Femokratia

by Jessi Jokelainen

Oululaisen Jessi Jokelaisen (s. 1996) esikoisalbumi käsittelee suomalaisen politiikan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta erityisesti politiikan naisten näkökulmasta. Miltä näyttää yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen naiseus valtiossa, jossa naisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus otettiin käyttöön ensimmäisenä maailmassa? Milaiset haasteet piinasivat 1900-luvun alun naisasialiiketta? Millaisiin lasikattoihin nykynaiset vielä kolhivat päätään?

Femokratia kahlaa sinnikkäästi ja polvet ruvella läpi ulkonäköpolitiikan, yhteiskunnan kaksoisstandardien, miesten järkkymättömän vallan ja naiseuden moniulotteisuuden. Kertojanääni kuuluu nuorelle, juuri eduskuntaan nousseelle naispoliitikolle, joka opettelee luovimaan pinnallisuuden riivaamassa parlamentarismin maailmassa. Onko politiikka vieläkään naisen kokoinen paikka?

Genres: Nonfiction, Feminism, Comics, Politics, Finnish Literature, Graphic Novels, Contemporary

128 pages, Hardcover

Published November 15, 2024

Reviews

[Anna Reta Maria · Rating 4 out of 5]

Vahvasti Liv Strömquistin hengessä, myös samaa tunnelmaa kuin Tympeissä tytöissä. Ihanaa nähdä poliittista kommenttia sarjakuvan muodossa suomalaisesta näkökulmasta! Jessi Jokelaisella on omaperäinen tyyli sekä todella miellyttävä käsiala.

[Loviattara · Rating 4 out of 5]

Näppärä johdatus misogyniaan suomalaisen parlamentarismin kontekstissa. Ne, jotka seuraavat Jokelaista somessa, tunnistavat varmasti kertojanäänen ja huumorintajun: tilastoja ja lähdeviitteitä vilisevää asiatekstiä elävöitetään kirosanoin ja murteen pilkahduksin. Somen logiikka onkin läsnä niin hyvässä kuin pahassa. Kirja on nopealukuinen, helposti lähestyttävä, hauska ja visuaalisesti miellyttävä. Samaan aikaan Jokelaisen taiten tehdyt, harmaasävyiset tussipiirustukset nojaavat vahvasti valokuvareferensseihinsä, eikä teos tarjoa aihetta valmiiksi tuntevalle uusia oivalluksia. Suosittelisin niin politiikasta kiinnostuneelle nuorelle kuin sille tyypille, jonka mielestä "Suomessa tasa-arvo on jo saavutettu".

[Niina · Rating 5 out of 5]

Jessi Jokelaisen upea Femokratia kertoo naisista, politiikasta ja feminismistä. Pääosin kaikki teoksessa käsitelty oli itselleni tuttua, mutta toki jokaisessa tällaisessa teoksessa on aina jotain uuttakin. Esimerkiksi opin miksi olkavarren löysää ihoa kutsutaan alleiksi. Jokelaisen piirrostyyli on hurmaavan valokuvamaista, tunnistin hyvin kaikki mainitut henkilöt ulkonäön perusteella. Arvostin myös, että teos on lähdeluetteloa myöten kirjoitettu käsin!

Samankaltaista luettavaa:
- Liv Strömquist: Kielletty hedelmä, Einsteinin vaimo
- Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
- Marta Breen: Naiset – 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta
- Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä
- Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

Mikä kulttuuriteko tämä kirja on. Kansanedustaja Jessi Jokelaisen esikoisteos on visuaalisesti koukuttava, viisas ja tarkkanäköinen kuvaus politiikan kulisseista. Jokelainen katsoo näitä vallan rakenteita vaatien tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa, käyden tiiviisti läpi naisasian historiaa ja nykyhetkeä.

Piirtojälki on uskomattoman kypsää ja kaunista, ja jokaista kuvaa tekee mieli jäädä ihailemaan - kuten myös tekstausta! Jokelainen kuljettaa aihetta taitavasti, saaden sanomansa selkeästi ja vastaansanomattomasti esille.

Lukemisen jälkeen vallalla on käsittämätön turhautuminen siihen, että edelleen on tällaista. Miehet sikailevat, eivät anna naisille tilaa, yhteisiä asioita hoitavat naiset joutuvat kestämään aivan järkyttävän määrän paskaa. Ja ne, joiden pitäisi kirjoittaa nämä kirjat ja muuttaa nämä asiat - vallalleen sokeat miehet - saavat vain tyytyväisinä porskuttaa menemään. Mutta - onneksi on Jessi ja hänen sukupolvensa. Ei kai se auta kuin taas kääriä hihat ja lähteä kohti uutta työviikkoa ja yrittää vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että asiat menisivät edes jossain mielessä järkevämpään suuntaan. Ja tietysti pitää olla kiitollinen, että meillä voi olla kansanedustaja ja yhteiskunnallinen sarjakuvapiirtäjä yhtä aikaa.

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Loistavaa, valistavaa ja kantaa ottavaa sarjakuvaa, jonka lukemisen jälkeen uskoo parempan maailmaan ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Ai miten niin? Koska näin fiksuja kansanedustajia kuin Jessi Jokelainen on olemassa, ja jossakin on siis fiksuja äänestäjiä ja heitä on koko ajan enemmän.

Jokelainen aloitti poliittisen uransa vasemmiston listoilta Oulun kaupunginvaltuustossa. Politiikkaan hän lähti, koska halusi tehdä asioille jotain, parantaa maailmaa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja lisäksi sarjakuvataiteilija.

Femokratia on sukellus suomalaisen politiikan historiaan naisten kannalta. Millaista on olla naispoliitikko? Miten tasa-arvo toteutuu politiikassa? Huonosti tuntuu toteutuvan.

Jokelainen on kerännyt kattavan lähteistön sarjakuvansa taustaksi. Hänet voi saman tien nostaa Liv Strömqvistin ja Riina Tanskasen rinnalle feministisen sarjakuvan lähettilääksi.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

Näppärä tietopaketti aiheesta: politiikka, misogynia ja intersektionaalinen feminismi. Lähteiden merkitseminen plussaa.

[Salla Hiltunen · Rating 5 out of 5]

Eipä tässä ole oikein muuta sanottavaa kuin AAMEN. Tyylikkäästi toteutettu ja täyttä asiaa.

[Hanna Huhdanmäki · Rating 5 out of 5]

hitonmoisella hilpeydellä hirveistä asioista, sopisi pakkoluetettaman mm. kaikille

[Kiki · Rating 5 out of 5]

Olen seurannut Jokelaista jo useamman vuoden Instagramissa ja ihaillut hänen taidettaan ja opetuskäyttöön tekemiä monisteita ja muuta materiaalia. Olin siis hirveän iloinen siitä, että nyt hänen kädenjälkeään saa ihailla kokonaisen kirjan verran!
Femokratia on visuaalisesti kaunis, asiapitoinen ja hyvällä tavalla omakohtainen. Jokelaisen oma poliittinen aktivoituminen ja poliittisen uran eteneminen kulkee hyvin mukana jonkinlaisena punaisena lankana ja samalla käydään läpi Suomen historiaa tasa-arvon, politiikan ja politiikan tasa-arvon näkökulmasta (hyvin lähteistettynä!). Paketti pysyy melko hyvin kasassa ja rönsyilystä on vaikea sakottaa, sillä tärkeistä ja painavista asioista puhuttaessa on vaikea tiivistää niin, että mutkia ei vetäisi liian suoriksi.

Jokelaisen visuaalinen tyyli miellyttää suuresti, tusseilla on saatu aikaan kauniisti liukuvia valoja ja varjoja. Erilaisista visuaalisista elementeistä, tulee hyvällä tavalla mieleen Tatu ja Patu -kirjat :D (muistilaput, nuolet, leimasimet jne) Käsin piirtäminen ja tekstaaminen on viety loppuun asti tekijäkuvaa ja lähdeluetteloa myöten.

Omat kehunsa ansaitsee myös Jokelaisen käyttämä kieli. Vaikka en lähtökohtaisesti ole kirosanojen suurin ystävä, Jokelainen käyttää niitä kirjassaan (ja sosiaalisessa mediassaan) mielestäni näppärästi ja luontevasti, sopivalla huumorilla. Räväkät vertaukset ja kielikuvat ovat Jokelaisen käyttämän kielen parasta antia.

Toivottavasti tämä kirja löytää tiensä mahdollisimman monen (miehen) luettavaksi.

(innolla odotan myös Jokelaisen seuraavaa sarjakuvakirjaa!)

[Anni Majander · Rating 5 out of 5]

Tästä albumista jokainen nainen löytää samaistumiskohtia ja jos ei löydä, niin aika on kullannut muistoja.

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Nuorissa on ihanaa sensuroimatonta vimmaa, ja kuinka taidokkaasti Jessi Jokelainen onkaan ikuistanut turhautumisensa naisten kohteluun politiikassa ja elämässä ylipäänsä tähän teokseen, joka lajityypiltään voisi olla vaikka sarjakuvaesseiden kokoelma tai pamfletti.

Femokratian piirrosjälki tuntuu olevan paljon velkaa Riina Tanskasen Tympeille tytöille, mutta Jokelaisen tuottamansa teksti on ihan omaa luokkaansa, suoruudessaan lahjomatonta, ja naurattaisi jos ei itkettäisi. Teksti on myös typografisesti pääosassa, ja itse koin kuvituksen sen maukkaana lisänä, ei niinkään tarinaa kuljettavana elementtinä.

Teos tekee hyvin selväksi sen, kuinka vaikeaa (etenkin nuoren) naisen on ollut ja on päästä vallan piireihin ja kuinka nopeasti naiseus myös tekee liian vanhaksi siinä missä miehet vain muuttuvat uskottavammiksi iän karttuessa. Ei tällä teoksella kenenkään päätä käännetä, tämä on omille kirjoitettu. Niille, jotka ymmärtävät, että onhan tämä saatana nyt työmaa.

[Jaana V]

Miellyttävästi käsin tehty, arkikielisesti kirjoitettu ja siten varmasti monille myös saavutettava esikoissarjakuva-albumi muun muassa naisvihasta viheliäisine, historiallisine lonkeroineen erityisesti nuoren (valkoisen) naisen ja poliitikon näkökulmasta. Teemoja tai vaikkapa feminismin perushistoriaa tai päivänpolitiikkaa vähänkään tunteville tai seuraaville teos ei ehkä tarjoa oikein uutta pureksittavaa, mutta vertaistukea kyllä! Tykkäsin myös humoristisen veikeästä otteesta ja siitä, kuinka kirjoittaja tässä tunnistaa ja avaa myös omia etuoikeuksiaan.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Helppolukuinen ja hauska sarjakuvateos naisvihasta suomalaisen politiikan kentällä. Tykkäsin eniten viime vuosisatojen ajattelijoiden ja Jokelaisen oman poliittisen matkan kuvauksista. Koherentti ja tyylikäs kokonaisuus, josta välittyy myös tämän ajan politiikan henki hyvin. Itselle ehkä lopulta hieman liian tuttua tavaraa joten sellainen wow-efekti jää puuttumaan, mutta toimii erinomaisesti inspiroivana ja kannustavana lukemisena.

...

"Sinä pieni urhea
nainen, minä
luotan sinuun.
-Eeva Kilpi, 1972"

[heliviena · Rating 5 out of 5]

Mitä muuta tällaisesta pläjäyksestä voisi antaa kuin viisi tähteä. Piirrostyyli miellytti. Himppasen raskas aihe (kuinkas muuten) oli saatu helppolukuiseen ja käsitettävään muotoon. Viimeisestä sivusta voisi tehdä julisteen.

[Venla · Rating 5 out of 5]

Lukekaa, ajatelkaa ja luetuttakaa sen jälkeen myös puolisoillanne, isillänne ja veljillänne.

[Sara · Rating 5 out of 5]

Jessi Jokelaisen poliittista uraa seuranneena oli hienoa päästä lukemaan hänen ajatuksella tehtyä sarjakuvaansa, jonka todellakin soisi päätyvän erityisesti miesten lukulistalle. Tyyli on mainiota piirtojälkineen, käsinkirjoitettuine teksteineen, anteeksipyytelemättömine asenteineen sekä ronskeine kielineen ja suorine huomioineen. Ihastutti päästä lukemaan kommentaaria naisten asemasta ja naisille asetetusta tilasta politiikassa nimenomaan Suomen kontekstissa - ja ehdottomasti julkaisu on paikallaan kun ottaa huomioon maamme nykyisen tasa-arvoon liittyvän ilmapiirin. Sinänsä Femokratia ei tarjoa uutta tietoa politiikkaa seuraaville ja feminismiä tunteville, mutta ennen kaikkea albumin ansiot ovatkin ajankohtaisuudessa, henkilökohtaisen näkökulman kautta laajan teeman tarkastelussa sekä keskusteluun osallistumisessa. Ihastuin siihen, miten terävästi Jokelainen töräyttää yhteiskunnallista kommentaaria ja kertoo, miten ristiriitaisesti naispoliitikkoihin suhtaudutaan kaikkine haasteineen. Erityisen osuvasti sarjakuva-albumissa punotaan huumoria vakavan aiheen keskelle, jolloin lukijana voi niin nyökytellä, hieman nauraakin ja nähdä toivoa. Tällaista lisää!

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Hyvin piirretty, tai siis tykkäsin piirrostyylistä ja käsin tekstatuista teksteistä. Hyvää oli myös omakohtaisuus, eli kerronta oli vahvimmillaan silloin kun kyse oli Jokelaisen omista kokemuksista.

Sen sijaan kuvitteelliset esimerkit vähän ihmetyttivät, sillä varmasti ihan aitojakin yhtä pöyristyttäviä somekommentteja yms. olisi löytynyt. Tuollaiset keksityt esimerkit antavat helposti vaikutelman olkiukoista. Olihan kirjassa toki aitojakin kommentteja, mutta nuo muutamat keksityt tökkäsivät silmään.

Ikävää tietysti on se, että tämmöisestä aiheesta ylipäänsä tarvitsee tehdä kirjoja. Eikä tämä kovin optimistinen ole, joskaan ei myöskään liian synkkä, vaan "pakkohan tässä on jotain yrittää" -tyyppinen.

[Ville · Rating 3 out of 5]

Luullakseni tämä oli neljäs käytännössä sama kirja jonka olen lukenut. Teknisesti tämä taisi olla taitavin, mutta ei tarjonnut juurikaan uutta aiempiin nähden. Toki istuvan kansanedustajan kirjana tämä lienee sinänsä kiinnostavin, mutta ehkä se ei lopulta tuonut lisäarvoa. Pääasiassa kyllä ihan asiallinen teos, hyvä kokonaisuus. Vähän häiritsee se ettei tilastolliset esimerkit ihan täysin osunut nappiin kaikissa kohdin, ei suuri ongelma mutta kun pohjavire on paatoksellinen ja vihainen niin toivoisi faktojen olevan täysin eksakteja. Mutta ei toki muuta ydinviestiä, tiukkaa sanailua ja esimerkit pääosin relevantteja nostoja.

[Minkki · Rating 5 out of 5]

Mahtava politiikka-kirja, joka kuitenkin oli kirjoitettu (ja piirretty) maallikolle ymmärrettävään sävyyn. Herätti sopivasti samaistumisen sekä kiukun tuntemuksia, ehkä niitä voisi kanavoida johonkin rakentavaan. Kirja oli pakko ahmia yhdeltä istumalta loppuun saakka. Tekstistä näkyy ihanasti kirjoittajan oma ääni.
Toivon, että mahdollisimman moni lukisi tämän teoksen.

[Inka · Rating 4 out of 5]

pitää joskus lukea uudelleen vielä tarkemmin mutta hyvä sarjakuvakirja naisten asemasta politiikassa ja muualla ja feminismistä ! hienosti kuvitettu ja niin hyvin sanoitettu kaikki! mielenkiintoista myös lukea tällasta nonfiktiota (?) kun en ikinä sitä lue :D

[Lauhahiipija · Rating 5 out of 5]

Virkistävää lukea tästä aiheesta suomeksi ja suomalaiselta kirjoittajalta. Vaikka aiheet olivat minulle ennestään tuttuja, toi niiden liittäminen Suomen kontekstiin minulle lisää pohdittavaa. Mielenkiintoista ja ennen kaikkea tärkeää oli lukea aiheesta (Suomen)politiikan näkökulmasta.

Jokatapauksessa pidin kirjasta. Hetkittäin minun makuuni liikaa tekstiä sarjakuvaan, mutta kokonaisuudessaan helppolukuinen! Suosittelen.

[jonkurri · Rating 5 out of 5]

Aivan loistava katsaus poliittiseen kenttään naisnäkökulmasta todella kauniilla kuvituksilla siivitettynä. Lähettelin ystäville tästä kuvia tämän tästä ja nyökyttelin päätäni lukiessa. Voin suositella todella lämpimästi!

[Mima · Rating 5 out of 5]

Tämä oli upea, täytyy hankkia omaankin hyllyyn!

[Anni · Rating 5 out of 5]

Toimii Liv Strömquistin ystäville. Hyvä perusteos ja vähän enemmänkin.

[Simo Hattara · Rating 5 out of 5]

Tää kannattaa todellakin lukea!

[Elsa · Rating 4 out of 5]

Jessi Jokelainen MY QUEEN! Niin käsittämättömän upea ja tärkeä teos! Pidin aivan älyttömästi!

Jokaiselle hyvä ensiaskel kirjallisuuteen feminismistä ja yhteiskunnasta, varsinkin suomessa. Sai mut tuntemaan, että ehkä mustakin oikeasti on johonkin <3

[meri · Rating 4 out of 5]

todella upea piirros- ja kirjoitusjälki, ja hyvin taustoitettu politiikan historian ja nykypäivän katsaus. ei mitään uutta tietoa, mutta lukispa moni sellainen tän, jolle on.

[Isto R. Eipäs · Rating 4 out of 5]

Kyllä Nokelainen vetää Strömqvistiä paremmaksi.

Vaikka tällaiset teokset ovat tähän mennessä aina poliittisesti vinoutuneita - onhan poliittinen feminismi vahvasti vasemmalle omittua - on mukava nähdä että osa sisällöstä pyrkii ainakin jonkinlaiseen objektiivisuuteen. Toisaalta femicomix-genren voimakeinona on aina hyperbola, kuten strateginen uutisotsikoiden valikoiminen oman väitteen pönkittämiseksi (ottaen esim. huomioon kuinka nykyisessä some-kuplien poliittisessa ilmastossa a) Marin on aina hyödyntänyt parasosiaalista pääomaansa mutta samalla moittinut tätä huomiota [joskus hyvin, joskus ontuvin perustein], b) äänekkäässä vähemmistössä toivotaan poliittisen päättäjän kuolemaa tämän puoluetaustaan perustuen), ja c) feministinen kritiikki [joka dogmassaan väittää tukevansa kaikkien yhteiskuntakerrosten etua] hyvin harvoin huomaa kritisoivansa kapeaa mieseliittiä/-öyhöjen pinoa huomioimatta ahtaalle jäänyttä ja laajaa miesryhmää yhteiskunnassa). Strategisella tarkoitan tässä nimenomaan sitä, että suurin osa väitteistä on totta, mutta yksittäisten väitteiden tukemiseksi oiotaan muutamia väitteitä (tätä tekevät käytännössä kaikki sisällöntuottajat, onhan kristallikirkkaan 200-sivuisen teoksen laatiminen ilman asiavirheitä kustantamon määräajassa mestarilliseen verrattava taidonnäyte). Naispoliitikkoihin kohdistuvan pelikirjan erityispiirteiksi muodostunutta ahdistelua, raskaussyrjintää ja ulkonäkövankeutta eivät nämä seikat tietenkään poista. Ylimpien vallankäyttäjien pitäisi kuitenkin olla täyspalveluksessa maalleen, niin miesten kuin naistenkin, mikä tekee biologisista realiteeteista poliitikon uralla hankalaa. Onko poliitikkojen sitten hankittava lapset ennen avainasemaan joutumista, tai pidättäydyttävä kokonaan lisääntymästä? Itse uskon että valta ja siitä taistelu kärjistävät kaikkia kritiikin varjoja, vääryyteen asti.

Ikävä kyllä tällaisten teosten kyky rajoittuu lähinnä nostamaan tietoisuutta kansistaan kirkuvaan vaaleanpunaiseen tarttuville (saa olla eri mieltä), mikä usein johtaa keskustelun sijaan vain kotijoukkueen pönkittämiseen. Konkreettisia ratkaisuja (edes yritystä) toivoisin siksi tässä vaiheessa enemmän Strömqvist-kopioilta, onhan tämäkin naisoikeuksien mylly pyörinyt tässä muodossa kehää jo sitten 60-luvun, siinä missä esim. Naisasialiike on onnistunut asemoimaan itsensä kansallisena toimijana. Jokelaisen teos on tässä mielessä poikkeus, joskin juuriltaan yhä vasemmistolaiseen aktivismiin urautunut. Moni yksilö voi myös arjessa valita kuinka vuorovaikuttaa ja vaikuttaa kanssaihmisiinsä, sen ei aina tarvitse kapeutua järjestötoimintaan tai parlamentarismiin. Myös tunnetaidot ovat nyky-Suomessa murroksessa (vaikkei se joka Taka-Pajulaa saavuttaisikaan), eikä se rajoitu naispoliitikkojen tunneilmaisuun.

Jokelainen on tässä mielessä eliittiasemassaan maalintekopaikoilla, onhan hän harjaantunut poliitikko ja taiteilija. Taide ja visiointi voi toki riskeerata oman poliittisen imagon, mutta uskon että Jokelaisella on pian ammattitaitoa tämänkin pulman ratkaisemiseen.

[Mikko Saari · Rating 5 out of 5]

Oululaisen kunnallispoliitikon ja eduskuntaankin nousseen Jessi Jokelaisen esikoisalbumi kuvaa nuoren naisen poliittista heräämistä Juha Sipilän hallituksen koulutusleikkausten myötä. Jokelainen innostui kirjoittamaan yhteiskunnallista ja poliittista blogia ja senhän tietää, miten käy, kun nuori nainen ketoo näkemyksiään politiikasta. “En tiiä saatana, kirjottais vaikka persereiästä ku huorittelun määrä on vakio anyway.”

Jokelainen on purkanut Femokratiaan kokemuksiaan ja näkemyksiään suomalaisen politiikan historiasta ja nykypäivästä, naisnäkökulman kautta suodattuneina. Luvassa on tiukkaa asiaa feminismistä ja politiikasta. Kuten ylläolevasta sitaatista huomaa, tyyli ei ole aina niin salonkikelpoista, mutta miksi Jokelaisen pitäisi kirjoittaa sievästi ja siivosti, jos vastaanotto on kuitenkin huorittelua, alistamista ja nöyryytystä?

Femokratia on vahvasti tekstipainotteista sarjakuvaa. Asiaa on paljon ja se nojautuu lähteisiin, tilastoihin ja sitaatteihin. Kuvituksena on hyvin piirrettyjä ja näköisiä kuvia poliitikoista. Mustavalkoinen sarjakuva on ulkoasultaan hillitympi kuin Riina Tanskasen Tympeiden tyttöjen riehakas energia tai Liv Strömquistin teokset – mutta etenkin Strömqvistiin verrattuna Jokelaiselle täytyy kyllä antaa kiitokset erittäin helppolukuisesta tekstauksesta, se tekee näin tekstipitoisen sarjakuvan lukemisesta merkittävästi nautittavampaa.

Itse asiasta ei voi kuin nyökkäillä myötämielisenä. Jokelainen nostaa erittäin hyvin esiin suomalaisen politiikan tasa-arvo-ongelmia ja naisten aseman ilkeimpiä kiemuroita. Sarjakuva on yhtä aikaa hauska ja kiukkuinen; itse asiassa ei ole mitään hauskaa, mutta eihän tällaista aihetta kestä käsitellä ilman mustaa huumoria.

Työ patriarkaatin kaatamiseksi on kaikkea muuta kuin valmista. Femokratia on hyvä pikakurssi feminismiin politiikan näkökulmasta ja jos ei ole asiaa tähän mennessä erityisemmin ajatellut, tästä saa varmasti paljon ajateltavaa. Jos taas asia on tuttua, Femokratia on oikein mainiota vertaistukea ja hengennostatusta.

[Camilla · Rating 4 out of 5]

En ole varma, onko Jessi Jokelaisen Femokratia sarjakuva vai kuvitettu essee, mutta vaikuttava teos se joka tapauksessa on. Teoksessaan Jokelainen osoittaa, että politiikka ei ole tasavertaista ja että ulkonäkö määrittää kohtuuttoman paljon sitä, miten uskottavana naista pidetään. Erityisen painokkaasti teos käsittelee naisten kokemaa seksuaalista häirintää - esimerkkien valossa se suorastaan rehottaa politiikassa ja politiikkoihin kohdistuvissa somekeskusteluissa. Surullisinta on, ettei häirintään suhtauduta vieläkään riittävän vakavasti.

Jokelaisen tyyli on kärkevä, humoristinen ja aggressiivinen, mikä sopii mainiosti sarjakuvamaiseen ilmaisuun. Myönnettäköön, että toisinaan hän vetää mutkia hieman suoriksi ja valikoi esimerkiksi somepostauksia siten, että ne tukevat hänen teesiään. Tietynlainen mustavalkoisuus on tekstilajin, tyylin ja teesin kautta perusteltavissa, ja kirjailijan kunniaksi on sanottava, että hän myös myöntää tämän lukijalle suoraan. Rehellistä ja avointa. Siitä minä tykkään.

Joissakin kohdin sarjakuvan mustavalkoisuus meni mielestäni hieman yli. Teoksessa esimerkiksi todetaan, että "kautta maailman aseelliset konfliktit ja avoimet hyökkäyssodat ovat olleet miesjohtajien aloittamia." Totta kyllä, mutta en kuitenkaan usko, että naissukupuoli varsinaisesti suojaa ketään: naisestakin voisi aivan yhtä hyvin tulla hullu diktaattori, jos hän pääsisi sellaiseen asemaan. Harvoin pääsee, koska maailma on mikä on. Mutta jos katsoo vaikka sitä, mitä Katariina Suuri sai aikoinaan aikaan Venäjällä, voi sanoa, että onnistuu tuo kansakuntien tuhoaminen ja köyhien orjuuttaminen ihan yhtä hyvin naisiltakin.

Joka tapauksessa teos on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro tasa-arvon puolesta. Toivoisin mahdollisimman monen sen lukevan. Varsinkin jokaisen nettiöyhöttäjän.

Kiitos kollegoille lukusuosituksesta!