Christian Rönnbackan huippusuositun Hautalehto-dekkarisarjan kahdennessatoista osassa Rafael nuoret rikolliset terrorisoivat Porvoota.
Nuorten tekemien katuryöstöjen aalto on levinnyt pääkaupunkiseudulta komisario Antti Hautalehdon kotikaupungin alueelle. Kuusitoistavuotias Sebastian on yksi ryöstelijäjengin silmätikuksi joutuneista. Vastikään paikkakunnalle muuttaneella nuorella ei ole kavereita, ja hänen on pärjättävä yksin, kunnes eräänä päivänä väkivaltatilanteeseen Sebastianin avuksi ilmaantuu tuntematon avun tarjoaja.
Pian miljoonan kirjan myyntiä hipovan dekkaristi Christian Rönnbackan kahdennessatoista Hautalehto-romaanissa tuttu porvoolaiskomisario tutkimusryhmineen joutuu piinaavaan paineeseen. Rikollisten jäljille on päästävä nopeasti armottomassa koston kierteessä, joka näyttää kahmaisevan nuoren toisensa jälkeen kuolemaan.
Christian Rönnbacka (s. 1969) on poliisitaustainen kirjailija ja seikkailija. Luonnon rauhassa viihtyvä Rönnbacka toimii myös tislaamon osakkaana. Suositut Hautalehto-dekkarit ovat löytäneet jännityksennälkäisen yleisönsä, ja äänikirjojen kuuntelijat ovat valinneet Rönnbackan BookBeatin vuoden kotimaiseksi dekkaristiksi useampana vuotena. Hautalehto-kirjojen pohjalta on tehty myös tv-sarja, jonka toinen tuotantokausi Hautalehto: Rakennus 31 alkoi helmikuussa 2024. Lisäksi Rönnbacka kirjoittaa Henna Björk -dekkarisarjaa, jossa sukelletaan kansainvälisen rikollisuuden syövereihin.
Ihan mielenkiintoinen, perushyvä dekkari, ei kylläkään tän kirjasarjan parhaimmistoa. Joku näissä kirjoissa kuitenkin vetää puoleensa, kun jokainen osa on tullut luettua 😄
Viikonlopputreffit Antti Hautalehdon kanssa on ehkä parhaimpia juttuja, mitä tiiän. Edellisen osan jäljiltä olin vähän skeptinen, koska numero 11 oli miulle sarjan heikoin osa. Nyt onneksi meno parantuu! Kolme ja puoli tähteä antaisin Rafaelille, jos puolikkaita täällä olisi.
Alku oli tosin tahmea, kunnes Hautalehto tiimeineen pääsi kunnolla tutkintatoimiin. Miulle sarjassa parasta on juuri poliisien välinen yhteistyö, sanailu, huumori, lämpö (ja vittuilu). Ekat sata sivua sukellettiin ennemmin pahisten maailmaan, jossa Rönnbacka ei ole minusta parhaimmillaan, mutta kun nämä kaksi uutettiin yhteen, alkoivat sivut kääntyä reippaaseen tahtiin.
Rafaelissa pidin myös ajankohtaisesta, realistisesta juonesta. Päästään sekä wannabe-roadmanien että Ukraina-sotilaan nahkoihin. Rafaelissa oikein kukaan ei ole yksiselitteisesti pahis tai hyvis, vaan ennemminkin kaikki yrittävät selvitä käyttäen niitä keinoja, joita taskusta löytyy. Sattuma heittää myös omat kierrepallonsa tansseihin mukaan. Kyse on myös siitä, miten ihminen voi kokea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi tässä maailmassa.
Viimeisin Hautalehto. Tällä kertaa teemana on nuorisorikollisuus ja kuinka kostonkierre johtaa lopulta rajuihin seurauksiin. 16-vuotias Sebastian joutuu Itäkeskuksessa teinijengin ryöstämäksi. Sattumalta paikalla ollut nuori mies, Rafael, joka on ollut Ukrainassa taistelijana ja on Suomessa toipumassa haavoittumisestaan, auttaa poikaa. Poikajengi ottaa sitten sekä Sebastianin ja Rafaelin silmätikuikseen ja hakkaa Rafaelin vielä samana yönä tajuttomaksi. Kun Sebastian oikeastaan (taas) sattumalta kohtaa jengiläiset ja joutuu halventavan videon kohteeksi, hän ottaa yhteyttä Rafaeliin, tavoitteenaan kosto. Tämä kosto sitten menee hiukan epäonnisten tapahtumien jälkeen liian pitkälle ja tuloksena on lopulta useampi ruumis. Tarinaa seurataan useammista näkökulmista, osittain poliisien ja osittain Rafaelin (joka lähinnä haluaa palata takaisin taistelemaan omassa joukko-osastossaan Ukrainassa) ja Sebastianin näkökulmista. Kirja oli tavanomaista sarjan tyyliä, jossa oli poliisien letkeää huulenheittoa ja sitkeää työtä rikoksen selvittämiseksi. Hautalehdon yksityiselämälle ei nyt juuri sivuja riittänyt, vaan kirja keskittyi pääosin rikosvyyhdin selvittämiseen. Se on mielestäni laatuasteikossa sarjan puolivälin seutuun, ei ollut parhaita, mutta ei niitä heikoimpiakaan ja se oli viihdyttävää kuunneltavaa automatkojen aikana.
Ps lisäys vielä arvioon: Rönnbackan kannattaisi kyllä harkita jotain lääketieteellisistä asioista tietävää esilukijaa. Suunnilleen IHAN KAIKKI mitenkään lääketieteeseen ja päävammoihin liityvä kirjassa oli ihan kamlaa sontaa.
Hautalehto-sarja kulkee jälleen paremmalla polulla, vaikkei vedäkään vertoja sarjan ensimmäisille osille. Tämä ei ollut ollenkaan niin älytön kuin Ruska ja mikä sitä nyt seurasikaan. Pidin ajankohtaisuudesta ja huumorista, jota tosin jouduin odottamaan lähemmäs puoliväliä. Yksityiskohdat olivat kohdallaan ja tarina veti hyvin. Pidin niin uusista kuin vanhoistakin hahmoista ja yllättävistä käänteistä, erityisesti Defender-jutusta. Eniten harmittaa edelleen uskottavuuden hakeminen syömämälleistä ja syöpäkääryleistä, joita on pakko tunkea kirjoihin. Niin tarpeetonta.
Olisi voinut olla viisikin tähteä, mutta ei. 3,5-3,75. Nopeatempoinen ja helppolukuinen. En muista ovatko luvut olleet yhtä lyhyet aiemmissa osissa, mutta nyt se hieman häiritsi lukukokemustani. Nuorten maailman kuvailu tuntui ajoittain kankeahkolta. Juoni oli ihan mainio, kerronta toimivaa. Nuorten puolella tarinaa pomppiminen avasi tarinaa ehkä vähän liikaakin, jos odottaa että kirjassa olisi jotain yllättävää. Ehkä mukaan on haettu ymmärrystä siihen, miksi oikeat ihmiset saattavat eksyä huonommille poluille? Slava Ukraini.
Suhteeni tähän Hautalehto-sarjaan on ristiriitainen, mutta jatkanpahan vaan näköjään edelleen sarjan lukemista. Rafaelin hahmo oli tämän osan kantava voima, mutta noita poikajengin kähinöitä olisi mieli tehnyt skippailla yli. Yksi tämän kirjan isoista anneista oli Ukrainaan vapaaehtoisena sotimaan lähtevän Rafaelin vinkki siitä, että ukrainan kieltä voi opiskella kätevästi Kyiv Post -lehden nettisivuilta, missä ukrainankieliset tekstit voi katsoa myös englanninkielisinä käännöksinä. Nämä sivut otin nyt käyttöön oman kieliopiskeluni tueksi.
Lähes yhdeltä istumalta ahmittu. Aluksi tuntui että ei, tämä on kamalan surullinen tarina, en pysty tätä lukemaan. Olihan se sitäkin. Mutta loppu oli eri tavalla tunteellinen. Oikeasti epäilen kyllä että parikymppinen Rafael osaa ajatella niin kuin hänen väitetään ajatelleen. Mutta mitä siitä. Ei anneta realismin haitata hyvää tarinaa.
Kirjaililijalle tuttua kerrontaa. Viihdyttävä ja nopea luikuinen, mutta hieman tusina tuotannon oloinen. Hahmoja ja juonta yksinkertaistettu. Edellistä parempi Hautalehto mutta kaukana parhaista sarjan osista.
Tykkään Hautalehdo(i)sta. En tiedä onko tämä paras tai ansainnut välttämättä viittä tähteä, mutta elementi, uskottavuus ja poliisihuumori on kohdillaan. Lisäksi ajankohtaiset nuorisojengit & Ukrainan sota.
Ensimmäinen Hautalehto-kirjani ja puoli kirjaa meni miettiessä miltä Mikko Leppilampi näyttää eri tilanteissa. Minusta tämä oli hyvin kuljetettu juoni ja tykkään loppuratkaisuista joissa on jotain pientä särmää.
Odotan aina innolla Rönnbackan uusia kirjoja ja jälleen kerran nautin hänen tuotannosta. Kirjojen tarinat ja ajankohtaiset aiheet, loistavat henkilöhahmot ja hyvä huumori vetoaa minuun. Kuuntelen näitä kirjoja mielelläni koska lukija on 💎
11/2024 🎧 Äänikirja 🎧 Christian Rönnbacka, Rafael 👍