hetkinen

by Saku Tuominen

Hetkinen. Uudenlainen tapa hahmottaa sitä, mistä hyvässä elämässä on kyse.

Elämämme koostuu miljoonista pienistä hetkistä. Miksi yksi niistä tuntuu maagiselta ja toinen ei? Mikä yhdistää vaikkapa unohtumatonta kohtaamista, loistavan idean saamista, hienoa luontoelämystä ja huippusuoritusta?

Merkitykselliset hetket ilmestyvät usein lyhyinä välähdyksinä, eikä niitä voi pakottaa. Saku Tuominen pohtii kirjassaan, miten voisimme elää tavalla, joka edesauttaa näiden hetkien kokemista. Tutkimusmatkallaan hän liikkuu sulavasti eri elämänalueilla sekä suurten kysymysten ja hyvin konkreettisten havaintojen välillä.

Voimmeko luottaa siihen, että jotain hienoa voi tapahtua myös itsestä huolimatta?

Genres: Nonfiction, Audiobook

233 pages, Hardcover

Published November 5, 2024

About the author

Saku Tuominen on tietokirjailija sekä ideoiden tuottamiseen erikoistuneen Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja. Aiemmin hän toimi 20 vuotta tv-tuottajana. Hänen intohimonsa on luova ajattelu ja rohkeiden ideoiden toteuttaminen. Saku on myös suosittu luennoitsija, ja hän on kouluttanut kymmeniä yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on julkaissut useita teoksia ideoiden luomisesta, paremmasta työelämästä, hyvästä elämästä sekä tehnyt kaksi keittokirjaa. Työnsä ohella Saku pelaa jääkiekkoa ja viljelee oliiveja Italiassa.

Reviews

[Antti Tähtinen]

Opas hektisestä -> hetkisiin. Enemmän tyhjäkäyntiä kuin Saku Tuomisen kirjoissa yleensä.
TL;DR: Älä käytä koko ajan kännykkää, fiilistele pieniä juttuja, älä ylisuunnittele.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Saku Tuominen onnistuu taas. Pohdin nyt läpi koko kirjan, että miksi minä, joka tavallisesti ärsyynnyn selfhelpistä, en nyt ärsyynny (no ehkä hetkittäin mutta yleisesti en). Tässä kirjassa on syvyyttä, ajatusta, sielua jopa mutta kyllä se silti selfhelpin kriteerit täyttää. Mikä (muka) on toisin?

En osaa vastata itselleni. Pidän Tuomisen itsereflektoivasta, analyyttisestä tyylistä ja sain ajateltavaa. Ehkä pitäisi suhtautua muuhunkin selfhelpiin vähän avoimemmin mielin? (Pitäisi myös opetella käyttämään suomenkielistä termiä itseapu, joka ei vielä istu suuhun)

[Taija · Rating 4 out of 5]

Pidän Tuomisesta, ehkä yhdestä aikamme suurimmista suomalaisista ajattelijoista. Olen lukenut useita hänen teoksiaan. Nyt hän on kirjoittanut kirjan hetkessä elämisestä.

Aluksi mietin, että hyvä ajatus, mutta sisältö aika tyhjä. Että tämä kirja oli hyvästä ideasta huolimatta vähän höttöä. Rahastusmielessä (?) nopeasti kirjoitettu pohdinta siitä, miten kirjoittaa kirjaa hetkessä elämisestä. Tuominenhan on asiassa (kuten itsekin toteaa) amatööri. Kaipasin jotain syvällisempää ja konkreettisempaa.

Ja sitä sainkin jossain puolenvälin jälkeen. Tuominen kirjoittaa ajatuksia herättäviä oivalluksia läsnäolosta, ilman agendaa toimimisesta - yllättävistä hetkistä ja niiden huomaamisesta. Onnellisia hetkiä tulee, vaikkei niitä olisi suunnitellut. Huomasin, että jäin pohdiskelemaan näitä ajatuksia, ja merkkasin värilapuilla sivut, joissa mielestäni oli erityisen hyviä ajatuksia.

”Jos haaveilemme koko elämämme siitä, että kiipeämme Kilimanjaron huipulle, huipun saavuttaminen tuntuu varmasti hyvältä. Mutta entä jos ihan yhtä hyvältä voi tuntua saunaolut mökkilaiturilla?

Jos lähdemme metsäkävelylle tavoitteenamme saavuttaa 10 000 askelta, tavoitteeseen pääseminen, puhumattakaan sen ylittäminen (14 230!) tuntuu palkitsevalta, mutta niin voi tuntua sekin, ettemme asettaneet itsellemme mitään tavoitetta.”

Sain itse herätyksen vuonna 2017 Focus trainingissä, jossa tutustuin tietoiseen läsnäoloon ja mindfulnessiin. Siitä lähtien olen meditoinut ja pohtinut onnellisen elämän kaavaa. Onko se ympäriinsä säntäily, vai sittenkin sisäisen rauhan löytäminen, hetkessä eläminen, turhasta luopuminen. Tämän takia Tuomisenkin ajatukset aiheen ympäriltä kolahtivat.

Matemaatikkona jäin miettimään sivun 191 loogista päättelyä. Onko englanninkielinen ”thinking things exist” väite vai johtopäätös? Minusta kuulostaa väitteeltä, eli käännös olisikin suomeksi ”ajattelevat asiat ovat olemassa” eikä ”ajattelevia asioita on olemassa”. Jäin tätä pohtimaan.

Sivun 208 paikkeilla puhutaan siitä, että nykymaailmassa Carpe Diem ymmärrettäisiin kehotuksena tarttua hetkeen ja siten ottaa elämä omiin käsiin. Itse en ole sitä koskaan noin ajatellut, vaan kehotuksena nauttia nykyhetkestä (kuten Tuominen kirjassaan todistelee olleen Horatiuksen runon alkuperäinen ajatus).

Olenkin jo vuosikausia kirjannut muistiin kustakin päivästä pienen onnellisen hetken - vaikka se olisi tuulessa heiluva heinä tai tuntemattoman lapsen nauru uimahallissa. Tuominen puhuu vastaavasta menetelmästä sivulla 217.

En myöskään täysin ymmärrä ihmisiä jotka suunnittelevat esim matkansa minuutin tarkasti vaikkapa varaamalla kaikki ravintolat etukäteen. Onnellisuuden hetkille pitää jättää tilaa, olla ilman agendaa. Tuominen puhuu tästä esim sivulta 229 alkaen.

Tuominen myös kysyy (sivu 231) onko kyseessä ikääntymiseen liittyvä prosessi. Ehkä. Itse olen löytänyt iän tai focus trainingin myötä tietoisen läsnäolon. Ihmetyttää ja vähän säälittääkin kun näen ympärillä suorituskeskeisiä sähköjäniksiä. Tekisi mieli mennä kertomaan näitä hetkessä elämisen oppeja, joita tässäkin kirjassa käsitellään, jotka eivät itselleni tässä elämänvaiheessa enää olleet ihan uusia.

”Kuvittelemme, että meidän tavoitteemme on tehdä elämästä mestariteos. Mutta entä jos ihan yhtä hyvään ja jopa parempaan lopputulokseen pääsee näkemällä elämän mestariteoksena?”

Ajatuksia herättävä kirja, mutta ei mikään kaikenkattava oppikirja onneen.

[Otso Laxenius · Rating 4 out of 5]

Saku Tuomisen Hetkinen on käytännöllinen ja ajatuksia herättävä teos, joka rohkaisee lukijaa pysähtymään ja pohtimaan ajankäyttöään. Kirja yhdistää filosofisia oivalluksia ja konkreettisia työkaluja selkeällä ja helposti lähestyttävällä tavalla. Tuominen kirjoittaa inhimillisesti ja lämminhenkisesti ilman, että hänen sävynsä tuntuu saarnaavalta.

Kirja on parhaimmillaan, kun se tarjoaa konkreettisia vinkkejä kiireen hallintaan ja arjen merkityksellisyyden lisäämiseen. Se ei jää teoreettiseksi, vaan antaa lukijalle käytännön työkaluja oman elämänsä tarkasteluun.

Kritiikkinä kuitenkin mainittakoon, että älypuhelinten haittoihin keskittynyt osio oli liian pitkä, eikä tuonut paljon uutta aiheeseen. Lisäksi osa sitaateista olisi voitu kääntää suomeksi, jotta ne olisivat olleet helpommin lähestyttäviä kaikille lukijoille.

Kaiken kaikkiaan Hetkinen on käyttökelpoinen ja järkevä opas kiireen keskelle, vaikka pienellä uudelleen strukturoinnilla ja muutamilla sitaattikäännöksillä se olisi ollut vieläkin toimivampi.

[Mona · Rating 3 out of 5]

Tuominen kirjoittaa, että elämä koostuu hetkistä, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten elämme arkeamme ja miten suhtaudumme asioihin.
Tyyli on tuttu lempeän pohdiskeleva ja kannustava, tyylitelty ja esteettinen. Rakastan sitä, allekirjoitan kaiken lukemani ja pohdinkin, että miksi en syty tästä kirjasta, kuten Tuomisen kirjoista yleensä?
Onko epäreilua verrata Saku Tuomista Saku Tuomiseen?
Tai ehkä vain olen jo valmiiksi hyvin tietoinen arjen merkityksestä, hetkessä elämisestä ja tietoisista valinnoista – ja silloin kirja ei tarjoakaan mitään todella oivaltavaa tai uutta näkökulmaa, vaan enemmänkin muistuttelee asioista, jotka jo tiedän. Kirja on hyvä, mutta ei liikauta tai ravistele toivotusti.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Tuominen tuntuu taas haahuilevan samoilla nurkilla kuin omat ajatukseni. Jossakin vaiheessa oma mieleni oli lähdössä harhailemaan vähän eri suuntaan, joten virkistävää että Tuomisen näkökulma ei ollutkaan se omani. Jokunen näistä eri suuntaan lähteneistä ajatuksista jäi sen verran vaivaamaan, että varmaan pohdin itsekseni niitä omia polkujani.

Olettaakseni vaatii taitoa kirjoittaa kiireisille ja tärkeille tyypeille tavalla, jolla kuitenkin saa välitettyä jotakin siitä ihan oikeasta tutkitusta tiedosta jonka sulatteleminen voi niille kiireisille kavereille olla liikaa. Joskus nämä helppolukuiset kirjat ovatkin itselleni hyvä inspiraation lähde muulle lukemiselle.

[Erja · Rating 4 out of 5]

Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, vähän ihmettelin, miksi hän halusi antaa tämän kirjan minulle. En ollut koskaan aiemmin lukenut Tuomisen kirjoja, en edes tiennyt, että hän on kirjailija (vaan TV-julkkis).

Tartuin kirjaan epäilevin mielin ja alussa en ollut kovin innostunut. Kuitenkin pääsin vähitellen paremmin sisään Tuomisen ajatteluun ja kirjan ydinteemaan (omasta mielestäni): sen sijaan että suunnittelet elämääsi ja yrität kovasti tarttua hetkeen (Carpe Diem), anna elämän viedä, katso mihin se johtaa. Eli anna hetken tarttua sinuun. Tästä ajatuksesta pidän paljon.

[Jarkko Laine · Rating 4 out of 5]

Tuominen ajattelee kirjoittamalla ja se luo hänen kirjoihinsa omanlaisensa läheisyyden tunteen. Paikoitellen kävi mielessä, että onko tässä mitään uutta, mutta lopulta kun ajatteluprosessin kävi hänen kanssaan loppuun, huomasi ajatelleensa itsekin. Ja vaikka hän kirjassa myös kannustaa ajattelemaan vähemmän, tämä yhdessä ajatteleminen tuntui oikealta — ja vei omaa ajattelua taas pykälän eteenpäin.

[Kirsi · Rating 1 out of 5]

Sain kirjan joululahjaksi. Höttöistä horinaa, jonka parhaita osia ovat muualta otetut lainaukset. Kirjailijan päiväkirjaa ja muka-filosofisia ahaa-elämyksiä funtsailtu Alpeilla, Italiassa, kiitäessään Savoyhin, tai Houtskärissä (carpe diem). Sorry, tämä ei napannut yhtään ja kirjan luki läpi kahdessa tunnissa.

[Lukuleeni · Rating 2 out of 5]

Nopeasti luettava kirja, joka ei valitettavasti toiminut tällä kertaa edes tärkeiden asioiden kertaajanakaan. Ei tarvinnut pysähtyä perusteelliseen miettimiseen.

Yllättävän paljon muiden ihmisten "nostoja", heikosti pureskeltuja tutkimuksia, sitaatteja.

[Jenni Rissanen · Rating 2 out of 5]

Olen tykännyt Tuomisen kirjoista usein. Tässä korostui hyvin toimeentulevan, etuoikeutetun miehen kuvaukset omasta elämästään, herättelevä ajattelu jäi vähemmälle. Kirja sisälsi runsaasti vaivaannuttavaa namedroppailua. Kirjasta ei oikein jäänyt käteen mitään.

[Heli Vuori · Rating 4 out of 5]

4,5. Hyvää pohdintaa elämästä, pysähtymisestä, läsnäolosta, kaiken merkityksestä. Mukavasti pieniin kappaleisiin palasteltuna.