What do you think?
Rate this book
Trýzeň
Originální kronika Evropy od renesance do dvacátého století...
Na přelomu patnáctého a šestnáctého století je ve Florencii upálen dominikánský mnich, fanatický kazatel Girolamo Savonarola. Město vstává z popela a kněžna Vasariová si konečně může beze strachu připnout na krk přepychový zlatý šperk, strom poznání dobra a zla, osázený drahokamy.
Touha lidí po zlatě je nenasytitelná, a tak se šperk stává netradičním hlavním hrdinou románu, spojnicí rozmanitých osudů napříč Evropou různých epoch. Klenot zamíří k židovskému zlatníkovi do Benátek, putuje do Vídně, Krakova, do carského Ruska v době Kateřiny Veliké a dál severní Evropou až na Solovecké ostrovy za sovětské éry. Zlato mění svůj tvar, a přesto zůstává čímsi trvalým, nesmrtelným, co nikdo nemůže a nebude vlastnit navždy. V jeho lesku se odrážejí obnažené lidské vášně, chtíč, krutost, proradnost, úskoky a faleš, ale na druhé straně i čistá láska, velkorysost nebo dobrosrdečnost.
Bravurně vystavěný román je komplexním obrazem lidských povah, rozličných a proměnlivých, a přitom v mnohém tolik podobných.
Na přelomu patnáctého a šestnáctého století je ve Florencii upálen dominikánský mnich, fanatický kazatel Girolamo Savonarola. Město vstává z popela a kněžna Vasariová si konečně může beze strachu připnout na krk přepychový zlatý šperk, strom poznání dobra a zla, osázený drahokamy.
Touha lidí po zlatě je nenasytitelná, a tak se šperk stává netradičním hlavním hrdinou románu, spojnicí rozmanitých osudů napříč Evropou různých epoch. Klenot zamíří k židovskému zlatníkovi do Benátek, putuje do Vídně, Krakova, do carského Ruska v době Kateřiny Veliké a dál severní Evropou až na Solovecké ostrovy za sovětské éry. Zlato mění svůj tvar, a přesto zůstává čímsi trvalým, nesmrtelným, co nikdo nemůže a nebude vlastnit navždy. V jeho lesku se odrážejí obnažené lidské vášně, chtíč, krutost, proradnost, úskoky a faleš, ale na druhé straně i čistá láska, velkorysost nebo dobrosrdečnost.
Bravurně vystavěný román je komplexním obrazem lidských povah, rozličných a proměnlivých, a přitom v mnohém tolik podobných.
639 pages, Hardcover
First published October 15, 2021
73 people are currently reading
1512 people want to read
About the author
Pirkko Saisio
41 books102 followersSee also Saisio's pseudonyms: Jukka Larsson, Eva Wein
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.
Pirkko Saisio (s. 16. huhtikuuta 1949 Helsinki) on suomalainen kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, joka romaanien ja näytelmien ohella käsittää monenlaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista aina balettilibretoihin asti. Saisio on kirjoittanut näytelmiä niin teatteriin kuin televisioonkin, ja lisäksi hän ohjaa ja näyttelee itsekin. Saisio suoritti Suomen Teatterikoulun näyttelijän tutkinnon 1975 ja toimi Teatterikorkeakoulun dramaturgian professorina 1997–2002.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 159 reviews
November 7, 2021
Passio on vaikuttava lukuelämys. Se on läpileikkaus eurooppalaista historiaa 1500-luvun Firenzestä 1950-luvun Suomeen. Tarinaa kantaa koru, jonka ensimmäisenä ripustaa kaulaansa firenzeläinen ruhtinatar Vasari. Askeesin aika on takana, turhuuden roviota sytyttänyt Savonarola on itse saanut palaa ja ruhtinatar saattaa taas pukea ylleen mieheltään saamansa upean kultakorun.
Koruun liittyy salaisuus, jonka vain ruhtinatar tietää, selitys sille, miksi yltiöpäisen liioiteltu koru on ylipäänsä saatu. Ruhtinatar haluaisi lahjoittaa korun pois, mutta ei voi, koska pelkää korua, eikä halua raskauttaa kenenkään elämää sillä. Niinpä koru haudataan ruhtinattaren mukana.
No, lyhyeksi jäisi romaani, jos neljänkymmenen sivun jälkeen ruhtinatar kuolisi ja koru katoaisi siinä. Ei, korusta ei tällä päästä. Se jatkaa matkaansa ruhtinattaren haudasta ja löytää tiensä Venetsiaan, jossa se muuttaa muotoaan. Korun matka vie pohjoiseen: Wieniin, Krakovaan, Venäjälle ja Suomeen. Aikaa kuluu ja matkan varrella koru saa monia kantajia ja monia muotoja.
Passio kertoo elämästä, intohimosta, kärsimyksestä; etsinnästä ja pelastuksesta. Saision näkökulma on itäeurooppalainen: lukija kohtaa niin Wienin juutalaisia kuin venäläistä ortodoksisuutta, koru kun viettää hyvän tovin ortodoksisen ikonin kauniina kultariisana.
Passio on kiehtova, hienosti etenevä teos, jota värittää vino huumori. Vaikka korun kantajien kohtalot ovat enimmäkseen lohduttomia ja surullisia, teoksen yleissävy ei ole liian synkkä. Synkimmissäkin oloissa on usein jonkinlainen toivonpilkahdus. Korukin löytää aina tiensä eteenpäin, tavalla tai toisella. Erinomainen kirja, tämä oli syksyn ilahduttavimpia kirjallisia hetkiä.
Koruun liittyy salaisuus, jonka vain ruhtinatar tietää, selitys sille, miksi yltiöpäisen liioiteltu koru on ylipäänsä saatu. Ruhtinatar haluaisi lahjoittaa korun pois, mutta ei voi, koska pelkää korua, eikä halua raskauttaa kenenkään elämää sillä. Niinpä koru haudataan ruhtinattaren mukana.
No, lyhyeksi jäisi romaani, jos neljänkymmenen sivun jälkeen ruhtinatar kuolisi ja koru katoaisi siinä. Ei, korusta ei tällä päästä. Se jatkaa matkaansa ruhtinattaren haudasta ja löytää tiensä Venetsiaan, jossa se muuttaa muotoaan. Korun matka vie pohjoiseen: Wieniin, Krakovaan, Venäjälle ja Suomeen. Aikaa kuluu ja matkan varrella koru saa monia kantajia ja monia muotoja.
Passio kertoo elämästä, intohimosta, kärsimyksestä; etsinnästä ja pelastuksesta. Saision näkökulma on itäeurooppalainen: lukija kohtaa niin Wienin juutalaisia kuin venäläistä ortodoksisuutta, koru kun viettää hyvän tovin ortodoksisen ikonin kauniina kultariisana.
Passio on kiehtova, hienosti etenevä teos, jota värittää vino huumori. Vaikka korun kantajien kohtalot ovat enimmäkseen lohduttomia ja surullisia, teoksen yleissävy ei ole liian synkkä. Synkimmissäkin oloissa on usein jonkinlainen toivonpilkahdus. Korukin löytää aina tiensä eteenpäin, tavalla tai toisella. Erinomainen kirja, tämä oli syksyn ilahduttavimpia kirjallisia hetkiä.
August 26, 2022
Aloitin Passion e-kirjana puhelimestani. Virhe! Tarina ei oikein temmannut mukaansa, ja jos kirja ei olisi pari päivää myöhemmin saapunut kirjaston varausjonosta, olisin saattanut jättää sen kesken. Se vasta virhe olisi ollutkin, sillä Passio osoittautui lumoavaksi runsaudensarveksi! Ilmeisesti Saision lauseet tarvitsevat aukeaman verran tilaa ympärilleen päästäkseen oikeuksiinsa, tai kenties minulla kesti hetki päästä tarinaan mukaan. Alkuvaikeuksien jälkeen tarina(t) kuitenkin vei mennessään, ja 732 sivuinen kirja oli lopulta nopeasti luettu.
Passio kiidättää lukijan halki vuosisatojen pysähtyen aina uuteen henkilöön: aatelisnainen, haudankaivaja, juutalaistyttö, nunna, maalari, he kaikki ovat pääosin hyviä tyyppejä, joille elämä tarjoaa niin rakkautta kuin kärsimystä. Yksi tekstin jännitystä oli etsiä linkki vaihtuvien päähenkilöiden välillä, sillä lopulta sellainen aina löytyi. Toinen jännitteen aihe oli kulta-aarre, joka sekin siirtyi päähenkilöltä toiselle, aina muotoaan muuttaen ja samalla hitaasti huveten. Tämä maaginen kimpale puhtainta kultaa ja sädehtiviä timantteja oli yksille turmio ja toisille pelastus. Näiden suorien linkkien lisäksi tarinoita yhdisti toistuvat teemat, kuten mystiset, esoteerishenkiset käänteet, tyrannimaiset patriarkat ja sorron alta vapauteen pyristelevät lapset. Pako harvoin onnistui, mutta pettymyksiä pehmensi usein elämää suurempi rakkaus. Tämä tarinoiden runsaus on kerrottu Saision timanttisin lausein, joita voisi jäädä ihailemaan ilman mitään tarinaakin.
Lyhyesti sanottuna Passio oli huikea lukuelämys. Viehätyin niin mystisestä tarinasta kuin terävästä huumorista. Nämä yhdessä pitivät lukijan otteessaan ja viihdytettynä. Epäilen, että Finlandia-tyranni (tai suuri yleisö) ei ollut ehtinyt lukea Passiota ennen palkintojen julkaisua. Muuten palkinto olisi hyvinkin voinut kilahtaa Saision suuntaan..
Passio kiidättää lukijan halki vuosisatojen pysähtyen aina uuteen henkilöön: aatelisnainen, haudankaivaja, juutalaistyttö, nunna, maalari, he kaikki ovat pääosin hyviä tyyppejä, joille elämä tarjoaa niin rakkautta kuin kärsimystä. Yksi tekstin jännitystä oli etsiä linkki vaihtuvien päähenkilöiden välillä, sillä lopulta sellainen aina löytyi. Toinen jännitteen aihe oli kulta-aarre, joka sekin siirtyi päähenkilöltä toiselle, aina muotoaan muuttaen ja samalla hitaasti huveten. Tämä maaginen kimpale puhtainta kultaa ja sädehtiviä timantteja oli yksille turmio ja toisille pelastus. Näiden suorien linkkien lisäksi tarinoita yhdisti toistuvat teemat, kuten mystiset, esoteerishenkiset käänteet, tyrannimaiset patriarkat ja sorron alta vapauteen pyristelevät lapset. Pako harvoin onnistui, mutta pettymyksiä pehmensi usein elämää suurempi rakkaus. Tämä tarinoiden runsaus on kerrottu Saision timanttisin lausein, joita voisi jäädä ihailemaan ilman mitään tarinaakin.
Lyhyesti sanottuna Passio oli huikea lukuelämys. Viehätyin niin mystisestä tarinasta kuin terävästä huumorista. Nämä yhdessä pitivät lukijan otteessaan ja viihdytettynä. Epäilen, että Finlandia-tyranni (tai suuri yleisö) ei ollut ehtinyt lukea Passiota ennen palkintojen julkaisua. Muuten palkinto olisi hyvinkin voinut kilahtaa Saision suuntaan..
November 3, 2025
Huh, olipahan rupeama! Äänikirjan pituus huimat 24,5 h.
Enpä ole koskaan lukenut tämäntapaista romaania eikä ole kyllä tullut vastaankaan aiemmin. Kirja kuljettaa lukijaa korun ja sen kullan matkassa halki kymmenien erilaisten ihmiselämien ja valtioiden aina 1500-luvulta 1900-luvulle saakka. Vaikka tarinan hahmoja ja päähenkilöitä on niin monta että ehdin osan jo unohtaa, eivät ne jää yksipuolisiksi vaan Saisio onnistuu näyttämään useimmista eri puolia ja kerroksia.
Vaikka joitain osuuksia, kuten venäläisen diakonin ja nuoren Lindan tarinoita, olisi voinut ehkä lyhentää, kirja vei silti täysin mennessään. Muutaman kerran se pääsi myös yllättämään täysin, hienoja juonen käänteitä! Vaikka kohtalot ovatkin surullisia ja epäreiluutta ja kärsimystä on paljon, tuo Saision vino huumori mukaan hieman kepeyttä. Suosittelen lukemaan!
Enpä ole koskaan lukenut tämäntapaista romaania eikä ole kyllä tullut vastaankaan aiemmin. Kirja kuljettaa lukijaa korun ja sen kullan matkassa halki kymmenien erilaisten ihmiselämien ja valtioiden aina 1500-luvulta 1900-luvulle saakka. Vaikka tarinan hahmoja ja päähenkilöitä on niin monta että ehdin osan jo unohtaa, eivät ne jää yksipuolisiksi vaan Saisio onnistuu näyttämään useimmista eri puolia ja kerroksia.
Vaikka joitain osuuksia, kuten venäläisen diakonin ja nuoren Lindan tarinoita, olisi voinut ehkä lyhentää, kirja vei silti täysin mennessään. Muutaman kerran se pääsi myös yllättämään täysin, hienoja juonen käänteitä! Vaikka kohtalot ovatkin surullisia ja epäreiluutta ja kärsimystä on paljon, tuo Saision vino huumori mukaan hieman kepeyttä. Suosittelen lukemaan!
May 30, 2022
Sinnillä luin loppuun tämän, kun niin monet tätä olivat kehuneet ja minulle sanottiin, että muuttuu kyllä edetessä paremmaksi. En mä oikein löytänyt sitä, mistä tätä kirjaa niin kovasti hypetetään. Passio on eepokkiromaani, joka olisi melkein voinut olla vaikka novellikokoelma. Kirjassa seurataan vuosisadalta toiselle korun matkaa ja uudet henkilöt ottavat roolin aina eteenpäin edetessä. Musta tää oli kauhean kuluttavaa, kun joutui aina perehtymään uusiin henkilöihin. Kaiken lisäksi näin pitkässä kirjassa tämä idea alkoi kyllästyttämään jo puolivälissä. Lyhyempänä olisi voinut toimiakin. Saisio osaa kyllä kirjoittaa hienosti. Tämä ei vain ollut yhtään mun juttu. .
January 10, 2022
Ihana, täydellinen lukukokemus, joka käynnistää oman kirjavuoteni juuri toivomallani tavalla, suuren tarinan parissa. Vaikka nautin kaikenlaisesta kirjallisuudesta, tunnen ajoittain tarvetta heittäytyä narratiivin vietäväksi. Vaikka punaisen langan - arvokkaan esineen matkan keskiajalta nykyaikaan - voi helposti asettaa kyseenalaiseksi, se on lukiessa täysin uskottava. Jokainen jakso on itsessään pieni romaani, ja minua hämmästyttää eniten se, miten helposti ne käynnistyvät. Et haluaisi päästää irti edellisestä tarinasta ja hahmoista, mutta muutaman rivin jälkeen oletkin uudessa ajassa, uusien henkilöiden kanssa ja uusissa käänteissä aivan kiinni. Äärimmäisen taitavaa on myös kieli; se muuttuu hienovaraisesti juuri tarinaan sopivaksi, ollen aivan erilaista keskiajan Firenzessä kuin Stalinin vainojen vankileirien saaristossa.
Tekisi mieli aloittaa alusta ja seurata tarkkaan niitä käänteitä, joiden myöhemmin tietää olevan niitä kaikista merkityksellisimpiä.
Luin ja kuuntelin, Pirkko Saisio tekee upean työn oman teoksensa lukijana, mutta myös perinteinen lukeminen palveli tämän kirjan tavoitteita.
Tekisi mieli aloittaa alusta ja seurata tarkkaan niitä käänteitä, joiden myöhemmin tietää olevan niitä kaikista merkityksellisimpiä.
Luin ja kuuntelin, Pirkko Saisio tekee upean työn oman teoksensa lukijana, mutta myös perinteinen lukeminen palveli tämän kirjan tavoitteita.
November 30, 2021
Aivan poikkeuksellinen, jopa ällistyttävä lukukokemus. Ensimmäiset parisataa sivua kuvittelin lukevani tavallista romaania ja odotin kirjan ihmisten ja tapahtumien punoutuvan yhteen loogisesti (eli perinteisesti), mutta tämä kirja olikin laukalle laskettu sinfoniaorkesteri, eikä mikään iskelmä. Tiukempaa eheyttä silti kaipasin, vaikka se onkin kohtuuton pyyntö, kuka nyt villihevosen oikeasti haluaisi vangita.
December 1, 2021
Pirkko Saision loistelias Passio alkaa 1400-luvun lopun Firenzestä, jossa dominikaanimunkki Girolamo Savonarola saarnaa tapain turmelusta vastaan ja järjestää turhuuksien rovioita. Sieltä alkaa ruhtinatar Vasarin korun matka muotoaan muuttaen halki Euroopan vuosisatojen.
Korun mielikuvituksellista matkaa eri haltijoiden hyppysissä oli mahtavaa seurata ja Saision värikkääseen kerrontaan riemastuttavaa upota. Välillä korun osaset toimivat Golubje Selon luostarin ihmeitä tekevän Pyhän Jekaterina Laulajan ikonin riisana, välillä niitä piilotellaan uskomattomilla tavoilla. Lukija saa tutustua historian aallokossa taivaltaviin pieniin ihmisiin ja suuriin nimiin, mm. Katariina Suuren rakastajaan Grigori Potjomkiniin, joka rakentelee kuuluisia kulissejaan 1700-luvun lopulla.
Passio tutustuttaa köyhien ja tavallisten ihmisten kohtaloihin. Heissä on hyviä ja pahoja, ahneita ja anteliaita, kaikki oman aikansa ja julman kohtalonsa armoilla. Ihmisiä ajaa rakkaus ja tunteet, ahneus ja synnintunto, maineen- ja vallanhimo. Eri uskontojen, juutalaisuuden, islamin ja ortodoksikirkon, mutta erityisesti roomalaiskatolisen kirkon valta on suuri. Tekemällä lahjoituksia kirkolle ja luostareille, saa syntinsä anteeksi.
Parasta on antaa mennä ja nauttia Saision upeasta ja rehevästä kerronnasta. Sekä huumorista ja ironiasta! Jokainen seitsemästä episodista on hieno kokonaisuus ja muodostaa jatkumon edelliseen tarinaan. Solovetsk-episodista saisi mainion ja ironisen näytelmän. Romaanilla on minusta potentiaalia menestyä myös Euroopan käännöskirjamarkkinoilla, onhan se niin kansainvälinen. Olin Passion edessä myyty.
Korun mielikuvituksellista matkaa eri haltijoiden hyppysissä oli mahtavaa seurata ja Saision värikkääseen kerrontaan riemastuttavaa upota. Välillä korun osaset toimivat Golubje Selon luostarin ihmeitä tekevän Pyhän Jekaterina Laulajan ikonin riisana, välillä niitä piilotellaan uskomattomilla tavoilla. Lukija saa tutustua historian aallokossa taivaltaviin pieniin ihmisiin ja suuriin nimiin, mm. Katariina Suuren rakastajaan Grigori Potjomkiniin, joka rakentelee kuuluisia kulissejaan 1700-luvun lopulla.
Passio tutustuttaa köyhien ja tavallisten ihmisten kohtaloihin. Heissä on hyviä ja pahoja, ahneita ja anteliaita, kaikki oman aikansa ja julman kohtalonsa armoilla. Ihmisiä ajaa rakkaus ja tunteet, ahneus ja synnintunto, maineen- ja vallanhimo. Eri uskontojen, juutalaisuuden, islamin ja ortodoksikirkon, mutta erityisesti roomalaiskatolisen kirkon valta on suuri. Tekemällä lahjoituksia kirkolle ja luostareille, saa syntinsä anteeksi.
Parasta on antaa mennä ja nauttia Saision upeasta ja rehevästä kerronnasta. Sekä huumorista ja ironiasta! Jokainen seitsemästä episodista on hieno kokonaisuus ja muodostaa jatkumon edelliseen tarinaan. Solovetsk-episodista saisi mainion ja ironisen näytelmän. Romaanilla on minusta potentiaalia menestyä myös Euroopan käännöskirjamarkkinoilla, onhan se niin kansainvälinen. Olin Passion edessä myyty.
January 8, 2022
Komea romaani on tämä Pirkko Saision Passio. Lukunautinto alusta loppuun. Viimeinen virke räjäytti vielä yhden teeman lisää, ja sitä pohtiessani mietin kirjaa vielä uudesta näkökulmasta. Mikä runsaudensarvi siis!
Ihmisten ahneus, usko, rakkaus, ystävyys, luottamus, petos, köyhyys ja rikkaus. Siinä muutamia teemoja, joita Passiossa pyöritellään lukuisten elämäntarinoiden kautta. Kehystarina puolestaan etenee koukuttavasti 1400-luvun Firenzestä Euroopan halki aina Volgan rannoille ja Helsinkiin asti 1900-luvulle.
Arvokas koru, jota kaikki himoitsevat, sitoo ihmisten ketjun yhteen. Maagiset kokemukset, kohtalokkaat valinnat ja sattumat kuljettavat korua. Koru muuttuu, siitä tulee koko ajan uusi ja toinen. Myös ihmiset muuttuvat, joutuvat muuttumaan tai ryhtyvät toisiksi, jotta pystyvät jatkamaan elämäänsä jonkinlaisessa muodossa.
Ihmisten ahneus, usko, rakkaus, ystävyys, luottamus, petos, köyhyys ja rikkaus. Siinä muutamia teemoja, joita Passiossa pyöritellään lukuisten elämäntarinoiden kautta. Kehystarina puolestaan etenee koukuttavasti 1400-luvun Firenzestä Euroopan halki aina Volgan rannoille ja Helsinkiin asti 1900-luvulle.
Arvokas koru, jota kaikki himoitsevat, sitoo ihmisten ketjun yhteen. Maagiset kokemukset, kohtalokkaat valinnat ja sattumat kuljettavat korua. Koru muuttuu, siitä tulee koko ajan uusi ja toinen. Myös ihmiset muuttuvat, joutuvat muuttumaan tai ryhtyvät toisiksi, jotta pystyvät jatkamaan elämäänsä jonkinlaisessa muodossa.
December 23, 2021
En soisi sen päättyvän... Kirjan juoni etenee Euroopan kaupungeissa. Jännittää, minkälaisia ihmisiä ja tarinoita mukaan liittyy, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjassa kaikki on kunnossa: rikasta, kaunista, sujuvaa kieltä; koukuttava tarina; sarkasmia (minusta) ja huumoria. Suvi Ahola sanoi Hesarissa "Ihana". En pane vastaan!
November 29, 2024
Muodostuu tarinoista, jotka tematiikan ja yhden oudon korun avulla nivoutuu toisiinsa ja jotenkin onnistuu vaan olemaan todella todella hyvä
April 10, 2022
Minulle on käynyt Pirkko Saision romaanien kanssa usein näin: olen tarttunut niihin, koska niitä on hehkutettu ja pettynyt. Vika lienee minussa, en tavoita jotain neroutta. Taas sama juttu. Kirjan lukeminen oli hyvin takkuista, se kesti ties kuinka kauan eikä käteen jäänyt oikein mitään ajatuksia. Samaan aikaan fiksut ihmiset somessa hehkuttivat ja kertoivat päänsä täyttyneen ajatuksista.
Teoksessa on paljon lupaavia elementtejä. Siinä kuvataan uskontoja ja monia minua kiinnostavia teemoja, tarkastellaan tapahtumia monista eri näkökulmista. Pidän suurieleisistä tiiliskiviromaaneista. Aluksi tuntui kiinnostavalta, että tarina kiinnittyisi yhteen ikoniin. Jossain vaiheessa ikoni tuntuu katoavan kuvioista. Tiiliskivi tämä ei ole, mutta suurieleinen kyllä. Kenties eniten jää vaivaamaan, ettei jäädä pohtimaan, tutustumaan ja ihmettelemään, vaan kuvaillaan tapahtumat ja jatketaan matkaa seuraavaan maailmankolkkaan, seuraavien ihmisten luo (joidenkin mielestä tämä on nimenomaan kirjan paras puoli, koko ajan tapahtuu).
Ennen kaikkea minun on vaikea samastua Hesarin arvosteluun, joka alkaa sillä, että Passiota kuvaillaan sanalla ihana (oikein kursivoituna, mitä en osaa tehdä tässä). Passio (Jeesuksen kärsimyksistä kertova näytelmä on passio, toisaalta filosofisena käsitteenä passio tarkoittaa intohimoa tai muita voimakkaita tunteita) koostuu erilaisista kärsimystarinoista. Ei sellainen ole ihanaa vaan kamalaa!
Teoksessa on paljon lupaavia elementtejä. Siinä kuvataan uskontoja ja monia minua kiinnostavia teemoja, tarkastellaan tapahtumia monista eri näkökulmista. Pidän suurieleisistä tiiliskiviromaaneista. Aluksi tuntui kiinnostavalta, että tarina kiinnittyisi yhteen ikoniin. Jossain vaiheessa ikoni tuntuu katoavan kuvioista. Tiiliskivi tämä ei ole, mutta suurieleinen kyllä. Kenties eniten jää vaivaamaan, ettei jäädä pohtimaan, tutustumaan ja ihmettelemään, vaan kuvaillaan tapahtumat ja jatketaan matkaa seuraavaan maailmankolkkaan, seuraavien ihmisten luo (joidenkin mielestä tämä on nimenomaan kirjan paras puoli, koko ajan tapahtuu).
Ennen kaikkea minun on vaikea samastua Hesarin arvosteluun, joka alkaa sillä, että Passiota kuvaillaan sanalla ihana (oikein kursivoituna, mitä en osaa tehdä tässä). Passio (Jeesuksen kärsimyksistä kertova näytelmä on passio, toisaalta filosofisena käsitteenä passio tarkoittaa intohimoa tai muita voimakkaita tunteita) koostuu erilaisista kärsimystarinoista. Ei sellainen ole ihanaa vaan kamalaa!
January 2, 2022
Huikean rikas kertomus arvokkaan kultakorun matkasta 1500-luvun Firenzestä läpi vuosisatojen nousee heittämällä yhdeksi parhaista ikinä lukemistani romaaneista! Minkälaisia maailmoja Pirkko Saisio luokaan!
January 13, 2025
Tak tohle je bichle, kvůli níž jsem šla spát až ve tři ráno a mám puchýř mezi palcem a ukazováčkem. A tedy bude to jedna z TOP knih roku 2025. Ano, už teď to vím. A taky vím, že tato kniha, kterou jsem si půjčila z knihovny, tak budu shánět, abych si ji umístila do knihovny.
Kniha putuje celou Evropou. Začíná ve Florencii, jde přes Benátky, Vídeň do Krakova a taky projde několika ruskými lokalitami, Helsinkami a podobně. Neputuje pouze městy, ale i časem. Začíná v době renesance a končí okolo druhé světové? Nebo někdy po ní. Data tu nejsou hovořena, odvodíte si to podle toho, co se děje. Je úžasné číst knihu a znát tu dobu, umění, umělce, vidět je na vlastní oči, být na těch místech a když se objeví tohle vše v knize, i známé osobnosti, má to hned jiné grády. Kniha je vysloveně hltací. Je sice fakt, že části, kdy byla v Rusku, se mi četla asi nejhůře, ale i přesto ta kniha byla naprosto geniální. Mnohorozměrová. Líbily se mi ty mosty, s nimiž jsme přecházeli do dalších kapitol, do dalších generací. A pozor ... ona doopravdy není vůbec pozitivní, nicméně, vy to vezmete. Prostě ta kniha je přesně tak, jak se jmenuje. Má mnoho vrstev a je jen na vás, jak si to přeberete, která z nich vás nejvíce zaujme. Nakonec z toho je však jedinečný celek i po literární stránce jde o umělecký kousek. Hodně povedená záležitost.
Kniha putuje celou Evropou. Začíná ve Florencii, jde přes Benátky, Vídeň do Krakova a taky projde několika ruskými lokalitami, Helsinkami a podobně. Neputuje pouze městy, ale i časem. Začíná v době renesance a končí okolo druhé světové? Nebo někdy po ní. Data tu nejsou hovořena, odvodíte si to podle toho, co se děje. Je úžasné číst knihu a znát tu dobu, umění, umělce, vidět je na vlastní oči, být na těch místech a když se objeví tohle vše v knize, i známé osobnosti, má to hned jiné grády. Kniha je vysloveně hltací. Je sice fakt, že části, kdy byla v Rusku, se mi četla asi nejhůře, ale i přesto ta kniha byla naprosto geniální. Mnohorozměrová. Líbily se mi ty mosty, s nimiž jsme přecházeli do dalších kapitol, do dalších generací. A pozor ... ona doopravdy není vůbec pozitivní, nicméně, vy to vezmete. Prostě ta kniha je přesně tak, jak se jmenuje. Má mnoho vrstev a je jen na vás, jak si to přeberete, která z nich vás nejvíce zaujme. Nakonec z toho je však jedinečný celek i po literární stránce jde o umělecký kousek. Hodně povedená záležitost.
December 23, 2021
Hämmästyttävä, hengästyttävä aikamatka. Mitä ihminen haluaa, elää hyvää elämää yhteisönsä hyväksymänä, jonkinlaista onneakin tavoitellen. Tämä kirja saa aikaan saman vaikutuksen kuin tähtitaivaan katselu: yksi ihminen on aika pieni, toisaalta koko universumi on ihmisen kannalta merkityksellinen juuri siksi että meitä pieniä ihmisiä on. Saatan lukea tämän uudelleen muutaman vuoden kuluttua ja löytää ehkä aivan toisen kirjan, koska olen itse eri.
January 8, 2022
Upea, kerroksellinen ja seikkailuntäytteinen runsaudensarvi. Ei voi kuin ihailla tarinankerrontaa tässä. Surullisia kohtaloita, mutta inhimillisiä henkilöitä eri historian aikoina. Itseäni kiehtoi erityisesti filosofiset asiat, jotka olivat rivien välissä. Ja se tietty sattumanvaraisuus. Loppupuolen huumorikin nauratti ääneen muutaman kerran.
December 11, 2023
Ylitsevuotava, runsas, äärimmilleen paisutettu, tulvehtiva, ylivertainen.
Ehkä noin kuvailisin Pirkko Saision Passiota lyhyesti, jos niin pitäisi tehdä.
Rakastin ja uuvuin (mutta eikö rakkauteen kuulu uupumuskin?), mutta en tylsistynyt tai tuntenut tarvetta jättää Passion (jätti)luku-urakkaa kesken, en, vaikka viimeiseen asti välttelen näitä joogablokiksikin erinomaisesti soveltuvia järkäleitä.
Passioon on sisällytetty kertomuksia ihmiskunnan alkuajoista tähän päivään. Passion tarinoihin kuuluu montecristomaisia juonenkäänteitä murhine ja verenvuodatuksineen ja kuten monesti teoksissaan aiemminkin, Saisio pohtii tarinoidensa kautta mm. hengellisyyttä, uskontoa, ihmisyyttä, hyvää ja pahaa, rakkautta, himoa, oman edun tavoittelua, valheellisuutta, pelastusta, ja idän mystiikkaa.
Tapahtumat sijoittuvat vuosisatojen aikajanalle ja yhdeksällä eri tarinakokonaisuudella on kahdeksan tapahtumien lähtöpistettä
Firenze, Venetsia, Wien, Krakova, Guluboje Selo,Haapsalu, Helsinki, Solovetsk, Helsinki.
Saiso tarjoilee lukijalle kahdeksan eri leffaa, niin draamallista tarinaa lukijalle esitellään. Näistä kahdeksasta, yhdeksästä tarinakokonaisuudesta (joita siis yhdistää selkeä motiivi ja tematiikka) varmastikin Saisio olisi halutessaan voinut työstää ainakin kahdeksan eri kirjaa (Helsingit olisivat yhtyneet), mutta Saisio kirjoittaa ylivertaisesti nämä runsaat henkilögalleriat, miljööt ja ennalta-arvaamattomat juonet.
Passio jätti lukukokemuksena miltei hengästyneen olon eikä vähiten upean loppunsa vuoksi.
Ehkä noin kuvailisin Pirkko Saision Passiota lyhyesti, jos niin pitäisi tehdä.
Rakastin ja uuvuin (mutta eikö rakkauteen kuulu uupumuskin?), mutta en tylsistynyt tai tuntenut tarvetta jättää Passion (jätti)luku-urakkaa kesken, en, vaikka viimeiseen asti välttelen näitä joogablokiksikin erinomaisesti soveltuvia järkäleitä.
Passioon on sisällytetty kertomuksia ihmiskunnan alkuajoista tähän päivään. Passion tarinoihin kuuluu montecristomaisia juonenkäänteitä murhine ja verenvuodatuksineen ja kuten monesti teoksissaan aiemminkin, Saisio pohtii tarinoidensa kautta mm. hengellisyyttä, uskontoa, ihmisyyttä, hyvää ja pahaa, rakkautta, himoa, oman edun tavoittelua, valheellisuutta, pelastusta, ja idän mystiikkaa.
Tapahtumat sijoittuvat vuosisatojen aikajanalle ja yhdeksällä eri tarinakokonaisuudella on kahdeksan tapahtumien lähtöpistettä
Firenze, Venetsia, Wien, Krakova, Guluboje Selo,Haapsalu, Helsinki, Solovetsk, Helsinki.
Saiso tarjoilee lukijalle kahdeksan eri leffaa, niin draamallista tarinaa lukijalle esitellään. Näistä kahdeksasta, yhdeksästä tarinakokonaisuudesta (joita siis yhdistää selkeä motiivi ja tematiikka) varmastikin Saisio olisi halutessaan voinut työstää ainakin kahdeksan eri kirjaa (Helsingit olisivat yhtyneet), mutta Saisio kirjoittaa ylivertaisesti nämä runsaat henkilögalleriat, miljööt ja ennalta-arvaamattomat juonet.
Passio jätti lukukokemuksena miltei hengästyneen olon eikä vähiten upean loppunsa vuoksi.
January 6, 2023
Tarina, seikkailu, jonka matkassa olisin vielä halunnut jatkaa viimeisen sanan jälkeenkin. Miten hienosti kuvattu ihmisen samuutta ja silti jotenkin kasvua ja vapautumista läpi aikojen. Vahva suositus.
January 6, 2022
Vaikuttava kirja! Kuunneltuna hyvin haastava, joten aion palata uudelleen kirjan pariin ja nimenomaan lukea😊
February 5, 2022
Täydellinen omassa lajissaan. Mikä määrä ihmisiä, perheitä, kaupunkeja, maita, vuosisatoja, elämää, sattumia, epäoikeudenmukaisuutta, kärsimystä, kauneutta, ihmeitä. Kirjan läpi kultainen koru kulkee kohtalon lailla henkilöltä toiselle, muuttaa muotoaan, avaa ja sulkee portteja, yhtä lailla kuin tarinoiden henkilöt vaihtavat pakon edessä nimiään, lähtevät ja luopuvat, kulkeutuvat paikasta toiseen, koettavat selviytyä, kunnes kulta siirtyy toisiin käsiin, seuraaville sukupolville.
Ihana imu ja runsaus niin tarinan käänteissä kuin hahmogalleriassa. Moniin henkilöihin kiintyi ja olisi halunnut tietää heistä lisää. Suosikkejani olivat mm. wieniläinen kotoaan karkaava Leeah-tyttö ja hänen myöhemmät vaiheensa ja jälkikasvunsa (!), sekä tietenkin Simeon-täti, joka 1900-luvun alun Helsingissä pukeutuu housuihin ja "keskustelee syvämietteisesti sellaisten naisten kanssa, jotka ovat päättäneet elää ilman avioliittoa". Jokaisesta olisi voinut kirjoittaa oman romaaninsa. Silti tämä novellimainen "siivu kunkin elämästä"-rakenne oli juuri oikea ottaen huomioon teoksen teemat: ajan virran lailla juoksevan ja muovaavan luonteen, hetken kukoistuksen ja raivokkaana hakkaavan pulssin, kullan, vallan ja osattomuuden arpapelin, merkityksen etsimisen, menetysten väistämättömyyden, elämän oikukkaan sattumanvaraisuuden ja ohikiitävyyden, jonka viimeistään ikääntyessä kouriintuntuvasti havaitsee.
Ihana imu ja runsaus niin tarinan käänteissä kuin hahmogalleriassa. Moniin henkilöihin kiintyi ja olisi halunnut tietää heistä lisää. Suosikkejani olivat mm. wieniläinen kotoaan karkaava Leeah-tyttö ja hänen myöhemmät vaiheensa ja jälkikasvunsa (!), sekä tietenkin Simeon-täti, joka 1900-luvun alun Helsingissä pukeutuu housuihin ja "keskustelee syvämietteisesti sellaisten naisten kanssa, jotka ovat päättäneet elää ilman avioliittoa". Jokaisesta olisi voinut kirjoittaa oman romaaninsa. Silti tämä novellimainen "siivu kunkin elämästä"-rakenne oli juuri oikea ottaen huomioon teoksen teemat: ajan virran lailla juoksevan ja muovaavan luonteen, hetken kukoistuksen ja raivokkaana hakkaavan pulssin, kullan, vallan ja osattomuuden arpapelin, merkityksen etsimisen, menetysten väistämättömyyden, elämän oikukkaan sattumanvaraisuuden ja ohikiitävyyden, jonka viimeistään ikääntyessä kouriintuntuvasti havaitsee.
November 16, 2024
Lyhyesti vain totean, että tämä oli upea!
February 12, 2022
Tämä oli kyllä pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen. Alussa olin todella vaikuttunut, että nyt on erinomainen kotimainen kirja, joka kestäisi vertailua kansainvälisestikin. Mutta sitten puolenvälin paikkeilla alkoi kirjailijalta ilmeisesti paukut loppua, tai sitten vain hienon intron jälkeen päästiin varsinaiseen kirjaan. Hahmot muuttuivat tylsiksi, tarinat venyivät liian pitkiksi ja koko ajan livuttiin lähemmäksi vanhoja kotimaisia traumoja ja kurjuuden kuvausta. No, olihan tässä se hyvä alkupuoli, pitänee vain muistella sitä tämän osalta. Tähtiä olisi oikeasti 2,5, mutta kaksi olisi liian vähän, niin nyt jäi yläkanttiin olevan kolmonen tänne.
March 9, 2025
Upea matka halki 1490–1950-lukujen Euroopan Firenzestä Wienin, Krakovan ja Volgan rantojen kautta aina Helsinkiin asti. Teemoina ihmisyyden ytimeen kuuluvia asioita, kuten kärsimys ja intohimo. 5⭐️
July 16, 2024
Räägin algatuseks raamatu disainist, lugedes on see miski, millest ei saa üle ega ümber. 700 lehekülge läheb üsna kiirelt, sest raamatus on palju õhku, tühikridu. Samas (on see minu isiklik kiiks, ei tea, aga mind see tõesti häirib) tuleb siin-seal end kursiivist läbi murda. Ma ei tea, miks on selle raamatu nagunii hüplevates ajajoontes osa teksti kaldkirja pandud.
Lugu jutustab kullast ja kalliskividest, tegelikult muidugi inimestest läbi sajandite ja erinevates Euroopa otstes. Ma kujutasin lugema asudes ette, et see eriline, mehe kämbla suurune kuldehe jääb selliseks, nagu ta on, ja asub ajajoonel läbi Euroopa seiklema. Tegelikult ootab seda kulda ees ümber sulatamine ja uuesti disainimine, ta jõuab olla peaaegu kõigis võimalikes rollides, milles inimesed kulda kasutavad (lusikateks, hammasteks ja mansetinööpideks siiski ei saa). Mõni neist lugudest jätab mind leigemaks, mõni haarab rohkem kaasa. Mulle meeldib see kindla joonega, fragmente kirjeldav autoristiil. Palju on dialoogi (ilma jutumärkideta, ilma täpsema kontekstita) ja mu lemmikkoht raamatus on see, kus dialoogifargmentidega on kaardistatud ühe abielu kulg, aja voolamine aastakümnete jooksul.
Kuld jõuab oma otsaga ka siia, üks lugudest toimub Haapsalu kandis. Soome autor tajub meie olusid üsna hästi, samas, natuke norida võib ikka: mind häirisid 19. sajandi tegelaste nimed. Aga võibolla olen ise valesti informeeritud? Igatahes mulle tundub, et nimed Arvo ja Kadri on pigem 20. sajandil populaarsust kogunud, mitte pärit pärisorjudest vabanemise ajastust. Mulle on meeldinud kirikuaedades kõndida, hauatahvleid lugeda, ja just nii on see tunnetus tekkinud.
Väga olulisel kohal on "Passiooni" lugudes ka religioossus, õigemini kirg millegi kõrgema, sügavama, teispoolse järele (ei tasu unustada raamatu pealkirja). Olen nüüd juhtumisi järjest lugenud mitu raamatut, kus tegevuskohana vilksab läbi kloostreid ja kus ühe alateemana on noore inimese iseseisvumise-eneseteostuse võimalusena just see, jumala teenimine (siia võiks tuua näitena ka Piret Jaaksi „Taevatütred“). Kui ma raamatu kinni panin ja mõtlesin, et millest see siis ikkagi jutustas, siis tuli pähe kuulus fraas „Taevane ja maine armastus“...
Aga päris lemmikute lemmikuks ma seda romaani isiklikult pidada ei saa. Võibolla seetõttu, et teine hiljuti loetud (samuti Soome autori, Maria Turtschaninoffi) ahelromaan „Pärandmaa“ puudutas mind nii palju sügavamalt ja rääkis ühest veel olulisemast põhiväärtusest: maast, põlistalust. Mitte kullast.
Lugu jutustab kullast ja kalliskividest, tegelikult muidugi inimestest läbi sajandite ja erinevates Euroopa otstes. Ma kujutasin lugema asudes ette, et see eriline, mehe kämbla suurune kuldehe jääb selliseks, nagu ta on, ja asub ajajoonel läbi Euroopa seiklema. Tegelikult ootab seda kulda ees ümber sulatamine ja uuesti disainimine, ta jõuab olla peaaegu kõigis võimalikes rollides, milles inimesed kulda kasutavad (lusikateks, hammasteks ja mansetinööpideks siiski ei saa). Mõni neist lugudest jätab mind leigemaks, mõni haarab rohkem kaasa. Mulle meeldib see kindla joonega, fragmente kirjeldav autoristiil. Palju on dialoogi (ilma jutumärkideta, ilma täpsema kontekstita) ja mu lemmikkoht raamatus on see, kus dialoogifargmentidega on kaardistatud ühe abielu kulg, aja voolamine aastakümnete jooksul.
Kuld jõuab oma otsaga ka siia, üks lugudest toimub Haapsalu kandis. Soome autor tajub meie olusid üsna hästi, samas, natuke norida võib ikka: mind häirisid 19. sajandi tegelaste nimed. Aga võibolla olen ise valesti informeeritud? Igatahes mulle tundub, et nimed Arvo ja Kadri on pigem 20. sajandil populaarsust kogunud, mitte pärit pärisorjudest vabanemise ajastust. Mulle on meeldinud kirikuaedades kõndida, hauatahvleid lugeda, ja just nii on see tunnetus tekkinud.
Väga olulisel kohal on "Passiooni" lugudes ka religioossus, õigemini kirg millegi kõrgema, sügavama, teispoolse järele (ei tasu unustada raamatu pealkirja). Olen nüüd juhtumisi järjest lugenud mitu raamatut, kus tegevuskohana vilksab läbi kloostreid ja kus ühe alateemana on noore inimese iseseisvumise-eneseteostuse võimalusena just see, jumala teenimine (siia võiks tuua näitena ka Piret Jaaksi „Taevatütred“). Kui ma raamatu kinni panin ja mõtlesin, et millest see siis ikkagi jutustas, siis tuli pähe kuulus fraas „Taevane ja maine armastus“...
Aga päris lemmikute lemmikuks ma seda romaani isiklikult pidada ei saa. Võibolla seetõttu, et teine hiljuti loetud (samuti Soome autori, Maria Turtschaninoffi) ahelromaan „Pärandmaa“ puudutas mind nii palju sügavamalt ja rääkis ühest veel olulisemast põhiväärtusest: maast, põlistalust. Mitte kullast.
December 31, 2021
Firenze, Venetsia, Wien, Krakova, Goluboje Selo, Haapsalu, Helsinki, Solovetsk, Helsinki. Siinä matkareitti koruaarteelle, jonka hippusia kiertää 1400-luvulta 1900-luvulle. Idea ei ole omaperäinen, mutta onhan se vaativa. Alkuun Saisio selviää tästä historia- ja kulttuurivaelluksesta hyvin ja mielenkiinto pysyy yllä. Mutta Wien -jakson lopulta ensimmäiseen Helsinkiin tökkii pahasti, uskomattomia, tai siis epäuskottavia, aikuisten satujen käänteitä riittää. Tallinnan lopulta Helsinkiin luen ja odotan eikö tämä nimikavalkadi jo lopu. Mutta Goluboje Selo jakso on hyvä, vaikkakin kulunuttakin kuluneemmasta teemasta eli Neuvostoliiton vankileiriltä. Putininkin parissa kynsiään teroittanut Saisio kuvaa hallusitanorista neuvostoarkea purevan pirullisesti.
Viimeinen Helsinki episodi sortuu taas aivan epäuskottavaan käänteeseen, joka vie pohjan koko lopun jujulta. Keskeinen ongelma minusta on se, että korun vaellus paikasta toiseen ei sido lainkaan eri tarinoita – lopun kolmea lukuunottamatta – toisiinsa. Ne ovat omia historioitaan ja voisivat olla vaikka eri kirjoja. Saisio piirtää muutamilla detaljeilla ja sanoilla kunkin aikakauden jotensakin omaksuttavaksi kehikoksi, mutta henkilöt niissä kierivät kovin nykymaailmasta tutuissa ihmisten ongelmissa: sodan, rakkauden, rahan ja uskon kysymyksissä. Tämä on tietysti sinänsä koeteltua waltarilaisuutta, mutta samoja pohdintoja eri vuosisadoilta olisi voinut lyhyemminkin lukea. Rohkeasta haasteesta voisi antaa vaikka viisi tähteä, mutta kirjalle jonka parissa pitkästyy pahasti ison osan lukuajasta ei voi antaa kuin kolme.
Viimeinen Helsinki episodi sortuu taas aivan epäuskottavaan käänteeseen, joka vie pohjan koko lopun jujulta. Keskeinen ongelma minusta on se, että korun vaellus paikasta toiseen ei sido lainkaan eri tarinoita – lopun kolmea lukuunottamatta – toisiinsa. Ne ovat omia historioitaan ja voisivat olla vaikka eri kirjoja. Saisio piirtää muutamilla detaljeilla ja sanoilla kunkin aikakauden jotensakin omaksuttavaksi kehikoksi, mutta henkilöt niissä kierivät kovin nykymaailmasta tutuissa ihmisten ongelmissa: sodan, rakkauden, rahan ja uskon kysymyksissä. Tämä on tietysti sinänsä koeteltua waltarilaisuutta, mutta samoja pohdintoja eri vuosisadoilta olisi voinut lyhyemminkin lukea. Rohkeasta haasteesta voisi antaa vaikka viisi tähteä, mutta kirjalle jonka parissa pitkästyy pahasti ison osan lukuajasta ei voi antaa kuin kolme.
January 23, 2022
” Ihminen, jonka ei koskaan ollut pakko elää toisena, kuolee maailman syvyyttä tuntematta.”
Uskomaton, runsas, mykistävä, suuri romaani! En aina pidä näin suurella pensselillä maalatuista kirjallisista runsaudensarvista, mutta Saisio on toteuttanut tämän puoli vuosituhatta ajassa ja Euroopassa kulkevan, kronikkamaisen romaaninsa niin upeasti, värikyllläisesti ja syvästi, etten voi muuta kuin rakastaa!
Kahdeksan tarinan ketjua yhdistää löyhästi mutta hienosti esinemotiivina muotoansa aikojen saatossa muuttava koru, joka kulkee ihmisten valintojen, kohtaloiden ja käsien kautta 1400-luvun Firenzestä 1950-luvun Suomeen. Matkan varrella pysähdytään moniin paikkoihin ja ihmisiin, monenlaiseen kärsimykseen, valtaapitävien ja vallan kohteina olevien, valtaa varastavien ja vapautta etsivien ihmisten tarinoihin. Suurin osa niistä päättyy murheellisesti, mutta ei aivan kaikkien. Ja kenenkään tarina ei ole turhanpäiväinen tai tunnu ylimääräiseltä.
732-sivuisen romaanin jokaisella sivulla kieli tuntuu hiotulta, jokaiseen tarinaan on kudottu yllätyksiä ja oivalluksia, tarkasti nähtyä ja kuvattua ihmisyyttä, ja myös sellaista vaivihkaista viisautta ja vinoa, alleviivaamatonta huumoria, jota Saision teoksissa rakastan! Lukemisen jälkeen jää sellainen tyhjä kaipauksen kaltainen tunne: olisipa tämä jatkunut vielä!
Tuntuu, että tällaisen romaanin voi kirjoittaa vain Saisio. -Ja silti se on tyystin erilainen kuin mikään hänen aiemmin kirjoittamansa teos. Ehkä lähempänä hänen näytelmiään?
Uskomaton, runsas, mykistävä, suuri romaani! En aina pidä näin suurella pensselillä maalatuista kirjallisista runsaudensarvista, mutta Saisio on toteuttanut tämän puoli vuosituhatta ajassa ja Euroopassa kulkevan, kronikkamaisen romaaninsa niin upeasti, värikyllläisesti ja syvästi, etten voi muuta kuin rakastaa!
Kahdeksan tarinan ketjua yhdistää löyhästi mutta hienosti esinemotiivina muotoansa aikojen saatossa muuttava koru, joka kulkee ihmisten valintojen, kohtaloiden ja käsien kautta 1400-luvun Firenzestä 1950-luvun Suomeen. Matkan varrella pysähdytään moniin paikkoihin ja ihmisiin, monenlaiseen kärsimykseen, valtaapitävien ja vallan kohteina olevien, valtaa varastavien ja vapautta etsivien ihmisten tarinoihin. Suurin osa niistä päättyy murheellisesti, mutta ei aivan kaikkien. Ja kenenkään tarina ei ole turhanpäiväinen tai tunnu ylimääräiseltä.
732-sivuisen romaanin jokaisella sivulla kieli tuntuu hiotulta, jokaiseen tarinaan on kudottu yllätyksiä ja oivalluksia, tarkasti nähtyä ja kuvattua ihmisyyttä, ja myös sellaista vaivihkaista viisautta ja vinoa, alleviivaamatonta huumoria, jota Saision teoksissa rakastan! Lukemisen jälkeen jää sellainen tyhjä kaipauksen kaltainen tunne: olisipa tämä jatkunut vielä!
Tuntuu, että tällaisen romaanin voi kirjoittaa vain Saisio. -Ja silti se on tyystin erilainen kuin mikään hänen aiemmin kirjoittamansa teos. Ehkä lähempänä hänen näytelmiään?
January 7, 2022
tosi miellyttävä luettava!! Osasta tarinoista vakuutuin enemmän ku toisista, ylläri…!!! Suosittelen.. oli erityisen hyvä lomakirja
February 10, 2022
Mahtava seikkailu Euroopan historiassa. Saisio osaa luoda uskottavia hahmoja uskottavia tapahtumia - ja osaa muuten myös lukea valloittavasti. Kuuntelin tämän hänen itsensä lukemana äänikirjana.
Suosituksesta kiitos taas Mikolle ja Hannulle. Harvoinpa meidän maku valtavasti eroaa ja tässä osui kyllä kohdilleen. Vaikka mulla ei ihan ykköskategoriaan nousekaan, niin ei tälle alle viittä tähteäkään voi antaa.
Suosituksesta kiitos taas Mikolle ja Hannulle. Harvoinpa meidän maku valtavasti eroaa ja tässä osui kyllä kohdilleen. Vaikka mulla ei ihan ykköskategoriaan nousekaan, niin ei tälle alle viittä tähteäkään voi antaa.
April 16, 2022
Odotukseni olivat korkealla. Niin paljon olin tästä kehuja kuullut. Minuun kirja ei valitettavasti vaikutusta tehnyt. Alku oli lupaava ja hyvä. Korun matkan seuraaminen vaikutti kiehtovalta, mutta sitten loputtomat tarinat alkoivat puuduttaa. Keskittymiseni ei pysynyt yllä ja punainen lanka oli useasti kadoksissa. Kirjan loputtua mietin mitä oikeastaan luin ja mikä tässä on muista niin ihmeellistä? Sujuvan kerronnan vuoksi kirja saa kahden tähden sijaan kolme.
July 29, 2022
Upea teos, sitä ei käy kieltäminen.
Siitä huolimatta että tähänkin historialliseen kuvaukseen ja kaikessa uskomattomuudessaan uskottavaan tarinaan kuuluvat elimellisesti vallalla olevat tunkkaisiset sukupuoliroolit ja vuosisadasta toiseen sedät, vakuuttuneina siitä, että tietävät mitä nainen on, tarvitsee, haluaa jne. Siitä on tavallaan turha kritisoida kirjailijaa, ennemminkin tunnistaa itsessään turhautuneisuuden joutuessaan todistamaan muinaista patriarkaattia.
Siitä huolimatta että tähänkin historialliseen kuvaukseen ja kaikessa uskomattomuudessaan uskottavaan tarinaan kuuluvat elimellisesti vallalla olevat tunkkaisiset sukupuoliroolit ja vuosisadasta toiseen sedät, vakuuttuneina siitä, että tietävät mitä nainen on, tarvitsee, haluaa jne. Siitä on tavallaan turha kritisoida kirjailijaa, ennemminkin tunnistaa itsessään turhautuneisuuden joutuessaan todistamaan muinaista patriarkaattia.
Displaying 1 - 30 of 159 reviews