Ei mitenkään genressään erityinen vaan aika samaa settiä kuin muutkin. Tubettaja näkökulma oli alussa mielenkiintoinen, mutta sitä ei käytetty kovin hyvin tai syvällisesti.
Aro oli aika creepy fanboy, alusta asti. Ja tätä kautta kävelevä punainen lippu.
Muutenkin oon alkanut saada tarpeekseni na-kirjallisuuden hahmojen suurista, paatoksillisista, tunteista.
Varsinkin repesin ihan täysin Aron ajatukselle, että miten voi enää haluta kalaa kun on kerran saanut merenneidon? Vapaasti siteeraten. Mutta juuri toi nuoruuden suuret tunteet ja ajatus siitä, että joku kuukauden säätö ja yksi seksikerta, olisi se suuri rakkaus eikä siitä koskaan toivu, ja että se olisi elämän "merenneito". Huoh... Noh, niitä merenneitoja tulee olemaan useampi., ja ne hukkuu toistensa sekaan ajan kanssa.
Onneksi on na-kirjallisuutta, missä ei ole tätä draamallisuutta ja tää on huono puoli kun vinkkaa nuorten kirjoja, niihin tulee ähky ja huomaa kaikki toistuvat kuviot aivan liian selkeästi.
Mutta joo. Kokonaisuutena ihan kiva, muttei mielenjäävä, ainakaan hyvällä tavalla.