What do you think?
Rate this book
Seurauksia
Antti Arnkilin neljäs esseekirja käsittelee planeetan kestävyyden rajoja, energiaa, ylikulutusta ja meneillään olevaa monikriisiä.
Rajallisella pallolla on eletty niin kuin rajoja ei olisi, ja sillä on monenlaisia seurauksia. Vauraissa osissa maailmaa totuttiin siihen, että ongelmat voi ratkaista energian ja luonnonvarojen käyttöä lisäämällä ja kompleksisuutta kasvattamalla, mutta mitä sitten kun ratkaisut muuttuvat ongelmiksi? Jatkuvalle kasvulle pohjaava elämänmuoto ostettiin historiallisella pikavipillä, jonka eräpäivä on koittanut.
Kirjan teksteissä pohditaan rajallisuutta, fossiiliriippuvuutta, tuhlausta, luontokatoa, romahduksia, aktivismia ja toivoa. Vapaamuotoiset ja ajankohtaiset esseet ammentavat asiaproosasta, kaunokirjallisuudesta, populaarikulttuurista ja uutisten hämmentävästä virrasta.
Rajallisella pallolla on eletty niin kuin rajoja ei olisi, ja sillä on monenlaisia seurauksia. Vauraissa osissa maailmaa totuttiin siihen, että ongelmat voi ratkaista energian ja luonnonvarojen käyttöä lisäämällä ja kompleksisuutta kasvattamalla, mutta mitä sitten kun ratkaisut muuttuvat ongelmiksi? Jatkuvalle kasvulle pohjaava elämänmuoto ostettiin historiallisella pikavipillä, jonka eräpäivä on koittanut.
Kirjan teksteissä pohditaan rajallisuutta, fossiiliriippuvuutta, tuhlausta, luontokatoa, romahduksia, aktivismia ja toivoa. Vapaamuotoiset ja ajankohtaiset esseet ammentavat asiaproosasta, kaunokirjallisuudesta, populaarikulttuurista ja uutisten hämmentävästä virrasta.
191 pages, Paperback
Published September 1, 2024
4 people are currently reading
23 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
Read
January 27, 2025Oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea rohkeasti monikriisiin, ylikulutukseen ja planeetan kestokykyyn pureutuva esseekokoelma, jonka kirjoittaja ei ole varsinaisesti asiantuntija tai vaikkapa alan tutkija, vaan enemmänkin yksityinen ajattelija, joka kommentoi vaikkapa lukemaansa päivän lehdestä. Esseistä sain itsekin ajateltavaa, ja myös jonkinlaista vertaistukea ympäristö- ja ilmastoahdistukseen.
Aivan parhaimmillaan kokoelman esseet olivat mielestäni silloin, kun kirjoittaja käsittelee teemoja esimerkiksi kaunokirjallisuusesimerkkeihin tai muihin teoksiin peilaten, mikä tuntuu olevan myös kirjoittajan ominta aluetta. Kaunokirjallisuusviittauksia ja -analyysejä voisinkin lukea loputtomiin!
Aivan parhaimmillaan kokoelman esseet olivat mielestäni silloin, kun kirjoittaja käsittelee teemoja esimerkiksi kaunokirjallisuusesimerkkeihin tai muihin teoksiin peilaten, mikä tuntuu olevan myös kirjoittajan ominta aluetta. Kaunokirjallisuusviittauksia ja -analyysejä voisinkin lukea loputtomiin!
November 19, 2025
Luin tätä kirjaa noin vuoden, ja olen oikeastaan tosi tyytyväinen, että sen ajatukset olivat näin pitkään elämäni ääniraitana. Teos myös resonoi hyvin monien samaan aikaan lukemieni ympäristöteemaisten romaanien kanssa.
Read
October 30, 2025Välillä Hesariin viittaaminen esseessä vanhenee kuin leipä. Tämä teos taas tekee painetun ajankohtaisuuden niin taitavasti: tunnistettavat uutisotsikot saavat kontekstikseen päiväkirjamerkinnät, jotka on kirjoitettu punniten, hitaasti, tunnetason ulottuvuudesta, ihan kuin tulevaisuuden ekokatastrofitutkija ja hänen työnsä helpottaminen olisi pidetty lämmöllä mielessä.
Jokainen essee taas tarttuu sekä taloudellisesti että ekologisesti kestämättömän kasvun ongelmaan ja planeetan rajallisuuteen niin kuin havahtunut, paljon lukenut maallikko vain voi. Ne vievät lukijoilta mennessään suomut silmiltä yhtä aikaa perusteltujen ja kärjistettyjen havainnollistavien esimerkkien avulla: vaikka aiheesta on lukenut yhtä ja toista, tämän kirjan myötä on ihan oikeasti katsonut rakennettuja ympäristöjä, liikettä ja omaisuuttakin kuin pitkästä unesta heränneenä, valtavaan energiaintensiivisyyteen havahtuneena ja sen tiedostaen, miten ohikiitävää on mahdollisuus ylläpitää sellaista. Ja samalla esimerkit myös jättävät häälymään näkyville sen, miten huonosti nykyinen systeemimme kykenee ilmiselvästi välttämättömiin muutoksiin, ja miten vaaralliseksi maailma uhkaa muuttua, jos jaettavana on vähääkään niukkuutta, puhumattakaan mistään aidosti kestävästä käänteestä. Hankausta ei kuitenkaan sivuuteta, ja näinkin tiiviiseen teokseen tuntuu mahtuvan aidosti useamman sukupolven yli uteliaana kurkottavaa ajattelua Uskokaa tai älkää, jopa cancel-kulttuuri on tässä ihan luonteva ja harkittu vertauskohta ekologisen käänteen kohtaamalle kitkalle, eikä villiä assosiaatiosmoothieta.
Uskon, että koska ihmiset tuppaavat olemaan lyhytnäköisiä ja kuitenkin tunteidensa armoilla, pitkäkatseista reflektiota ja vaikeasti hahmottuvan katastrofin tuntua on ihan perusteltua houkutella esiin retoriikalla logiikkaan ja viimeiseen tutkimustietoon vetoamisen sijasta (ohella). Ja maallikolle sallitaan se, mitä ei sallittaisi politiikan teoreetikolle tai tutkijalle: kriisin kuvan ja kokemuksen esiin maalanneen teoksen viimeinen luku päättyy hyvin tunnustelevaan, hyvin kouriintuntuvaan lukuun silattuna aika hellyyttävilläkin henkilökohtaisilla anekdooteilla ysärin Intian-matkalla vatsataudissa havainnoidusta kuhisevan kaupungin resilienssistä ja sairaalapäivästä, jolloin hyvinvointivaltio toimi niin kuin pitää. Mutta niin se on, kaiken mielettömän skaalan takana on yksilöön palautuvia kokemuksia, halua ja hätää, ja niistä käsin on strategisesti järkevää operoida, jos muutosta haluaisi nähdä.
Ja sitten on vielä sanottava, että tämä kaikki on kirjoitettu aivan mestarillisesti; alleviivaukset, painotukset, tauot ja nojautumiset milloin populaari- ja milloin korkeakulttuuriin ovat niin osuvia ja lukukokemusta tukevia, kaikki elitismi niin tiessään, että sen lukemisen jälkeen on ihan helppoa uskoa siihen, että oikeilla teoksilla oikealla hetkellä voi olla käänteentekevä merkitys sen lukeneille yksilöille ja heidän kauttaan laajemminkin.
Jokainen essee taas tarttuu sekä taloudellisesti että ekologisesti kestämättömän kasvun ongelmaan ja planeetan rajallisuuteen niin kuin havahtunut, paljon lukenut maallikko vain voi. Ne vievät lukijoilta mennessään suomut silmiltä yhtä aikaa perusteltujen ja kärjistettyjen havainnollistavien esimerkkien avulla: vaikka aiheesta on lukenut yhtä ja toista, tämän kirjan myötä on ihan oikeasti katsonut rakennettuja ympäristöjä, liikettä ja omaisuuttakin kuin pitkästä unesta heränneenä, valtavaan energiaintensiivisyyteen havahtuneena ja sen tiedostaen, miten ohikiitävää on mahdollisuus ylläpitää sellaista. Ja samalla esimerkit myös jättävät häälymään näkyville sen, miten huonosti nykyinen systeemimme kykenee ilmiselvästi välttämättömiin muutoksiin, ja miten vaaralliseksi maailma uhkaa muuttua, jos jaettavana on vähääkään niukkuutta, puhumattakaan mistään aidosti kestävästä käänteestä. Hankausta ei kuitenkaan sivuuteta, ja näinkin tiiviiseen teokseen tuntuu mahtuvan aidosti useamman sukupolven yli uteliaana kurkottavaa ajattelua Uskokaa tai älkää, jopa cancel-kulttuuri on tässä ihan luonteva ja harkittu vertauskohta ekologisen käänteen kohtaamalle kitkalle, eikä villiä assosiaatiosmoothieta.
Uskon, että koska ihmiset tuppaavat olemaan lyhytnäköisiä ja kuitenkin tunteidensa armoilla, pitkäkatseista reflektiota ja vaikeasti hahmottuvan katastrofin tuntua on ihan perusteltua houkutella esiin retoriikalla logiikkaan ja viimeiseen tutkimustietoon vetoamisen sijasta (ohella). Ja maallikolle sallitaan se, mitä ei sallittaisi politiikan teoreetikolle tai tutkijalle: kriisin kuvan ja kokemuksen esiin maalanneen teoksen viimeinen luku päättyy hyvin tunnustelevaan, hyvin kouriintuntuvaan lukuun silattuna aika hellyyttävilläkin henkilökohtaisilla anekdooteilla ysärin Intian-matkalla vatsataudissa havainnoidusta kuhisevan kaupungin resilienssistä ja sairaalapäivästä, jolloin hyvinvointivaltio toimi niin kuin pitää. Mutta niin se on, kaiken mielettömän skaalan takana on yksilöön palautuvia kokemuksia, halua ja hätää, ja niistä käsin on strategisesti järkevää operoida, jos muutosta haluaisi nähdä.
Ja sitten on vielä sanottava, että tämä kaikki on kirjoitettu aivan mestarillisesti; alleviivaukset, painotukset, tauot ja nojautumiset milloin populaari- ja milloin korkeakulttuuriin ovat niin osuvia ja lukukokemusta tukevia, kaikki elitismi niin tiessään, että sen lukemisen jälkeen on ihan helppoa uskoa siihen, että oikeilla teoksilla oikealla hetkellä voi olla käänteentekevä merkitys sen lukeneille yksilöille ja heidän kauttaan laajemminkin.
March 9, 2025
Lukisivatpa kaikki tämän. Tämä esseekokoelma selitti mainiosti sen, miksi ilmastokatastrofi on niin vaikea ratkaista ja miten oikeastaan kaikki pyörii öljyn ympärillä. Melkoinen vuoristorata, kun samassa kokoelmassa esitellään termodynamiikan lakeja ja toisaalta ihmisten ja öljyn välisen suhteen kuvailua kaunokirjallisuudessa. Mutta niin hyvä. Olen suositellut kirjaa ympäriinsä, sekä alan ihmisille että ihan maallikoillekin, joita kiinnostaa, miten ja miksi olemme lirissä.
December 11, 2024
Kas, Antti Arnkilin uusi esseeteos! Luenpa ja sivistyn, ajattelin. Olin selvästikin ehtinyt unohtaa kaikki ennakkotiedot siitä, mitä Arnkil Seurauksia-esseeteoksessaan käsitteli. Kirjaan tarttuminen olisi nimittäin ollut selvästi suuremman kynnyksen takana, jos olisin muistanut Arnkilin käsittelevän sitä monikriisiä, joka maapalloamme vaivaa.
Kyse ei ole vain ilmastonmuutoksesta. Ei, kyse on luontokadosta, demokratian kriisistä ja energiankulutuksen kestämättömyydestä ja meidän kyvyttömyydestämme selvitä näistä ongelmista. “Ongelmat johtuvat pääosin ratkaisuista”, Arnkil siteeraa Eric Sevareidiä. Tämä on kompleksisissa yhteiskunnissa usein totta. Olihan fossiilienergia, yksi pahimmista ongelmiemme aiheuttajista, aikoinaan erinomainen ratkaisu.
Arnkil esittelee William Stanley Jevonsin (1835–1882) keksimän Jevonsin paradoksin. Jevons tutki aikoinaan höyrykoneita ja huomasi, että parannukset höyrykoneiden tehokkuudessa eivät suinkaan vähentäneet hiilen polttamista, vaan päinvastoin lisäsivät sitä. Mitä tehokkaampia erilaiset koneet ovat, sitä enemmän niitä käytetään, ja sitä enemmän asioita kulutetaan.
Moderni näkökulma tähän voisi olla vaikkapa LED-teknologia: on fantastista, että korvaamalla hehkulamppuja LEDeillä voidaan säästää mittavia määriä energiaa, mutta LED-valoista on tullut niin halpoja, että niitä kannattaa tehdä miljardeittain. Mitäköhän säästetään sillä, että Kiinasta voi tilata kassillisen kertakäyttöisiä ilmapallovaloja puoli-ilmaiseksi?
Arnkilin energia- ja fysiikkatulokulma maailmaan on kiinnostava. Entropiahan maailmassa hallitsee: kaikki on vaivihkaista matkaa kohti suurempaa epäjärjestystä. Lopulta kaikki energia dissipoituu eli hajaantuu ja muuttuu käyttökelvottomaksi. Meillä on toki aurinkomme, josta saamme matalan entropian energiaa tasaisena virtana. Ongelma tulee siitä, että “modernina aikana ihminen on ottanut salamavauhtia käyttöön vuosimiljoonien varastot aurinkoenergiaa. Hämmentävä määrä hyvin epätodennäköisiin, tiiviisiin muotoihin pakkautunutta energiaa löydettiin ja otettiin käyttöön poikkeuksellisen lyhyessä ajassa”. Tässä on, tosiaan, tehty jonkinlainen energian dissipaation ennätys.
Tieteilijä tai tutkija Arnkil ei ole, vaan kustannustoimittaja. Tässä teoksessa onkin kyse yksityisajattelusta, omien ympäröivästä maailmasta vaikuttuneiden ajatusprosessien tuomisesta muidenkin luettavaksi. Se on hyvä, sillä Arnkil muotoilee asiansa taitavasti ja vakuuttavasti. Tieteestä kiinnostuneet voivat suunnata lähteille; Arnkil tarjoaa kyllä lähdeluettelon. Seurauksia on kuitenkin siinä suuri pieni kirja, että se pakkaa alle 180 sivuun tuhdin annoksen ymmärrystä tämän hetkisessä maailmassa vaikuttavista kehityskuluista.
Mikään mukava kirja tämä ei missään nimessä ole, sillä seuraukset ovat vakavat. Varaudu ahdistukseen. Silmien ummistaminenkaan ei kuitenkaan ratkaise mitään ja vaikka ympäröivää monikriisiä haluaisi paeta, joskus on hyvä ottaa annos realiteettejä. Siihen Seurauksia on erinomainen työväline.
Kyse ei ole vain ilmastonmuutoksesta. Ei, kyse on luontokadosta, demokratian kriisistä ja energiankulutuksen kestämättömyydestä ja meidän kyvyttömyydestämme selvitä näistä ongelmista. “Ongelmat johtuvat pääosin ratkaisuista”, Arnkil siteeraa Eric Sevareidiä. Tämä on kompleksisissa yhteiskunnissa usein totta. Olihan fossiilienergia, yksi pahimmista ongelmiemme aiheuttajista, aikoinaan erinomainen ratkaisu.
Arnkil esittelee William Stanley Jevonsin (1835–1882) keksimän Jevonsin paradoksin. Jevons tutki aikoinaan höyrykoneita ja huomasi, että parannukset höyrykoneiden tehokkuudessa eivät suinkaan vähentäneet hiilen polttamista, vaan päinvastoin lisäsivät sitä. Mitä tehokkaampia erilaiset koneet ovat, sitä enemmän niitä käytetään, ja sitä enemmän asioita kulutetaan.
Moderni näkökulma tähän voisi olla vaikkapa LED-teknologia: on fantastista, että korvaamalla hehkulamppuja LEDeillä voidaan säästää mittavia määriä energiaa, mutta LED-valoista on tullut niin halpoja, että niitä kannattaa tehdä miljardeittain. Mitäköhän säästetään sillä, että Kiinasta voi tilata kassillisen kertakäyttöisiä ilmapallovaloja puoli-ilmaiseksi?
Arnkilin energia- ja fysiikkatulokulma maailmaan on kiinnostava. Entropiahan maailmassa hallitsee: kaikki on vaivihkaista matkaa kohti suurempaa epäjärjestystä. Lopulta kaikki energia dissipoituu eli hajaantuu ja muuttuu käyttökelvottomaksi. Meillä on toki aurinkomme, josta saamme matalan entropian energiaa tasaisena virtana. Ongelma tulee siitä, että “modernina aikana ihminen on ottanut salamavauhtia käyttöön vuosimiljoonien varastot aurinkoenergiaa. Hämmentävä määrä hyvin epätodennäköisiin, tiiviisiin muotoihin pakkautunutta energiaa löydettiin ja otettiin käyttöön poikkeuksellisen lyhyessä ajassa”. Tässä on, tosiaan, tehty jonkinlainen energian dissipaation ennätys.
Tieteilijä tai tutkija Arnkil ei ole, vaan kustannustoimittaja. Tässä teoksessa onkin kyse yksityisajattelusta, omien ympäröivästä maailmasta vaikuttuneiden ajatusprosessien tuomisesta muidenkin luettavaksi. Se on hyvä, sillä Arnkil muotoilee asiansa taitavasti ja vakuuttavasti. Tieteestä kiinnostuneet voivat suunnata lähteille; Arnkil tarjoaa kyllä lähdeluettelon. Seurauksia on kuitenkin siinä suuri pieni kirja, että se pakkaa alle 180 sivuun tuhdin annoksen ymmärrystä tämän hetkisessä maailmassa vaikuttavista kehityskuluista.
Mikään mukava kirja tämä ei missään nimessä ole, sillä seuraukset ovat vakavat. Varaudu ahdistukseen. Silmien ummistaminenkaan ei kuitenkaan ratkaise mitään ja vaikka ympäröivää monikriisiä haluaisi paeta, joskus on hyvä ottaa annos realiteettejä. Siihen Seurauksia on erinomainen työväline.
March 22, 2025
"Ajattelin varmaan, että viisaat aikuiset ratkaisevat ongelmat lopulta jotenkin. Nyt aikuisena en enää luota aikuisten viisauteen läheskään yhtä paljon."
August 3, 2025
Sarjassa kirjoja, jotka kaikkien pitäisi lukea juuri nyt.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews