Perinteinen taloutta koskeva tieto ja talouspolitiikka perustuvat kapeaan ymmärrykseen talouteen liittyvistä valtarakenteista: usein sivuutetaan sukupuolittuneet taloudellisen eriarvoisuuden muodot sekä vaurauden kertyminen globaaliin pohjoiseen ja valkoisille miehille. Feminismiä talouteen kyseenalaistaa näitä kivettyneitä lainalaisuuksia ja avaa talouteen feministisiä näkökulmia ottaen huomioon sukupuolen ohella etenkin luokkaan ja rodullisuuteen liittyvät valtasuhteet.
Perinteinen taloutta koskeva tieto ja talouspolitiikka perustuvat kapeaan ymmärrykseen talouteen liittyvistä valtarakenteista: usein sivuutetaan sukupuolittuneet taloudellisen eriarvoisuuden muodot sekä vaurauden kertyminen globaaliin pohjoiseen ja valkoisille miehille. Naisille perinteisesti kuulunutta taloudellista toimintaa, kuten hoivaa, kohdellaan kuluna tai kotityön kaltaisena näkymättömänä ja ilmaisena lahjana. Tasa-arvokeskustelussa käsitellään naisten köyhyyttä ja palkkoja mutta vähemmän valtiontalouden ja talouspolitiikan merkitystä sukupuolten tasa-arvolle.
Feminismiä talouteen kyseenalaistaa näitä kivettyneitä lainalaisuuksia ja avaa talouteen feministisiä näkökulmia ottaen huomioon sukupuolen ohella etenkin luokkaan ja rodullisuuteen liittyvät valtasuhteet. Teoksessa rakennetaan tasa-arvoisempaa, sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja ekologisesti kestävämpää maailmaa ja talousajattelua. Samalla lukija saa vinkkejä siitä, millä tavoin on mahdollista haastaa vallitsevia talousmyyttejä ja osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tää oli kova! Arvostin etenkin vaihtoehtovisioiden käsittelyä. Kirjoittajajien ote on tutkijamaisen kriittinen sekä valtavirtatalouspuhetta että feminismin harha-askelia kohtaan. Hienoa!
Jotenkin aivoissa naksahti tän kirjan lukemisen myötä, miten ympäristön ja hoivan riisto kytkeytyvät yhteen. Oon mä tästä ennenkin lukenut, mutta nyt vasta oikeasti hiffasin että hoiva (ja kaikki uusiuttava työ) on ikään kuin ilmasena nähty luonnonvara jonka päälle nykynen talousjärjestelmä on rakennettu.
Ylipäätänsä sen tajuaminen, että valtavirta talousajattelu ei ota huomioon uusiuttavan työn elinehtoa nosti paljon ajatuksia. Musta syntyvyyden lasku tuo tän esiin kiusallisesti: nykynen talousjärjestelmä on tosi kädetön tän ratkasemiseen, koska perustavanlaatunen ajatus on, että talous tapahtuu vain markkinoilla, vaikka se että puut kasvaa ja lapset kasvaa on aivan olennaisia.
Etenkin näkökulma politiikan taloudellistumiseen oli herättelevä - kuinka usein mediassa puhutaankaan esimerkiksi koulutuksen tai terveydenhuollon investointien taloudellisesta kannattavuudesta sen sijaan, että niitä arvostettaisiin hyvinvoinnin ja sivistyksen tuottajina? Tulee mieleen linkkarissa näkemäni julkaisu inhotuksesta ”Suomi Oy Ab”-termiä kohtaan. Hyvinvointivaltio ei ole yritystoimintaa eikä siihen rinnastettavissa.
Hyvä teos, mutta ei ehkä kuitenkaan niin popularisoidulla otteella kuin kirjoittajat ehkä kuvittelivat. Isoäitiperiaatteen toteutuminen vaatii korkeakoulutettua isoäitiä. Noin muuten meni tunteisiin monta kertaa.