Hän ei ymmärtänyt, mitä oli tehnyt väärin, mutta sen verran hän käsitti, ettei sellaista saanut kysyä tai edes ajatella. Et sinä ole tehnyt mitään väärin, ikijää hänen sisällään sanoi. Sinä vain olet olemassa väärin. Siinä kaikki.
Tiera on varttunut Kalevanmaan kaupungin katujen väkivaltaisessa maailmassa. Lapsuuden sadut johdattavat hänet pimeään Pohjolaan ikimetsien ja tuntureiden keskelle tuonelaisten tietäjien pariin. Matkalla Tiera kohtaa Rahkon, joka on samaa maata ja silti vieras. Miehet tuntevat toisiinsa vetoa, mutta voiko rakkaus kestää, kun vastassa ovat menneisyyden synkät kauhut ja Tuonelan ikijää?
Teräsjää on groteskin tummasävyinen fantasiaromaani, jonka omaperäinen maailma ammentaa vahvasti kansanperinteestä ja mytologiasta. Se on kertomus ulkopuolisuudesta, itsensä etsimisestä ja vaikeudesta löytää paikkaa maailmassa.
Rimma Erkko (FM) on kirjailija, väitöskirjatutkija ja kuvittaja, jonka mielestä painajaisissa on taikaa. Hän tutkii väitöskirjassaan groteskia kansanperinnettä. Teräsjää on hänen esikoisromaaninsa ja Tuonelaiset-sarjan itsenäinen avausosa.
Kiinnostavaa sateenkaarifantasiaa ja vähemmistökuvausta.
Pohjolassa elävät tuonelaiset syntyvät jonnekin miehen ja naisen välimaastoon. Suurin osa elää tyytyväisenä kehoonsa sellaisena kuin on, mutta pieni osa heistä kokee kuitenkin kehonsa vääränlaiseksi ja tarvitsee selvästi joko miehen tai naisen kehon. Sellainen on mahdollista hakea Tuonelasta, kunhan osallistuu ensin hengenvaaralliseen rituaaliin.
Romaanissa seurataan alkujaan kaduilla elävää Tieraa, joka ei sopeudu sukupuolettomaan kehoonsa vaan kokee vahvasti olevansa mies. Aikuistuessaan hän lähtee kohti omaa Tuonela-matkaansa, haaveenaan omalta ja oikealta tuntuva keho. Matkallaan hän kohtaa samassa tilanteessa olevan Rahkon, ja miesten välillä leimahtavat vahvat tunteet.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen lisäksi kirjassa esiintyy myös erilaisia etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä. Erkko onkin itse todennut, että "Teräsjää on ennen kaikkea vähemmistöjen tarina".
Erkko on kansanperinteen tutkija, mikä näkyy myös romaanissa: sen fantasiamaailmaan on ammennettu paljon aineksia kansanperinteestä. Siinä on mukana myös esimerkiksi todellisia loitsuja.
Omalaatuisen maailman lisäksi kirjassa on myös paikoitellen aika erikoista kieltä. Mukana on vanhaa suomen kieltä, murresanoja sekä Erkon itse keksimäänsä sanastoa. Kieli sopii kirjan maailmaan ja auttaa luomaan tunnelmaa, mutta se saattaa aluksi tuntua aika vieraalta. Kaikkien sanojen merkitys ei myöskään ihan avautunut minulle lukiessakaan.
Kirjassa kuvataan paljon ja yksityiskohtaisesti sitä, millaista on elää kehossa, joka tuntuu läpikotaisin väärältä ja vieraalta. Nämä kuvaukset muistuttavat jopa kehokauhua. Voisin kuvitella, että kirja sekä toimii jonkinlaisena vertaistukena transsukupuolisille ihmisille että auttaa muita ymmärtämään kehodysforian kokemuksia.
Jäin miettimään, että kirjan kannet eivät välttämättä ole kovinkaan toimivat myynnillisestä näkökulmasta. Kirjailijan itsensä taiteilema kansikuvitus sopii kyllä jokseenkin kirjan tyyliin, mutta pelkään, että tällaiset kotikutoisen, vähän sotkuisen näköiset kannet eivät välttämättä onnistu houkuttelemaan lukijoita. Nysalor on toki pieni kustantamo, mutta esimerkiksi Maiju Ihalaisen Surmallahan on aivan upeat kannet.
Teräsjää aloittaa Tuonelaiset-sarjan, ja odotan mielenkiinnolla jatkon lukemista. Itsenäinen jatko-osa, säeromaanimuotoinen Koukosielut ilmestyi juuri lokakuun alussa.
Ei ehkä kirjallisesti ihan täysin timanttista (mikä esikoiselle tavallaan suotakoonkin), mutta jotenkin tuntui koko ajan, että lukisin kovin tärkeää teosta. Erkon luoma fantasiamaailma on kiinnostava, ja tapa kuvata elämistä ”väärässä” kehossa oli tosi mielenkiintoisella tavalla toteutettu. Kyllä mä tämän lukemista suosittelisin ihan jo oman ajatteluhorisontin laventamiseksi, varsinkin jos sattuu olemaan tällanen lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla enemmistöä ja valtavirtaa edustava etuoikeutettu pallontallaaja.