikon hahmo on paikoin hyvä, mutta kun vuoristorataa mennään liian lujaa ylös ja alas on vaikeaa pysähtyä ja todella miettiä kenen kanssa ollaan tekemisissä. Lopun Niko on paljon parempi kuin alun ja kahden eri kappaleen aikatasot olisi ihan hyvin voinut poistaa ja järkeistää jotenkin muuten. Aikajana on muutenkin tosi outo kun kai kesästä puhutaan, mutta tapahtumia ja tyyppejä on kuin isossa supersankarileffassa. No ei nyt ihan niin paljon, mutta jonkin verran.
Paikoin lukijana koin, että katsoin etäännettyä luontoelokuvaa, jossa kertoja "kertoo" mitä tässä tilanteessa kuuluu tapahtua ja millaiselta erilaisuuden kuuluu tuntua. Kirjailija nyt tässä KERTOO, mutta ei välitä tunnetta. Ystävyyden kuvaus oli tosin hienoa, joka kärsi jotenkin hirmuisen lapsellisen Nikon kuvauksesta. Helppolukuinen, mutta sisällön ja rakenteen kustannuksella?