“Meillä on fantastinen planeetta, jossa on jalkojen alla syvä sisäavaruus, kukaties maailmankaikkeuden paras planeetta, josta on vasta raapaistu hiukan pintaa.”
Rosenlundin Sää joka muutti maailmaa ja Kohti korkeuksia olivat tietokirjallisuutta parhaimmillaan: mukaansatempaavaa tarinaa ajattoman ajankohtaisista aiheista ja osin henkilökohtaisista näkökulmista tarkasteltuna. Aiheet ovat suuria ja vaikeita, ja silti juuri ja juuri maallikonkin ymmärrettävissä. Rosenlundin uusimman, Maanalaisen elämän, kuuntelin äänikirjana, ja siihen formaattiin kirjan jutusteleva sävy sopii erinomaisesti.
Maanalainen elämä käsittelee maapalloa pinnan alta. Käsitellyksi tulee niin maankamara luonnollisessa tilassaan, mannerten liike ja fossiilit, kuin ihmisten tekemät suuret muokkaukset, kuten kanavat, tunnelit ja kaivokset. Rosenlundia kiinnostaa myös uskomukset, joita ihmisillä on maanalaisesta maailmasta ollut. Osa näistä uskomuksista jatkaa yhä elämäänsä salaliittoteorioina tieteen tylsästi kumottua ne.
Aiheesta toiseen loikkiessaan Maanalainen elämä toi mieleen superstara Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta -kirjat. Kirja vei Lähi-idän aavikoilta, Panaman tappavaan viidakkoon, ja kuolettavasti löyhkäävästä Lontoosta eristäytyneille saarille Madeiraan, Naurulle ja Färsaarille. Sattumoisin luin Nupposen Välimerelle sijoittuvaa Sydänmerta juuri samaan aikaan, kun Rosenlund käsitteli kirjassaan Välimerta ja sen historiaa. Olisin mieluusti nähnyt Rosenlundin esittelemiä ihmeitä myös romaaniin upotettuna.
Verrattuna Rosenlundin aikaisempiin huipputeoksiin, Maanalainen elämä on hiukan hajanaisempi ja todella moni asia ohitetaan vain maininnalla. Tällä kertaa myös osa henkilökohtaisista kokemuksista tuntui vähän turhilta, ja veivät suotta tilaa niiltä suuremmilta teemoilta, jotka sitten jäivät vain maininnoiksi. Kaikesta huolimatta Rosenlund on yhä yksi suosikkitietokirjailijoitani, jonka teoksiin aion tarttua myös jatkossa.