Miksi taloutta mitataan bruttokansantuotteella? Ja mitä silloin jää huomiotta? Miksi sanotaan, että leikkauksille ei ole vaihtoehtoja? Tarvitseeko velkaa pelätä? Onko hoivatyöllä arvoa, jos siitä ei makseta palkkaa?
Tässä kirjassa ekonomisti, somevaikuttaja Anni Marttinen avaa talouden olennaiset käsitteet sekä purkaa vaiettuja oletuksia, joita taloustieteen ja politiikan toistelluimpien väitteiden takaa löytyy. Hänen mielestään talouden pitäisi olla ihmisiä varten eikä päätöksiä pitäisi tehdä ilman, että huomioidaan niiden vaikutus myös esimerkiksi hyvinvointiin ja luontoon.
Hattaratalous on kirja ihmiselle, joka haluaa ymmärtää taloudesta ja yhteiskunnasta enemmän, mutta jolle ekonomistien munkkilatina tuntuu vieraalta ja ulossulkevalta. Talouspuheen yleistajuistaminen on demokraattinen teko. Hattarataloudessa on numeroiden lisäksi tilaa myös pehmeinä pidetyille arvoille kuten empatia, luonto, inhimillisyys ja yhdenvertaisuus.
Niin tärkeä aihe ja paljon hyviä pointteja, mutta todella sekavasti ja pinnallisesti perusteltuina ja hämmentävästi esitettynä. Mietin, olisiko tämä ollut syytä luetuttaa jollain ei-ekonomistilla. Kustannustoimittamiseen olisi myös ollut syytä panostaa enemmän ja ihan oikolukuun.
Onpa kiva, kun feministisestä taloudesta voi lukea suomeksi! Taloustiedettä opiskellessa kipuilin itse kovasti uusklassisten mallien kanssa ja kuinka kritiikittömästi taloustiede katsoo omaa tutkimustaan ja kuinka neoklassista paradigmaa ei juurikaan kyseenalaisteta. Marttisen tavoin olen ollut kiinnostunut vaihtoehtoisista taloustieteen suuntauksista ja Marttisen jo päättynyt feministinen talous -podi on siinä mielessä ollut antoisa.
Hattaratalous on teoksena suhteellisen hätäinen kokonaisuus, eri teemoja ja kysymyksiä käsitellään kovalla vauhdilla syventymättä mihinkään erityisemmin. Kirjan vahvin osa on makrotalouden kokonaisuus, joka on selkeästi Marttisen omaa alaa, mutta kiinnostavin osuus eli hyvinvointitalouden, ekologisen talouden ja feministisen talouden osuus jää suppeaksi eikä oikeen tarjoile mitään uusia ajatuksia.
Tää on toimiva teos niille, joille talouspuhe on uutta ja jännää, perusoppien avuilla voi vääntää kauppisjätkien ja setien kanssa valtionvelasta internetissä, mutta kokonaisuus jää aika vaisuksi - jos tän kirjan tekemiseen ois käytetty hieman pidempi aika, olis se ehkä koherentimpi ja laaja-alaisempi kokonaisuus, ja palvelisi tekemäänsä pointtia paremmin.
Voi että, olisin niin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, jonka otin lukulistalle osana päättymätöntä projektiani ymmärtää taloutta, sen mekanismeja ja painoarvoa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Harmillisesti Anni Marttinen, vaikka lupaa kirjan alussa että nyt asiat selitetään selkokielellä, pysyy tässä lupauksessaan vain parin tekstikappaleen ajan.
Olen suorittanut kauppakorkeakoulun taloustieteen perusteet, joten taloustiede on minulle jonkin verran tuttua. Olen myös lukenut mm. Kate Raworthin Donitsitalouden ja viimeisimpänä Nancy Fraserin Kannibaalikapitalsimin, joten jonkin verran olen jyvällä vallitsevan talousparadigman kritiikistä.
Perusargumentit kuten se, että BKT ole hyvinvoinnin mittari, että taloustiede on vain näennäisesti puhtaan rationaalinen, mitattaviin lukuihin nojaava tiede sekä monien toimien ja toimijoiden jääminen nykyisen taloustarkastelujen ulkopuolelle tulevat kyllä kirjassa esille, mutta niin sekavasti jäsenneltynä ja taloustieteen jargonilla esitettynä, että ilman aikaisempia lukemisia en olisi saanut edes lankojen päistä kiinni, saati pystynyt niitä seuraamaan. Hyvä intentio, huono toteutus.
Sinänsä on hienoa, että valtavirta taloustieteen ulkopuoleltakin julkaistaan kirjoja suomeksi, mutta tämä jäi kyllä sisällöltään ohueksi. Vahvin osuus oli alku, eli aikalailla taloustieteen perusteet. Pidin siitä miten Marttinen haastoi myös omia näkemyksiään - eikä siis pelkästään taloustieteen perusolettamuksia-, mutta loppua kohden sekin puoli alkoi rakoilla. Vaikutti hätäisesti kyhätyltä kokonaisuudelta, ehkä alku kuitenkin oli sellainen, että taloutta heikosti tuntevakin saa siitä jotain irti. Lopusta en uskalla sanoa samaa, se toimisi varmaan paremmin blogikirjoituksena. Tai luentona, minkä markkinointimateriaaliksi tätä kirjaa hiukan epäilenkin. Jäi sellainen fiilis, että kirja haluttiin tehdä vain koska kirja on siisti tehdä.
Opin enemmän ku yhteiskuntaopin tunneilla taloudesta, oli ihan mielenkiintonen kokonaisuus, jotkut kohdat oli vähän liian blogimaisia/kolumnimaisia omaan makuun
Jo pidempään Annia somessa seuranneena tiesin mitä odottaa ja mielestäni teos kattaakin hyvin erilaisia kohtuu/feministisen/ekologisen talouden teemoja. Mukana on valtavasti mielenkiintoisia näkökulmia, joita talouskeskustelussa pitäisi kuulla enemmän. Olisin kuitenkin toivonut, että editointiin olisi käytetty hieman enemmän aikaa. Aihe on loistava mutta kieli ajoittan hieman tönkköä, mikä valitettavasti heikentää kirjan ja sen sanoman vaikuttavuutta.
Harmillisen keskeneräinen ja hätäinen teos! Kirjalle vain 2 tähteä, mutta Marttisen ajattelulle - taloustieteen vallitsevan paradigman haastamiselle - enemmän tähtiä. En harmillisesti saanut tästä kirjasta irti niitä vastauksia mitä etsin (etenkin ratkaisuja: _miten_ siis rakennamme kaikille kestävämmän talouden kun nykymalli selvästi ei toimi). Hämmennyin myös jargonin ja haastavien taloustermien määrästä kun hänen ajatuksensa on nimenomaan demokratisoida sitä kuka voi ymmärtää ja puhua taloudesta. Kustannustoimittajan duuni jäänyt kesken, mutta lisää Marttista maailmaan silti!
Tuntui, että olisin lukenut Instagram-kuvatekstiä tai kirjailijan muistiinpanoja julkaistun kirjan sijaan. Teos lähti kunnianhimoisesti ja helppotajuisesti liikkeelle, mutta sortui edetessään samanlaiseen kielelliseen ”jargoniin”, jota kirjoittaja itse moitti. Tuntui myös, että oikoluku ja kustannustoimittaminen oli skipattu kokonaan. Marttisen asiantuntemus paistoi läpi, mutta toistuvat kielioppivirheet ja kielelliset epäloogisuudet vesittivät koko lukukokemuksen. Harmillista!
Mielenkiintoista oli minusta erilaisten taloustieteen oppisuuntien kuvailu, ja paljon muutakin minulle uutta asiaa tuli tämän kirjan kautta. Olen myös samaa mieltä siitä, että talousajattelun pitäisi palvella ihmisten hyvinvointia. Olisin kuitenkin toivonut enemmän käytännön esimerkkejä: miten esimerkiksi kohtuutalous tavallisen kuluttajan näkökulmasta toimisi. Nyt tuntuu, että tuo (minusta kiinnostavin) osuus oli lähinnä hitusen virastokielisiä ja abstraktihkoja listoja toimenpidesuunnitelmista. Lisäksi olisin toivonut kunnollista editointia: toistuvia kielivirheitä oli paljon, ja oikolukija olisi ehkä tarttunut myös muutamiin "mutkat suoriksi" -päätelmiinkin.
Suomen kuvalehteen hieman hämmentävän haastattelun antanut KTM Anni Marttinen (32) esittelee näkemyksiään tässä kirjassa, joka kritisoi taloustieteen valtalinjaa ja porvarihallituksen politiikkaa feministisestä ja vasemmistolaisesta näkökulmasta. Sikäli kuin Marttisen tarkoituksena on tehdä talouspuhetta ymmärrettävämmäksi, Hattaratalous ei ole mitenkään erityisen hyvin onnistunut, koska teksti vilisee ammattikieltä ja termistöä, jonka ymmärtämiseen vaaditaan nähdäkseni ainakin yliopiston kansantaloustieteen alkeiskurssia vastaavat tiedot.
Marttisen teesit ovat muun muassa, että BKT ei sovi hyvinvoinnin mittariksi (onko kukaan sellaista väittänytkään?), että ikuiseen kasvuun perustuva talous ei ole kestävällä pohjalla (samaa olen itsekin miettinyt), talouden mittaamiseen käytettävät luvut eivät ota huomioon mm. sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia (epäilemättä totta) ja että taloustieteen pitäisi irtautua klassisen taloustieteen markkinaliberaaleista oletuksista (tässä kohtaa en enää ole varma, mitä mieltä olen).
Marttinen tuo ansiokkaasti esiin sen, että taloustiede ei todellakaan ole missään suhteessa arvovapaata tai irrallaan politiikasta (taloustiedettä nimitettiinkin yhdessä vaiheessa "poliittiseksi taloustieteeksi"). Se, miten Marttinen haluaisi käytännössä nykytilanteen korjata, jää kuitenkin hämärän peittoon, koska hän esittää ideansa niin pintapuolisesti ja yleisellä tasolla, että lukijan on pelkästään tämän kirjan perusteella mahdotonta muodostaa mielipidettään Marttisen teesien oikeudesta tai vääryydestä. Kirjan loppupäässä Marttinen esittää yksityiskohtaisen toimenpideohjelmansa, joka on kuitenkin siinä määrin hirveää poliittista jargonia, ettei siitä meinaa asioihin siedettävästi perehtynyt lukijakaan saada mitään tolkkua. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että Marttisen mielestä pitäisi perustaa iso liuta ministeriöiden välisiä työryhmiä, joiden tarkoituksena oletettavasti olisi tuottaa raportteja ja mietintöjä.
Marttisen omat lähtökohdat ovat vahvasti vihervasemmistolaiset. Hän testaa lukijoitaan mm. seuraavalla kysymyksellä (kuuntelin äänikirjana, joten olen uudelleenmuotoillut sen vapaasti muistin perusteella): Onko oikein, että kauppiaat saavat korottaa hintoja omien voittojensa kasvattamiseksi, vaikka se kiihdyttää inflaatiota? Jos vastaat kysymykseen KYLLÄ, et luultavasti ole Marttisen kanssa samaa mieltä kovin monesta muustakaan asiasta. Marttisen esittämät konkreettiset toimenpiteet ovat enimmäkseen tuttua vasemmistopolitiikkaa: Veroja pitäisi korottaa, työviikkoa lyhentää jne.
En väitä, että Marttinen olisi väärässä kaikista asioista. Kuten edellä esitän, Marttinen esittää hyviä kysymyksiä ja nostaa esiin todellisia ongelmia. Tässä kirjassa esitetyt vastaukset kuitenkin vaikuttavat hieman höttöisiltä – vai pitäisikö sanoa hattaraisilta.
Luin Marttisen Hattarataloutta samaan aikaan David Graeberin niin ikään talousteemoja sivuavan Perimmäinen salattu totuus kaikesta -kirjan kanssa. Vaikka molemmissa oli sama hoivan ja tasa-arvon eetos, käsittelytapa ei olisi voinut olla erilaisempi. Graeberin teksti oli laveaa ja akateemista, Marttisen taas hyvin kompaktia ja suorasanaista. Jotenkin kierosti luin kuitenkin Graeberin huomattavasti paksumman kirjan nopeammin.
Hattaratalous on selkokielinen esitys talouden ja taloustieteen nykytilasta, ja kaikesta mikä siinä mättää. Pelkän marisemisen sijaa Marttinen esittää myös konkreettisia ja tutkimusperustaisia näkemyksiä siitä, kuinka asiat voisi hoitaa paremmin. Marttinen ei ollut minulle entuudestaan tuttu henkilö, mutta ilmeisesti hän on hyvinkin näkyvä ja aktiivinen ekonomi ja vaikuttaja, jonka CV sisältää pestejä mm. Euroopan keskuspankissa, Valtiovarainministeriössä ja SAK:ssa. Kokemusta ja näkemystä siis löytyy. Hänen tulokulmansa on feministinen ja kestävää kehitystä painottava.
Vaikka asia on äärimmäisen tärkeä, minulla oli pienoisia vaikeuksia lukea tämä alle 200 sivuinen kirja loppuun asti. Päädyinkin lukemaan kirjaa sieltä täältä, enkä mene aivan takuuseen, että luin varmasti jokaisen kappaleen. Teksti ei ollut erityisen vetävää, ja ajoittain tuntui kuin olisin lukenut poliittista linjapaperia tai oppikirjaa. Sellaisena Hattaratalous toimiikin erinomaisesti, joten kehotan kaikkia taloudesta kiinnostuneita tai aiheesta huolestuneita lukemaan tämän.
On olemassa hyviä kirjoja, joissa alan asiantuntija popularisoi aihettaan niin, että maallikko ymmärtää kaiken ja nauttii tekstistä. Tämä ei valitettavasti ole sellainen kirja. Tämä on erityisen harmi, sillä kirjaa mainostetaan ajatuksella, jonka mukaan talouspuhe kuuluu kaikille ja että tämän kirjan sisällön ymmärtävät aloittelijatkin.
Tekstissä kuitenkin vilisee paljon vaikeita käsitteitä kuten "paradigma" ja "allokaatio", jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Kuuntelin tämän äänikirjana, ja mielenkiintoisesti vasta äänikirjan viimeisessä lauseessa kerrotaan, että fyysisessä kirjassa ja e-kirjassa on sanasto. Ei paljoa hyödyttänyt enää siinä vaiheessa. Olisin kaivannut enemmän konkreettisia esimerkkejä, jotta olisin paremmin tajunnut, mitä kirjoittaja ehdottaa. Kirjoittaja tekee kyllä tärkeää työtä ja minusta meidän täytyy ehdottomasti kyseenalaistaa kapitalismin perusteita enemmän ja ottaa mukaan myös muiden kuin (kärjistäen) valkoisten, hyvätuloisten heteromiesten näkökulmat.
Tartuin Hattaratalouteen siinä toivossa, että miunkaltainen uuvatti pääsisi talousasioiden kanssa samaan kelkkaan, mutta eeeeei – en mie vaan millään meinannut ymmärtää kaikkia käsitteitä ja kapulakieltä. Varsinkin alku oli tyrmätä, ja harmillisen myöhään tajusin lopussa olevan sanastonkin.
Varsinainen pihvi olikin leivottu loppupuolelle, mutta siihenkin olisin kaivannut rutkasti lisää konkretiaa. Ei tämä miusta kovinkaan kansankielinen teos oo, jos tavoitteena oli tuoda ekonomisten talousjargon ihan tavisten tasolle.
Ajatus hyvä, toteutus jotenkin keskeneräisen ja hätäisen oloinen oikolukua myöten. Mutta sen Hattaratalous sai aikaan, että päätin kalastaa lukulistalleni lisää talousaiheisia kirjoja. Oisko seuraavaksi Sixten Korkmanin vuoro?
Kiinnostavia ja hyviä ajatuksia taloudesta. Ihailen Marttisen tapaa haastaa vallalla olevaa talouskäsitystä. Valitettavasti kirjan rakenne on sekavahko etenkin loppua kohden ja tyylilajit (minä -muotoinen blogiteksti, tietokirjamuotoinen kerronta ja lopussa myös virkamiesmäinen raportointi) vaihtelevat liikaa. Kirjan tavoite on kansantajuistaa taloutta välillä siinä onnistuen, välillä spesifeihin taloustermeihin ja monimutkaiseen ilmaisuun kompuroiden.
Äääää kaikkien pitäis lukee tää! Selkeä ja tiivis kirja, mutta täynnä asiaa. On täysin absurdia miten hataralla pohjalla meidän koko talousjärjestelmä on ja miten kapeasti taloutta katsotaan. Jos talous ei palvele hyvinvointia, mitä järkeä siinä on? Jos kasvu tuottaa enemmän ongelmia kuin hyötyjä, miksi ihmeessä me vielä juostaan itsemme hengiltä talouskasvun nimissä?
Hämmennyin. Oliko tämän teoksen tarkoitus olla oppikirja, gradu, työhakemus vai mikä? Jos ajatus oli kirjoittaa kansantajuinen tiivis teos tai kritiikki taloustieteestä, siinä oli aivan liikaa jargonia. Yhteiskuntatieteitä sivuttiin tasolla, johon olisi pystynyt ykkösvuoden valtsikalainen, mutta ehkä tämä on kauppatieteilijöille uutta asiaa.
Arvostan valtavasti tällasta ympäristö- ja ihmisläheisempää katsetta talouteen. Kuitenkin Osa tästä tuntu tosi tosi peruskauralle ja sit taas osa jotenkin ei auennut vaikka tää pyrkikin nimenomaan selkeeseen ilmaisuun.
Kuten täällä monet muutkin arvostelijat ovat sanoneet, kirja jäi aika ohueksi. Mietin menikö minulta perustelut ohi, mutta näköjään en ole ainoa, jolle ne jäivät vähän epäselväksi. Ihan hyvä perusteos silti.
Olin innoissani saadessani kirjan käteeni, sillä Anni Marttisen lupaus tuoda talouspuhe ruohonjuuritasolle oli puhtaasti syy sille, että halusin lukea tämän kirjan. Vallalla olevaa talouspolitiikkaa tulee haastaa ja Marttisen ajatuksia seuranneena odotin kirjalta paljon, mikä saattoi vaikuttaa pettymykseeni kirjaa lukiessa. Kirja vaikuttaa olevan valitettavan keskeneräinen ja hätäisesti koottu, ja varsinkin monet kirjoitus- ja kielioppivirheet häiritsivät lukukokemusta. Teksti ei edennyt kovinkaan soljuvasti, vaan asiat ja teemat pomppivat hieman ristiin rastiin samalla välillä toistaen itseään. Teksti itsessään sisälsi myös paljon akateemista jargoniaa, jonka olisin kuvitellut lupausten puitteissa olevan huomattavasti vähäisempää. Jargonia itsessään ei ole ongelma, mikäli sen pystyy selittämään hyvin auki, mikä tässä tapauksessa ei onnistunut. Aihe on alueena hyvin laaja, joten kaiken tiedon tiivistäminen onnistuneesti alle 200 sivuun on hyvin vaikeaa. Omasta mielestäni kiinnostavimmat, tärkeimmät ja olennaisimmat osuudet (hyvinvointi ja ekologinen talous) jäivät kovin marginaalisiksi ja pintapuolisiksi. Kirja olisi toiminut ehkä paremmin yhteistyössä jonkun kanssa tai paremman oikoluvun ja tarkemman syynin kustantajan puolelta. Odotan kuitenkin innolla Marttisen väitöskirjaa ja sen lukemista.