Voisi kuvitella, että uskonnollisia kultteja on vain ulkomailla. Mutta niitä on Suomessakin – yhä tänä päivänä.
Tuire Malmstedt tutkii kirjassaan Kaikki valta maan päällä näitä uskonnollisia kultteja ja niiden vaikutuksia.
Lahkojohtaja ja unissasaarnaaja Maria Åkerblom keräsi ympärilleen uskollisen seuraajajoukon. Tunnetun tienvarsimyymälän omistaja Saimi Kiurunen *) oli kuolemaansa saakka paikallisen manipulatiivisen yhteisön kynsissä. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden mukaan Auvo Madetniva *) pyrki luomaan uskonnollista kulttia ja puhutteli naista ”Jumalan” äänellä ja antoi psyykkisesti ja fyysisesti heikkokuntoiselle naiselle erilaisia määräyksiä. Kiurunen oli allekirjoittanut Madetnivalle osoitetun testamentin kaksi päivää ennen kuolemaansa marraskuussa 2018.
Tuire Malmstedt katsoo uskonnollisten kulttien maailmaa dekkarikirjailijan herkällä silmällä. Miten muita ihmisiä voi taivuttaa omaan tahtoon? Uskovatko lahkojen johtajat oikeasti siihen, että korkeampi voima ohjaa heitä kohti yhä absoluuttisempaa valtaa vai teeskentelevätkö he?
Malmdtedt on vuonna 1974 syntynyt, Pieksämäellä asuva opettaja, jonka Suomi tuntee myös Metso & Vauramo -dekkarisarjasta.
*) Uhrin ja epäillyn nimet on muutettu, sillä tapauksen oikeuskäsittely on vielä kesken.
Mielenkiintoinen teos Suomen kulteista, mutta hiukan harhaanjohtava tuo otsikko. Todellisuudessa käsitellään vain kahta kulttia. Henkilöiden nimet on muutettu, en täysin ymmärrä miksi.
Mainos / Kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta instagramin kautta.
Odotin kattavampaa teosta, sillä kirja lupaa nimellään ehkä vähän enemmän. Tässä on fokus vahvasti Maria Åkerblomissa ja Jumalan linna -lahkossa (josta puhuttiin kryptisesti salanimin, minulla kesti nimittäin hetki tajuta että nimiä on vaihdettu. Lahkon nimi sinänsä on niitä ainoita asioita, joista puhutaan oikealla nimellä. Tämä selittyy sillä, että tapauksen käsittely oli vielä osittain kesken). Ei ehkä niin luettava kuin voisi olla. mutta sisältö oli kiinnostavaa ja järkyttävääkin. Jumalan linna -puolisko järkytti sillä, miten tuoreita tapahtumat ovat. En tiedä mitä mieltä olin fiktiivisistä tekstinpätkistä muun tekstin lomassa, mutta ainakin ne olivat tyyliltään ihan toimivia, kuten kaunokirjailijalta sopii olettaa.
En viitsi toistaa samoja asioita kuin muut, joten lyhyesti; kirjan sisältö on sekava, dramatisoidut "kohtaukset" eivät yksinkertaisesti istu tähän kirjaan, ja oikeasti tässä käsitellään pääasiassa kahta suomalaista lahkoa. Muista on muutamia sivuja, ja loppu keskittyy Maria Åkerblomiin sekä Saimiin.
"Rikoskirjailijana tulee ajateltua, että murha on pahin mahdollinen rikos. Heti taustatyöni alkumetreillä vakuutuin siitä, ettei se olekaan niin. Murha ei ole pahin rikos. Elävän ihmisen vapauden vieminen on."
"Rikoskirjailijana pyörittelen mielessäni koskettavia ihmiskohtaloita, koukuttavia juonia ja - ikävä kyllä - erilaisia surmatapoja, ja olen kuvitellut, ettei minua enää mikään kovin hetkauta. Olen ollut siinä hyvin väärässä. Uskonnon varjolla voidaan tehdä ihmiselle pahaa niin monella eri tavalla."
"Rikoskirjailijana saan joskus palautetta, että jokin juoni tarinassani ei ole uskottava. Tulee mieleen, että en uskoisi sanaakaan Marian tarinasta, jos en tietäisi, että se on totta."
Vuoden 33:ssa kirjassani mainitaan Nummi-Pusula! Torille!
Rikoskirjailija Tuire Malmstedtin ensimmäinen tietokirja uskonnollisista kulteista ei ihan sisällöltään tarjoa sitä, mitä nimi antaa olettaa. Näin myös useampi Goodreads-arvio toteaa.
Uskonnollisia kultteja luetellaan jonkin verran ja kukin kultti saa tilaa noin kaksi sivua. Varsinaisesti käsitellään kahta kulttia åkerblomilaisuutta sekä Jumalan linna -kulttia. Malmstedt lähestyy molempia osin fiktion kautta eli kertoo faktoja, päiväkirjaotteita, oikeudenkäyntipöytäkirjaleikkeitä yms., mutta lisää joukkoon fiktiivistä kerrontaa. Åkerblomilaisuutta käsitellään kultin johtajan näkökulmasta ja Jumalan linna -kulttia sen uhrin näkökulmasta. Jälkimmäisessä tapauksessa osa nimistä on muutettu, mikä on sikäli hassua, että esim. lahkon uhrin nimi on luettavissa julkisista oikeudenkäyntipöytäkirjoista ja se löytyy myös helposti googlaamalla.
Teokseen on jäänyt myös jonkin verran toistoa, jopa niin, että muutama kappale on sanasta sanaan uudelleen. Uskonnon uhreista on kirjoitettu melko paljon ja Malmstedt toistaa näiden kirjoitusten ja tutkimusten tuloksia. Oikeastaan ainoaksi uudeksi asiaksi tässä kirjassa nousee nuo Malmstedtin fiktiiviset kirjoitukset lahkonjohtajasta ja lahkon uhrista.
Uskonnon varjolla tehtävä henkinen ja fyysinen väkivalta, aivopesu, hyväksikäyttö jne. ovat kyllä sen verran vakavia asioita, että siinä mielessä Malmstedtin kirjakin on ihan hyvä olla olemassa. Ja se kannataa lukea.
Arvioksi 3,1/5. Tuire Malmstedt: Kaikki valta maan päällä. Uskonnolliset kultit Suomessa. 2024.
Mielenkiintoinen aihe kirjalla ja tykkäsin kyllä jonkin verran kirjasta. Tosin oli ehkä vähän liikaa toistoa ja keskityttiin vain muutamiin kultteihin tai jos mainittiin niin vain pikaisesti. Eli jonkinlaista tasapainotusta olisi voinut tehdä sen kanssa miten paljon yhdestä kultista kertoo.
Kirjan nimi on harjaanjohtava, sillä käytännössä tämä kertoo kahdesta kultista, åkerblomilaisuudesta ja 2000-luvulla toimineesta kultista, joka on anonymisoitu kirjasta mutta josta on ollut viime vuosina muutama uutinen, joiden avulla tunnistin kultin ja siihen liittyvän kaupan. Olisin toivonut, että kirja olisi kertonut monipuolisemmin suomalaisista kulteista, enkä olisi kaivannut kirjaan dramatisoituja kohtauksia, sillä en oikein saanut selvää, kuinka paljon ne ovat faktaa ja kuinka paljon fiktiota.
Kirjan aihe oli mielenkiintoinen, mutta käsittelytapa ei toiminut. Kirja ei ensinnäkään vastannut nimensä asettamaan lupaukseen, vaan käsitteli ainoastaan kahta suomalaista kulttia. Myöskään valittu rakenne ei toiminut. Kirjassa vuorottelivat kolmen tyyppiset tekstit. Osa teksteistä kuvaili kulttia lähdekirjallisuuden valossa ja tämän kanssa vuorottelivat osat, joissa kirjoittaja kävi tapahtumapaikoilla ja pohdiskeli kulttiin liittyviä asioita päiväkirjamaisesti. Ongelmallisin oli kolmas tekstityyppi, jossa esitettiin dramatisoituja tapahtumia kultin toiminnasta. Näissä osioissa ei ollut selvää, mikä osa tekstistä oli peräisin lähteistä ja mitkä olivat kirjailijan keksimiä. Osioiden dialogi oli myös ajoittan kömpelöä. Ongelmallista oli myös lähdeviitteiden vähäisyys. Kokonaisuus jäi sekoitukseksi tietokirjaa, päiväkirjaa ja fiktiota, joka ei vastannut odotuksiani aihetta käsittelevänä tietokirjana.
Sisältö ei täysin vastannut otsikkoa; tässähän käsiteltiin lähinnä vain kahta kulttia ja niitäkin suurelta osin fiktiivisesti. Näistäkin toinen oli lähinnä yhden perheen ympärillä tapahtunut huijaus - vai onko Jumalan linna-kultilla muitakin uhreja? Minulle tuli tästä esitystavasta mieleen true crime podcastit ennemmin kuin tietokirja. No, ulkoiset puitteet sikseen - tarinathan olivat todella traagisia ja käsittämättömiä. Varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa on vyyhtiin sekoittunut tukholmasyndroomaa, rakkaushuijausta, epävakaata persoonallisuutta ja kaiken alkujuurena ihmisen toivetta tulla huomatuksi ja rakastetuksi. On aivan käsittämätöntä miten tällaista pääsee tapahtumaan nykyaikana, tietoyhteiskunnassa, somen valvovan silmän alla.
Saimi Kiurusen kohtalo oli hurja. Sitä oli oikeasti vaikea edes lukea. Saimi Kiurusen oikea nimi on Elisa Palonen. Malmsted käyttää kirjassaan ihmisistä keksittyjä nimiä. Se on hirveän hämäävää, välillä ei tiedä lukeeko faktaa vai fiktiota. Kuinka paljon Åkerblomin tarinassa on fiktiota? Oliko keskustelut? Tämä sekoitti mun päätä koko ajan kun en tiennyt milloin mistäkin on kyse. Ja Palosen nimen olisi voinut aivan hyvin mainita, tästä tarinasta on kirjoiteltu lehdissä jo aiemmin. Mutta oli miten oli, Kiurusen/Palosen kohtalo on järkyttävä. Toivon sen profeetan päätyvän kuumimpaan mahdolliseen helvettiin.
Hyvä kirja kulteista, mutta olisin kaivannut enemmän esimerkkitapauksia, joista vetää yhtäläisyyksiä. Kirjan ote on niukkojen tapausten takia hieman lehtiaertikkelimainen.
Kiinnostavana yksityiskohtana, yksi merkittävä lähde tässä kirjassa on äärioikeistolaisen Venäjä-mielisen aktivistin YouTube-dokumenttielokuva, mikä osoittaa että jotain hyvääkin sen skenen toimijat voivat tuottaa. Silti tuntuu, että kirjailija olisi voinut vaivautua saamaan saman materiaalin muualta kuin tältä toimijalta.
Tuntuu kuin Jumalan Linnasta kertovan fiktiokirjan aineisto olisi jäänyt vajaaksi ja sitä olisi sitten täydennetty omilla päivåkirjamerkinnöillä, toisella kultilla ja yhden liuskan referaateilla muista.
Alaotsikko lupaa siis liikoja, vain kahteen kulttiin keskitytään ja lopulta niistäkin oikeastaan vain toisesta *kultista* kerrotaan, koska Jumalan Linnan osalta keskitytään uhriin. Ratkaisu sekoittaa fiktiota, faktaa ja tuumailua ontuu pahasti. Välillä se johtaa melko tökeröön toistamiseenkin. Fiktion dialogi on myös paikoin aika lapsenomaista.
Kirja ei vastannut odotuksiani, sillä sen sijaan että olisin saanut kattavasti tietoa erilaisista kulteista, minulle esiteltiinkin vain kahta kulttia fiktiivisen tarinan avulla. Kuten muutkin ovat sanoneet, tarinasta on vaikea tietää, mikä perustuu tutkittuun faktaan ja mikä on mielikuvitusta. Sinänsä kyllä pidin fiktiivisistä osuuksista, mutta halusin kuunnella nimenomaan tietokirjan. Äänikirjassa oli ehdottomasti hyvä ratkaisu ottaa kaksi lukijaa, joista toinen luki faktan ja toinen fiktion.
Muuten hyvä ja järkyttävä tietokirja kulttien toiminnasta, johtajista ja siitä kuinka kulttiin päädytään, mutta nimi johtaa hieman harhaan. Vain alussa käsitellään hyvin nopeasti Suomessa vaikuttaneita kultteja, muuten keskitytään kahteen lahkoon: åkerblomilaisuuteen ja Jumalan linnaan. En ollut myöskään aivan vakuuttunut toteutuksesta; hämmensi vain kirjailijan ottamat vapaudet kertoa tarinaa ajoittain fiktion ja värityskynän kautta.
Superkiinnostava aihe, mutta yhdyn muiden kritiikkiin siitä, että kirja ei käsitellyt suomalaisia kultteja vaan keskittyi kahteen tapaukseen. Kiinnostavia nekin olivat kyllä. Osittain turhaa toistoa kerronnassa. Uhrien ns. syyllistäminen tai sen ihmetteleminen, miten ihminen päätyy tuollaiseen tai miksi ei lähde pois lahkosta, häiritsi.
Ihan ok. Tarinoita kulteista sekä viime vuosisadan alkupuolelta että viime vuosikymmeniltä. Kirjailija on mennyt syvälle tutkimuksessa. On yllättävää, miten tarkkaa tietoa hän on saanut.
Kirja ei sinänsä säväyttänyt, mutta oli hyvä portti kulttien maailmaan.