Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa kahdeksan vuoden jälkeen Australiasta kotikaupunkiinsa. Vuosista ulkomailla on jäänyt käteen sydänsuruja sekä huomattavan tyhjä pankkitili. Vanhempien yläkerrassa asuminen vaihtuu kuitenkin itsenäisyyteen, kun Inka päättää avata 50-luvun tyyliin sisustetun pesulan kaupungin keskustan tuntumaan.
Kun kesäaurinko paahtaa Puistokadun pesulan portaille ja pyykkikoneet pyörittävät kesäasukkaiden lakanoita, Inka tuntee olevansa uuden edessä. Pesula kerää hiljalleen ympärilleen oman asiakaskuntansa ja vakiokävijänsä, fiftarimusiikki raikaa taustalla, ja Inka tutustuu oman ikäisiinsä itsenäisiin naisiin. Niinpä kun eräänä päivänä menneisyys Australiasta seisahtaa pesulan ovelle, Inka on valmis tarttumaan myös oman elämänsä tahranpoistoprojektiin.
Pyykkipäivä starttaa kirjailija Maija Kajannon uuden Puistokadun pesula -sarjan. Kajannon edellinen Kahvila Koivu -kirjasarja ihastutti lukijoita ja synnytti suomalaiselle viihdekirjallisuuskentälle uuden valovoimaisen tekijän.
Ihan kiva viihdekirja. Tykkäsin hahmoista ja kesäisestä miljööstä. Ärsytti miten pienistä jutuista tehtiin tosi dramaattisia, mutta tää on imo aika yleistä kotimaisessa viihdekirjallisuudessa
Tuntuu jotenki et oon lukenu tän kirjan jo viis kertaa koska luin saman kirjailijan Kahvila Koivu -sarjan XDD + Sidenote: oli erittäi häiritsevää et täs kirjas sanottii iha liia mont kertaa ”oikeasti” tai ”yksinkertaisesti”.
3,5⭐️ oikein kiva hyvän mielen kirja! Koin jollain tasolla samaistuvani päähenkilöön Inkaan, joka teki hänestä helposti lähestyttävän hahmon. Hilma-mummo oli myös symppis 🥹 ei ehkä ihan imaissut samalla tavalla mukaansa kuin Kahvila Koivu -sarja, mutta aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista 💗
Ihana hyvän mielen kesäkirja! Tarina seuraa paljolti tuttuja ja turvallisia tämän genren kaavoja, mutta siinä on myös juuri sopivasti ihan uutta, jotta se erottuu joukosta. Kirjan sivuilta voi melkein haistaa kesän ja puhtaan pyykin tuoksut! 🌸
taattua Kajantoa, (sukupolvet ylittäviä) ihmissuhteita pikkukaupungin pesulassa tällä kertaa. Mulle kannabis ei ole niin ongelmallinen asia kuin kirjan päähenkilön maailmassa ja lihaa syön sata prosenttia vähemmän kuin kirjan henkilöt, mutta muuten viihdyin.
Genressään mielestäni oikein hyvä kirja. Tykkään Kajannon sujuvasta ja etenevästä kirjoitustyylistä. Pesula miljöönä ja fiftarihenki viehättivät.
Pakko kuitenkin myöntää, että häiritsi se, miten pesulaa pitävä päähenkilö Inka puuttui erään asiakkaan toimintaan tietämättä varmaksi tilanteesta. Ymmärrän toki ratkaisun moraalisesti. Jossain muussakin tilanteessa mielestäni vähän turhan paljon avattiin asiakastietoja. Ei mitenkään olennaisia yksityiskohtia, mutta minua ne häiritsivät. :D
Taas Maija Kajantoa parhaimmillaan! 🧺 Pyykkipäivä on ihanaa feelgoodia, jossa on just sopivasti lämpöä, huumoria ja sympaattisia hahmoja – erityisesti Hilma jäi mieleen. Uusi lokaatio toimii tosi hyvin, vaikkakin kahvila miljöönä tulee olemaan aina mun suosikki lokaatio feelgood-kirjassa. MUTTA pesula toimi ihan älyttömän hyvin!
Kirja on nopealukuinen ja jäi heti fiilis, että haluun tietää kenestä seuraava osa kertoo 😍 Kajanto osaa kyllä luoda niin kivan tunnelman, että näihin tarinoihin on aina ihana palata.
Suosittelen kaikille, jotka kaipaa hyvää mieltä ja kevyttä arjen pakoa!
Kesäinen ja leppoisa kirja, vähän kuin Viivi Pusu -sarja mutta aikuisille. Vähän ärsytti aluksi, että kaikkien ulkonäköä (ja painoa) piti kuvailla niin tarkkaan. Kokonaisuudessaan oli ennalta-arvattava, mutta ihan passeli välipalakirja ja aivot narikkaan -luettavaa.
Tämä oli ihanaa kuunneltavaa, mutta hieman huvittikin, kuinka Kajanto toistaa tässä jotain, joka on jo luettu aiemmassa Kahvila Koivu -sarjassa. Aluksi samankaltaisuus häiritsi, mutta sitten imaistuin Puistokadun pesulan suloiseen tunnelmaan ja viihdyttävään ihmisjoukkoon. Mitä sitä konseptia muuttamaan, kun se toimii! Jatkan mielelläni sarjan seuraamista.
Aika perushömppää. Koska oon vanha kunnon pilkunviilaaja, niin kaipaisin vähän huolellisempaa otetta kuitenkin. Juhani kertoo asuvansa hissitalon neljännessä kerroksessa, ja hetkeä myöhemmin mennään Juhanin talossa hissillä kolmanteen kerrokseen. Miksi eivät menneet perille saakka? 😅 Detaljilla ei ole mitään merkitystä tarinan kannalta, mutta juuri siksi häiritsee irrationaalisen paljon, kun sen kerrostiedon olisi ihan hyvin voinut jättää pois.
Lauseenvastikkeen perään ei tule pilkkua, vaikka tämän kirjan perusteella niin voisi päätellä. Kysymyslauseen perään tulee kysymysmerkki. Mun mielestä dialogi vaikuttaa jotenkin veltolta, kun se kirjoitetaan tähän tyyliin: - Mitä tarkoitat, Inka kysyi.
Kirja oli todella nopealukuinen, mutta tietty hutiloinnin fiilis tekee sen, että se tuntuu myös nopeasti kirjoitetulta.
Hyvänmielen kirja. Rauhallista kerrontaa arkielämästä pesulassa ja ihan hauskoja yksityiskohtia. Sopi hyvin kesäluettavaksi, mutten usko tarttuvani kirjailijan muihin teoksiin.
Lähiaikoina olen lukenut paljon käännöskirjallisuutta ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen oli oikein nautinnollista pitkästä aikaa. Kieli on eläväistä eikä liian haastavia kielellisiä rakenteita. Joissain kohdissa kirjailija jäi mielestäni hieman jankkaamaan ja loi kirjan tapahtumista tarpeettoman positiivisia liioittelusanoilla. Kaikenkaikkiaan hauska teos.
Tartuin tähän epäillen, sillä Kajannon Kahvila Koivu- sarja jäi minulta kesken. Tässä Puistokadun pesula- sarjan avausosassa ei onneksi ollut sitä työnarkomaniaa, joka Kahvila koivusta minut pelästytti pois. Tämän jatkoa odotan innolla. Kivat henkilöt ja kepeä helppo luettava, minkä ahmaisin parissa päivässä. Ostin tämän jälkeen pesusoikkoon pelakuut ja kaivoin kellohelmat kaapista.
Keveä kirja, jota oli helppo seurata. Juonikulku kuitenkin tuntui menevän aika hitaasti eteenpäin ja vasta kirjan loppupuolella alkoi tapahtua enemmän. Huomasin vertaavani kirjailijan Kahvila Koivu -kirjasarjaan, jossa oli myös samantyylisiä elementtejä ja hahmoja. Kirjailijalla oli myös toistuvia lauseenparsia, jotka ärsyttivät, kuten ”..sanoi yksinkertaisesti”. Kuitenkin ihan mukava kirja.
Pyrkimyksissäni lukea lisää viihdekirjallisuutta osuin nopeasti Maija Kajannon suositun Kahvila Koivu -sarjan äärelle. Sarja on ollut pidetty, eikä suotta, sillä se on sujuvaa viihdekirjallisuutta tutulla ja turvallisella kaavalla. Trilogiaksi suunniteltu sarja tuli lopulta viiden osan jälkeen päätökseen ja Kajanto on nyt aloittanut uuden sarjan.
Järin kauas Kahvila Koivun konseptista ei uusi sarja karkaa: Puistokadun pesula -sarjassa kolmekymppinen Inka palaa pieneen kotikaupunkiinsa ja perustaa sinne kahvilan sijasta pesulan. Inka on viettänyt vuosia Australiassa rennosti reppureissaten ja erilaisissa hanttihommissa, muun muassa pesulassa. Ulkomaan vuosista on jäänyt paljon kokemuksia, jonkin verran sydänsuruja ja hankala suhde Australiaan jääneen pikkusisko Ellan kanssa.
Kirjan alussa perustetaan pesulaa ja laitetaan paikkoja kuntoon kovalla tarmolla ja fiftarityyliin sisustaen – Inka on omaksunut kouluaikoinaan tädiltään 50-luvun pukeutumistyylin ja ottaa sen pesulansa sisustuksen ohjenuoraksi. Pesulan kanssa samassa rakennuksessa on palvelutalo, jonka lakanapyykeistä Inka saa taloudellisen selkärangan lähteä perustamaan pesulaa pikkupaikkakunnalle.
Pesulan perustaminen on Inkalle myös keino tutustua paikkakunnan ihmisiin. Hän saa ystäviä ja pesulan ympärille muodostuukin mukava tuttavapiiri erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Romanttista viritystäkin on luvassa, mutta rakkauden tiellä on kaikenlaisia pieniä esteitä. Onneksi ne eivät ole ihan niitä tylsimpiä väärinkäsityksiä, vaikka suuria yllätyksiä Pyykkipäivä ei tarjoilekaan. Sujuvasti Kajanto tarinaa rakentelee. Lukiessa miellyttää pikkuhiljaa kehittyvä ystävyys eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien naisten välillä ja toisaalta hiljalleen paljastuva kipeä tausta Australiasta ja sitäkin ennen lapsuudesta.
Kajanto kirjoittaa toimivaa heteroromanttista viihdekirjallisuutta. Kahvila Koivusta pitäneiden varsinkin kannattaa tutustua myös Puistokadun pesulaan.
Omassa genressään oikein mainio kirja. Pidin siitä, että omassa lajityypissään epätyypillisesti asiat etenivät ja ratkesivat, toki siirappisesti mutta kuitenkin, eikä koko kirjaa vatvottu erilaisia väärinymmärryksiä.
Pidin myös aihepiiristä, etenkin kun juuri ennen tätä luin Penttilän ja Varamäen kirjan Planetaarinen vaatekaappi. Tässä kestävää vaatekaappia ja aihepiiriä pidettiin yllä hauskalla tavalla: näinkin voi tehdä tekoja paremman huomisen eteen.
Sanna Majuri luki hyvin, miellyttävää kuunneltavaa.
Hyvän mielen kirjallisuutta ja vielä alunperinkin suomenkielistä. Maija Kajannolla on mukava tapa kirjoittaa, väliin hiukan lennokkaita juonenkäänteitä, mutta ehkei ihan supisuomalainen meininki kuitenkaan riittääisi kirjasarjaan. Mutta pääasiassa kirjoissa kuvataan sellaista elämää, jota voi oikeastikin kuvitella tapahtuvan suomalaisessa pikkukaupungissa suomalaisille ihmisille. Suositeltavaa lukemista.
Kevyt ja mukava hyvänmielen kirja, mutta muistutti liikaa saman kirjailijan Kahvila Koivu -sarjaa: nuori nainen joka muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen ikävien tapahtumien jälkeen ja perustaa yrityksen ja tutustuu sitä kautta uusiin ihmisiin. Kuitenkin pidän myös Kahvila Koivu -sarjasta ja tulen varmasti lukemaan tämän sarjan seuraavat osat, toivon vain niissä olevan jotain uutta näkökulmaa tai asioita. Hilma-mummo hahmona oli todella sympaattinen, toivottavasti hänestä selviää lisää!
Rakastin jokaista sivua! Tätä ei olisi halunnut laskea käsistään ja teki mieli vain lukea ja lukea. Maija Kajantolla on ihmeellinen kyky tarjota lukijalleen juuri sitä mitä hän kaipaa. Tämä kirja nauratti, itketti, kauhistutti, aiheutti jopa ärsytystä sekä oli hyvin samaistuttava. En malta odottaa jatkoa!
Maija Kajannon uuden teossarjan avausosassa Australiasta palannut, kolmekymppinen sinkkunainen perustaa pikkukaupungin funkistalon alakertaan fiftarityyliin sisustetun pesulan, jonka ulkonäkö heijastaa pesulanpitäjän omaa vaatemakua. Virkistävän poikkeava miljöö, kevyttä ja sujuvaa kerrontaa, mutta taustalla myös vakavampia sävyjä liittyen vaikkapa vanhustenhuollon tilaan.