Oululaisen Jessi Jokelaisen (s. 1996) esikoisalbumi käsittelee suomalaisen politiikan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta erityisesti politiikan naisten näkökulmasta. Miltä näyttää yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen naiseus valtiossa, jossa naisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus otettiin käyttöön ensimmäisenä maailmassa? Milaiset haasteet piinasivat 1900-luvun alun naisasialiiketta? Millaisiin lasikattoihin nykynaiset vielä kolhivat päätään?
Femokratia kahlaa sinnikkäästi ja polvet ruvella läpi ulkonäköpolitiikan, yhteiskunnan kaksoisstandardien, miesten järkkymättömän vallan ja naiseuden moniulotteisuuden. Kertojanääni kuuluu nuorelle, juuri eduskuntaan nousseelle naispoliitikolle, joka opettelee luovimaan pinnallisuuden riivaamassa parlamentarismin maailmassa. Onko politiikka vieläkään naisen kokoinen paikka?
Vahvasti Liv Strömquistin hengessä, myös samaa tunnelmaa kuin Tympeissä tytöissä. Ihanaa nähdä poliittista kommenttia sarjakuvan muodossa suomalaisesta näkökulmasta! Jessi Jokelaisella on omaperäinen tyyli sekä todella miellyttävä käsiala.
Näppärä johdatus misogyniaan suomalaisen parlamentarismin kontekstissa. Ne, jotka seuraavat Jokelaista somessa, tunnistavat varmasti kertojanäänen ja huumorintajun: tilastoja ja lähdeviitteitä vilisevää asiatekstiä elävöitetään kirosanoin ja murteen pilkahduksin. Somen logiikka onkin läsnä niin hyvässä kuin pahassa. Kirja on nopealukuinen, helposti lähestyttävä, hauska ja visuaalisesti miellyttävä. Samaan aikaan Jokelaisen taiten tehdyt, harmaasävyiset tussipiirustukset nojaavat vahvasti valokuvareferensseihinsä, eikä teos tarjoa aihetta valmiiksi tuntevalle uusia oivalluksia. Suosittelisin niin politiikasta kiinnostuneelle nuorelle kuin sille tyypille, jonka mielestä "Suomessa tasa-arvo on jo saavutettu".
Jessi Jokelaisen upea Femokratia kertoo naisista, politiikasta ja feminismistä. Pääosin kaikki teoksessa käsitelty oli itselleni tuttua, mutta toki jokaisessa tällaisessa teoksessa on aina jotain uuttakin. Esimerkiksi opin miksi olkavarren löysää ihoa kutsutaan alleiksi. Jokelaisen piirrostyyli on hurmaavan valokuvamaista, tunnistin hyvin kaikki mainitut henkilöt ulkonäön perusteella. Arvostin myös, että teos on lähdeluetteloa myöten kirjoitettu käsin!
Loistavaa, valistavaa ja kantaa ottavaa sarjakuvaa, jonka lukemisen jälkeen uskoo parempan maailmaan ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Ai miten niin? Koska näin fiksuja kansanedustajia kuin Jessi Jokelainen on olemassa, ja jossakin on siis fiksuja äänestäjiä ja heitä on koko ajan enemmän.
Jokelainen aloitti poliittisen uransa vasemmiston listoilta Oulun kaupunginvaltuustossa. Politiikkaan hän lähti, koska halusi tehdä asioille jotain, parantaa maailmaa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja lisäksi sarjakuvataiteilija.
Femokratia on sukellus suomalaisen politiikan historiaan naisten kannalta. Millaista on olla naispoliitikko? Miten tasa-arvo toteutuu politiikassa? Huonosti tuntuu toteutuvan.
Jokelainen on kerännyt kattavan lähteistön sarjakuvansa taustaksi. Hänet voi saman tien nostaa Liv Strömqvistin ja Riina Tanskasen rinnalle feministisen sarjakuvan lähettilääksi.
Olen seurannut Jokelaista jo useamman vuoden Instagramissa ja ihaillut hänen taidettaan ja opetuskäyttöön tekemiä monisteita ja muuta materiaalia. Olin siis hirveän iloinen siitä, että nyt hänen kädenjälkeään saa ihailla kokonaisen kirjan verran! Femokratia on visuaalisesti kaunis, asiapitoinen ja hyvällä tavalla omakohtainen. Jokelaisen oma poliittinen aktivoituminen ja poliittisen uran eteneminen kulkee hyvin mukana jonkinlaisena punaisena lankana ja samalla käydään läpi Suomen historiaa tasa-arvon, politiikan ja politiikan tasa-arvon näkökulmasta (hyvin lähteistettynä!). Paketti pysyy melko hyvin kasassa ja rönsyilystä on vaikea sakottaa, sillä tärkeistä ja painavista asioista puhuttaessa on vaikea tiivistää niin, että mutkia ei vetäisi liian suoriksi.
Jokelaisen visuaalinen tyyli miellyttää suuresti, tusseilla on saatu aikaan kauniisti liukuvia valoja ja varjoja. Erilaisista visuaalisista elementeistä, tulee hyvällä tavalla mieleen Tatu ja Patu -kirjat :D (muistilaput, nuolet, leimasimet jne) Käsin piirtäminen ja tekstaaminen on viety loppuun asti tekijäkuvaa ja lähdeluetteloa myöten.
Omat kehunsa ansaitsee myös Jokelaisen käyttämä kieli. Vaikka en lähtökohtaisesti ole kirosanojen suurin ystävä, Jokelainen käyttää niitä kirjassaan (ja sosiaalisessa mediassaan) mielestäni näppärästi ja luontevasti, sopivalla huumorilla. Räväkät vertaukset ja kielikuvat ovat Jokelaisen käyttämän kielen parasta antia.
Toivottavasti tämä kirja löytää tiensä mahdollisimman monen (miehen) luettavaksi.
(innolla odotan myös Jokelaisen seuraavaa sarjakuvakirjaa!)
Miellyttävästi käsin tehty, arkikielisesti kirjoitettu ja siten varmasti monille myös saavutettava esikoissarjakuva-albumi muun muassa naisvihasta viheliäisine, historiallisine lonkeroineen erityisesti nuoren (valkoisen) naisen ja poliitikon näkökulmasta. Teemoja tai vaikkapa feminismin perushistoriaa tai päivänpolitiikkaa vähänkään tunteville tai seuraaville teos ei ehkä tarjoa oikein uutta pureksittavaa, mutta vertaistukea kyllä! Tykkäsin myös humoristisen veikeästä otteesta ja siitä, kuinka kirjoittaja tässä tunnistaa ja avaa myös omia etuoikeuksiaan.
Helppolukuinen ja hauska sarjakuvateos naisvihasta suomalaisen politiikan kentällä. Tykkäsin eniten viime vuosisatojen ajattelijoiden ja Jokelaisen oman poliittisen matkan kuvauksista. Koherentti ja tyylikäs kokonaisuus, josta välittyy myös tämän ajan politiikan henki hyvin. Itselle ehkä lopulta hieman liian tuttua tavaraa joten sellainen wow-efekti jää puuttumaan, mutta toimii erinomaisesti inspiroivana ja kannustavana lukemisena.
...
"Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. -Eeva Kilpi, 1972"
Mitä muuta tällaisesta pläjäyksestä voisi antaa kuin viisi tähteä. Piirrostyyli miellytti. Himppasen raskas aihe (kuinkas muuten) oli saatu helppolukuiseen ja käsitettävään muotoon. Viimeisestä sivusta voisi tehdä julisteen.
Jessi Jokelaisen poliittista uraa seuranneena oli hienoa päästä lukemaan hänen ajatuksella tehtyä sarjakuvaansa, jonka todellakin soisi päätyvän erityisesti miesten lukulistalle. Tyyli on mainiota piirtojälkineen, käsinkirjoitettuine teksteineen, anteeksipyytelemättömine asenteineen sekä ronskeine kielineen ja suorine huomioineen. Ihastutti päästä lukemaan kommentaaria naisten asemasta ja naisille asetetusta tilasta politiikassa nimenomaan Suomen kontekstissa - ja ehdottomasti julkaisu on paikallaan kun ottaa huomioon maamme nykyisen tasa-arvoon liittyvän ilmapiirin. Sinänsä Femokratia ei tarjoa uutta tietoa politiikkaa seuraaville ja feminismiä tunteville, mutta ennen kaikkea albumin ansiot ovatkin ajankohtaisuudessa, henkilökohtaisen näkökulman kautta laajan teeman tarkastelussa sekä keskusteluun osallistumisessa. Ihastuin siihen, miten terävästi Jokelainen töräyttää yhteiskunnallista kommentaaria ja kertoo, miten ristiriitaisesti naispoliitikkoihin suhtaudutaan kaikkine haasteineen. Erityisen osuvasti sarjakuva-albumissa punotaan huumoria vakavan aiheen keskelle, jolloin lukijana voi niin nyökytellä, hieman nauraakin ja nähdä toivoa. Tällaista lisää!
Hyvin piirretty, tai siis tykkäsin piirrostyylistä ja käsin tekstatuista teksteistä. Hyvää oli myös omakohtaisuus, eli kerronta oli vahvimmillaan silloin kun kyse oli Jokelaisen omista kokemuksista.
Sen sijaan kuvitteelliset esimerkit vähän ihmetyttivät, sillä varmasti ihan aitojakin yhtä pöyristyttäviä somekommentteja yms. olisi löytynyt. Tuollaiset keksityt esimerkit antavat helposti vaikutelman olkiukoista. Olihan kirjassa toki aitojakin kommentteja, mutta nuo muutamat keksityt tökkäsivät silmään.
Ikävää tietysti on se, että tämmöisestä aiheesta ylipäänsä tarvitsee tehdä kirjoja. Eikä tämä kovin optimistinen ole, joskaan ei myöskään liian synkkä, vaan "pakkohan tässä on jotain yrittää" -tyyppinen.
Luullakseni tämä oli neljäs käytännössä sama kirja jonka olen lukenut. Teknisesti tämä taisi olla taitavin, mutta ei tarjonnut juurikaan uutta aiempiin nähden. Toki istuvan kansanedustajan kirjana tämä lienee sinänsä kiinnostavin, mutta ehkä se ei lopulta tuonut lisäarvoa. Pääasiassa kyllä ihan asiallinen teos, hyvä kokonaisuus. Vähän häiritsee se ettei tilastolliset esimerkit ihan täysin osunut nappiin kaikissa kohdin, ei suuri ongelma mutta kun pohjavire on paatoksellinen ja vihainen niin toivoisi faktojen olevan täysin eksakteja. Mutta ei toki muuta ydinviestiä, tiukkaa sanailua ja esimerkit pääosin relevantteja nostoja.
Mahtava politiikka-kirja, joka kuitenkin oli kirjoitettu (ja piirretty) maallikolle ymmärrettävään sävyyn. Herätti sopivasti samaistumisen sekä kiukun tuntemuksia, ehkä niitä voisi kanavoida johonkin rakentavaan. Kirja oli pakko ahmia yhdeltä istumalta loppuun saakka. Tekstistä näkyy ihanasti kirjoittajan oma ääni. Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tämän teoksen.
pitää joskus lukea uudelleen vielä tarkemmin mutta hyvä sarjakuvakirja naisten asemasta politiikassa ja muualla ja feminismistä ! hienosti kuvitettu ja niin hyvin sanoitettu kaikki! mielenkiintoista myös lukea tällasta nonfiktiota (?) kun en ikinä sitä lue :D
Virkistävää lukea tästä aiheesta suomeksi ja suomalaiselta kirjoittajalta. Vaikka aiheet olivat minulle ennestään tuttuja, toi niiden liittäminen Suomen kontekstiin minulle lisää pohdittavaa. Mielenkiintoista ja ennen kaikkea tärkeää oli lukea aiheesta (Suomen)politiikan näkökulmasta.
Jokatapauksessa pidin kirjasta. Hetkittäin minun makuuni liikaa tekstiä sarjakuvaan, mutta kokonaisuudessaan helppolukuinen! Suosittelen.
Aivan loistava katsaus poliittiseen kenttään naisnäkökulmasta todella kauniilla kuvituksilla siivitettynä. Lähettelin ystäville tästä kuvia tämän tästä ja nyökyttelin päätäni lukiessa. Voin suositella todella lämpimästi!
Jessi Jokelainen MY QUEEN! Niin käsittämättömän upea ja tärkeä teos! Pidin aivan älyttömästi!
Jokaiselle hyvä ensiaskel kirjallisuuteen feminismistä ja yhteiskunnasta, varsinkin suomessa. Sai mut tuntemaan, että ehkä mustakin oikeasti on johonkin <3
todella upea piirros- ja kirjoitusjälki, ja hyvin taustoitettu politiikan historian ja nykypäivän katsaus. ei mitään uutta tietoa, mutta lukispa moni sellainen tän, jolle on.
Oululaisen kunnallispoliitikon ja eduskuntaankin nousseen Jessi Jokelaisen esikoisalbumi kuvaa nuoren naisen poliittista heräämistä Juha Sipilän hallituksen koulutusleikkausten myötä. Jokelainen innostui kirjoittamaan yhteiskunnallista ja poliittista blogia ja senhän tietää, miten käy, kun nuori nainen ketoo näkemyksiään politiikasta. “En tiiä saatana, kirjottais vaikka persereiästä ku huorittelun määrä on vakio anyway.”
Jokelainen on purkanut Femokratiaan kokemuksiaan ja näkemyksiään suomalaisen politiikan historiasta ja nykypäivästä, naisnäkökulman kautta suodattuneina. Luvassa on tiukkaa asiaa feminismistä ja politiikasta. Kuten ylläolevasta sitaatista huomaa, tyyli ei ole aina niin salonkikelpoista, mutta miksi Jokelaisen pitäisi kirjoittaa sievästi ja siivosti, jos vastaanotto on kuitenkin huorittelua, alistamista ja nöyryytystä?
Femokratia on vahvasti tekstipainotteista sarjakuvaa. Asiaa on paljon ja se nojautuu lähteisiin, tilastoihin ja sitaatteihin. Kuvituksena on hyvin piirrettyjä ja näköisiä kuvia poliitikoista. Mustavalkoinen sarjakuva on ulkoasultaan hillitympi kuin Riina TanskasenTympeiden tyttöjen riehakas energia tai Liv Strömquistin teokset – mutta etenkin Strömqvistiin verrattuna Jokelaiselle täytyy kyllä antaa kiitokset erittäin helppolukuisesta tekstauksesta, se tekee näin tekstipitoisen sarjakuvan lukemisesta merkittävästi nautittavampaa.
Itse asiasta ei voi kuin nyökkäillä myötämielisenä. Jokelainen nostaa erittäin hyvin esiin suomalaisen politiikan tasa-arvo-ongelmia ja naisten aseman ilkeimpiä kiemuroita. Sarjakuva on yhtä aikaa hauska ja kiukkuinen; itse asiassa ei ole mitään hauskaa, mutta eihän tällaista aihetta kestä käsitellä ilman mustaa huumoria.
Työ patriarkaatin kaatamiseksi on kaikkea muuta kuin valmista. Femokratia on hyvä pikakurssi feminismiin politiikan näkökulmasta ja jos ei ole asiaa tähän mennessä erityisemmin ajatellut, tästä saa varmasti paljon ajateltavaa. Jos taas asia on tuttua, Femokratia on oikein mainiota vertaistukea ja hengennostatusta.
En ole varma, onko Jessi Jokelaisen Femokratia sarjakuva vai kuvitettu essee, mutta vaikuttava teos se joka tapauksessa on. Teoksessaan Jokelainen osoittaa, että politiikka ei ole tasavertaista ja että ulkonäkö määrittää kohtuuttoman paljon sitä, miten uskottavana naista pidetään. Erityisen painokkaasti teos käsittelee naisten kokemaa seksuaalista häirintää - esimerkkien valossa se suorastaan rehottaa politiikassa ja politiikkoihin kohdistuvissa somekeskusteluissa. Surullisinta on, ettei häirintään suhtauduta vieläkään riittävän vakavasti.
Jokelaisen tyyli on kärkevä, humoristinen ja aggressiivinen, mikä sopii mainiosti sarjakuvamaiseen ilmaisuun. Myönnettäköön, että toisinaan hän vetää mutkia hieman suoriksi ja valikoi esimerkiksi somepostauksia siten, että ne tukevat hänen teesiään. Tietynlainen mustavalkoisuus on tekstilajin, tyylin ja teesin kautta perusteltavissa, ja kirjailijan kunniaksi on sanottava, että hän myös myöntää tämän lukijalle suoraan. Rehellistä ja avointa. Siitä minä tykkään.
Joissakin kohdin sarjakuvan mustavalkoisuus meni mielestäni hieman yli. Teoksessa esimerkiksi todetaan, että "kautta maailman aseelliset konfliktit ja avoimet hyökkäyssodat ovat olleet miesjohtajien aloittamia." Totta kyllä, mutta en kuitenkaan usko, että naissukupuoli varsinaisesti suojaa ketään: naisestakin voisi aivan yhtä hyvin tulla hullu diktaattori, jos hän pääsisi sellaiseen asemaan. Harvoin pääsee, koska maailma on mikä on. Mutta jos katsoo vaikka sitä, mitä Katariina Suuri sai aikoinaan aikaan Venäjällä, voi sanoa, että onnistuu tuo kansakuntien tuhoaminen ja köyhien orjuuttaminen ihan yhtä hyvin naisiltakin.
Joka tapauksessa teos on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro tasa-arvon puolesta. Toivoisin mahdollisimman monen sen lukevan. Varsinkin jokaisen nettiöyhöttäjän.
Melko paljon feminististä sarjakuvaa ja tietokirjallisuutta lukeneena aihepiirit olivat todella tuttuja, mutta Jokelainen oli silti saanut ujutettua mukaan myös jotain uutta. Tämän tyyppisiä sarjakuvia vaivaa toisinaan pitkät tekstiseinät ja toisinaan myös Femokratia näyttää enemmän asiapitoisen tiiviiltä kuin varsinaiselta sarjakuvalta. Olisin ehkä kaivannut pientä tekstin ja visuaalisen ilmeen tasapainotusta joihinkin kohtiin, mutta muuten ei oikein ole valittamista. Plussaa siitä, että Jokelainen keskittyy tiiviisti suomalaiseen yhteiskuntaan, keskustelukulttuuriin ja politiikkaan, eikä lähde avaamaan kaiken historiaa kaikkialla. Tarkka rajaus antaa mahdollisuuden yksityiskohtien puimiseen.
Jokelaisella on suorastaan yliluonnollisen selkeä ja miellyttävä käsiala, josta olen aidosti kateellinen. Kirjassa pidin kaikista eniten kohdista, joissa selkeästi kuuluu Jokelaisen oma persoonallinen ääni, ei pelkästään historian kertaus tai tosiasioiden toteaminen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia tulevia teoksia, sillä näkisin, että potentiaalia on vielä realisoimattakin melkoisesti.
Ei ole ihan jokapäiväistä, että politiikan sisäpiiristä kajahtaa niin voimallisen feministisesti kantaaottava teos kuin mitä Jessi Jokelaisen Femokratia.
Pidin paljon Jokelaisen piirrosjäljestä ja tekstit - ne ovat varsin tykkiä meininkiä. Jokelainen ei kumartele eikä niiaa, vaan lataa menemään.
Erittäin raikas tuulahdus, vaikka omaan makuuni vähempikin kiroilu olisi riittänyt, vaikka sen pointin sinänsä ymmärränkin. Sarjis, joka ihan todellakin kannattaa lukea. Pari makupalaa kun swaippaat vasemmalle.
Kirja, joka jokaisen pitäisi lukea. Feministinen tietokirja, joka on tehty sarjakuvamuotoon. Tämän ansiosta se on helpommin lähestyttävä kuin perinteinen tietokirja. Kirjan kuvat ovat hienosti piirrettyjä, ja visuaalinen tyyli kokonaisuudessaan varsin mukava. Tykkään siitä kuinka kirja ei ole vain perinteistä sarjakuvaruutukerrontaa, vaan siinä on paljon tekstiä tieteellisine lähdeviitteineen ja piirretyt kuvitukset kyljessä keventämässä tunnelmaa.
Kelpoa sarjakuvvaa vähän Liv Strömqvistin hengessä – mutta meiltä kotomaasta. Tykkäsin: aiheesta, tyylistä, huumorista, murteesta ja selkeästä tekstauksesta = kaikesta.
Tästä pääsee hyvin vauhtiin sellainenkin tyyppi, joka ei ole vielä nivusiaan myöten feminismin, politiikan ja tasa-arvotyön syövereissä. Samaan aikaan helevetin raskas ja kuitenkin valoisa.