Viisaan naisen koskettava kertomus musiikista, rakkaudesta, menetyksistä ja muistojen voimasta.
Köyhissä oloissa kasvanut yksinhuoltaja Eva-Riitta tekee sivutyötä baarimikkona, kun ravintolassa esiintyvä Fredi kiinnostuu hänestä. Fredistä tulee Eva-Riitalle Matti ja puoliso yli viideksikymmeneksi vuodeksi. Fredi luo menestyksekkään uran laulajana ja säveltäjänä, kun taas Eva-Riitta rikkoo lasikattoja kansanedustajana, maaherrana ja Helsingin kaupunginjohtajana.
Eripariselta vaikuttavaa pariskuntaa yhdistää huumori ja vahva sitoutuminen toisiinsa ja perheeseensä. Kun heidän tyttärensä Hanna-Riikka menehtyy syöpään ja Matti kuolee yllättäen, Eva-Riitalle jää suru ja tärkeä isoäidin rooli, mutta ennen kaikkea kiitollisuus yhteisistä vuosista. Lapsenlapsia varten kirjoitetut muistot kypsyivät kirjaksi vanhan ystävän, toimittaja Sanna Wirtavuoren kanssa käydyillä pitkillä kävelyillä Helsingin Töölössä.
Ylipormestari Eva-Riitta Siitonen (s. 1940) sanoo, että hänellä on cv:stään käytössä enää vain viimeinen rivi: ”Mummo Töölön kylästä”. Sanna Wirtavuori (s. 1951) on ihmisiä ja tarinoita rakastava vapaa kirjoittaja sekä entinen päätoimittaja.
Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Luen jos aihe kiinnostaa ja jos se on kirjoitettu hyvin. Minulla ei ole aikaa huonoille teksteille. EvaRiitta Siitosen kirja Perheeni Tarina on korutonta kerrontaa vaikka kirjan nimi on lattea. Se on elämänmakuinen kertomus , kirjoitettu tarpeesta jättää tietoa lastenlapsille. Motiivi on kerrassaan kauaskantoista viisautta
Kirja on lämpimän viisas, inhimillinen ja elämänmakuinen elämäkerta, kypsän ihmisen rauhallinen, rehellinen kertomus omasta elämästään, perheestään ja niistä sävelistä ja soinnuista, joista elämä koostuu – iloista, suruista, rakkaudesta ja muistojen voimasta.  Kirja kuvaa Eva-Riitta Siitosen matkaa köyhistä oloista lähteneenä yksinhuoltajana kohti merkittäviä rooleja (kansanedustaja, maaherra, Helsingin kaupunginjohtaja), mutta keskiössä on ennen kaikkea perhe — suhde puoliso Frediin (Mattiin), yhteinen elämä musiikin ja huumorin täyttämänä, tyttären menettämisen suru ja lopulta isoäidin rooli. Se ei ole skandaalinhakuinen tai itsensä glorifioiva, vaan lempeä ja arvostava katsaus siihen, miten elämä kantaa.
Tyyli on juuri sellainen, josta pidän, ei turhia kikkailuja, vaan suoraa, koskettavaa ja viisasta kerrontaa. Se tuntuu aidosti rakkauden tekona lapsenlapsia (ja lukijoita) kohtaan — perintönä ne muistot ja opit, joita ei kannata jättää kertomatta.  Vaikka kirjan nimi onkin kömpelö sen sisältö kompensoi sen täysin. Se on juuri sitä “oikeaa aarretta”, jota harvoin löytyy: kirja, joka jättää lukijaan kiitollisuuden ja lämmön tunteen.
Eva-Riitta Siitosen perhe on suomalainen harvinaisuus: kirjoittaja itse on entinen poliitikko ja Helsingin eka naispuolinen kaupunginjohtaja, puoliso Matti aikanaan supersuosittu muusikko ja tytär Hanna-Riikka miunikäisille Taikapeilistä tuttuakin tutumpi. Aineksia riittäisi vaikka kirjasarjaan.
Perheeni tarina on sellainen teos, jonka voi lykätä käteen monenikäiselle lukijalle. Kompakti kokonaisuus nielaisee sisäänsä sekä perheen että yhteiskunnan tarinan. Eva-Riitta jakaa lukijan kanssa resuiset lähtökohtansa elämään, ensimmäisen avioliittonsa väkivaltaisuuden, Matin alkoholismin ja tyttären pitkän syöpäsairauden. Sekä molempien kuoleman.
Ihan kaikki osuudet eivät minnuu puhutelleet, mutta kokonaisuutena kirja on hyvällä tavalla vanhanaikainen elämäkerta, jossa teksti kulkee Sanna Wirtavuoren kynän kautta valtaosin mainiosti. Tekstin tyyli on rauhallinen ja lempeä, joka tuntuu tässä maailmanajassa lämmittävältä. Mie oisin mielelläni kuullut vielä lisää Eva-Riitan ajatuksia politiikasta ja esimerkiksi puoluevalinnastaan, mutta tässä kirjassa fokus oli selkeästi (laajennetun) perheen. Se kuvaa myös hyvin Suomea, jossa luokkaretki onnistuu.
Verevä, aito, rohkea. Lämmin, rehellinen, onnellinen kaikesta surusta huolimatta. Siltä kuulostaa Eva-Riitta Siitonen itse ja hänen elämänsä yksinhuoltajaäidistä Uudenmaan läänin maaherraksi ja pääkaupungin kaupunginjohtajaksi, kuuluisan laulajan vaimoksi, kuuluisan laulaja-näyttelijän äidiksi, kolmen rakkaan lapsenlapsen töölöläismummoksi.
Kirjan henkilöistä moni on tuttu nimeltä ja kasvoilta. Ääneen pääsevät myös poika Petri ja lapsenlapset. Ihan parasta on, että lukija on Siitonen itse. Tarina kulkee kuin kahvipöydässä kuultuna, henkevien keskusteluiden muodossa. Tämä kirja on myös Matin ja Hanna-Riikan tarina.
Tuntuu, että jokin aikakausi on ohi - tai ainakin juuri nyt näyttää epävarmalta, että seuraava sukupolvi pääsisi elämässään varmuudella pidemmälle. Siitonen suhtautuu asioihin, vaikeisiinkin, tyynesti, järjellä ja viisaudella, sellaisena kuin ne tulevat. Kuuntelun lomassa oli pakko kuunnella välillä myös Matin lauluja.
Eva-Riitta Siitonen on ollut eräänlainen uranuurtaja ja edelläkävijä yhteiskunnallisella urallaan. Hän ei ollut kotoisin rikkaasta tai erityisen hyvintoimeentulevasta perheestä, mutta silti hän opiskeli ja loi näyttävän uran. Kirjassa hän kertoo avoimesti paitsi perheensä julkisesta elämästä, myös yksityisemmästä puolesta.
Elämä julkisuuden valokeilassa ei aina ole helppoa, varsinkin kun osa perheestä on taiteilijoita ja yksi taas ennemminkin poliitikko. Kuitenkin kirjan sivuilta välittyvät perheen arvot ja se miten he pitivät yhtä niin hyvinä kuin vaikeampinakin aikoina.
Hanna-tyttären kuolemasta hän kertoo kauniisti, suru koskettaa myös lukijaa. Kirjan sivuilta piirtyy kuva myös Fredistä, joka oli paitsi muusikko, myös huolehtiva perheenisä ja isoisä. Kirja kannattaa lukea, vaikka ei olisikaan Siitosen perheen "fani".
Mielenkiintoiset lähtökohdat, mutta jäsentely ja rajaukset eivät ole lukijaystävällisiä. Kohderyhmä ikätoverit pääkaupunkiseudulla. Muille jää paljon kysymysmerkkejä. Ajassa hypitään joka suuntaan ja tietyt isot asiat valitettavasti rajataan kapeiksi tai kokonaan pois. Olisi kaivannut enemmän kustannustoimittajan apua ja itsekriittisempää näkemystä.