4,5 tähteä!
Puhutteleva ja mahtipontinenkin yleiskatsaus. Upea valokuvakuvitus. Lukemisen jälkeen olo on vaikuttunut, mietteliäs ja hyvin pieni.
Haaveilin nuorena arkkitehdin urasta ja olen ollut historiafani niin kauan kuin muistan. Rakennettu ympäristö on mulle valtava esteettisen ilon aihe joka päivä, ja tämä kirja kyllä voimistaa tietoisuutta monimuotoisista rakennuksista ympärillämme.
Sain eniten iloa 1800- ja 1900–lukujen esittelystä, mutta ehdottomasti kirja oli puhuttelevimmillaan ja myös parhaimmillaan esitellessään nykyhetkeä ja tulevaa sekä arkkitehtien työn yhteiskunnallista painoarvoa. Se myös pisti todella ajattelemaan, mikä arvo on nykypäivän logistiikan ja infrastruktuurin arkkitehtuurilla, vaikka juuri nämä halutaan usein ’rumana arkkitehtuurina’ saada piiloon.
Ainoa ärsytyksen aihe on kirjan fyysiseen massiivisuuteen nähden liian pieni fonttikoko sekä yllättävän monet pilkkuvirheet.
Uutena opin, miten valta on rakentamisen ympäristökuorma. On ensisijaisesti aina pyrittävä korjaamaan ja vaalimaan olemassaolevaa. Purkaminen ja ikuinen uudisrakentaminen on kestämätön ratkaisu.
Kirjan luettuna päässäni muuten soi Viitasen Piian hieno biisi Meidän jälkeemme hiljaisuus, joka kuvaa hyvin sitä, miten tiedostamaton luonnonvarojen tuhlailu rakentamiseen on tuhoontuomittu toimintatapa:
”Ja kun me syöksymme kaaressa
ja kiskot lakkaavat kantamasta,
kuilun reunalta joku vielä huutaa
että ”vittu carpe diem”
Ja kun me syöksymme kaaressa
ja kiskot lakkaavat kantamasta,
kuilun reunalta joku vielä huutaa…
meidän jälkeemme hiljaisuus”