Suosikkibändeihini kuuluvan Huoran laulaja Anni Lötjösen toinen romaani käsittelee huumeidenkäyttöä ja elämää siinä ympärillä kahden tähden arvoisesti.
Valintoja oli vaikea kirja lukea ja vaikea sitä on myös arvioida. Mie pidän aihetta tärkeänä, ja sotealan ammattilaisena Lötjönen tietää kyllä mistä kirjoittaa. Isoimman vaikutuksen tekevät yksityiskohdat sekä musabisneksestä että hoitoalalta. Pidän arvossa myös sitä, että naiset ovat tarinan ytimessä. Parhaimmillaan teksti on todella terävää.
Mutta moni asia jää raapaisun tasolle. Reiluun pariinsataan sivuun tässä on aivan hitokseen henkilöitä, ja he menivät minulla jatkuvasti sekaisin päätyyppejä myöten. Tätä kiroilin todella, koska toisin rajaamalla Valintoja olisi voinut olla aivan huippukirja. Osa hyvistäkin ideoista jää ihan idulleen. Takakannen kysymyksiin ei saada vastauksia, ja osaa juonenkäänteistäkin jäin ihmettelemään.
Mietin kustantajan ja kustannustoimittajan roolia. Kirjaa vaivaa vähän sama hukattujen mahdollisuuksien maku kuin toisen muusikon, Samae Koskisen, esikoisromaania. Loppuiko kustantajalta jaksu?
Mutta mie elän siinä toivossa, että kirjailija menee eteenpäin joka romaanillaan ja jossain kohtaa tullee se tykkien tykki, joka räjäyttää miun tajunnan samalla tavalla kuin lyriikat & huuto Huoran keikalla.