Sadat miljoonat ihmiset kärsivät unettomuudesta joka yö. Kiireisessä maailmassamme yleistyvä häiriö on jo merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Yövartiossa – Esseitä unettomuudesta muodostuu syvästi henkilökohtaiseksi katsaukseksi unettomuuteen, sen syihin ja seurauksiin. Kulttuurialan ammattilaiset käsittelevät esseissään tätä kansantautia eri näkökulmista.
Esimerkiksi unihalvaus, katkonainen uni, unettomuuden perinnöllisyys ja painajaiset käsitellään omakohtaisesti, hyväksyttävinä ja ymmärrettävinä. Niissä ei ole kyse heikkoudesta, vaan inhimillisestä ja loogisesta reaktiosta esimerkiksi stressiin tai traumaan. Helppoheikkimäisten ohjeiden sijaan antologia tarjoaa vertaistukea. Yövartiossa muistuttaa unettomuuden moninaisuudesta ja myös siitä, että oman nukkumiskyvyttömyytensä kanssa on mahdollista oppia elämään.
Antologiaan ovat kirjoittaneet Tuuve Aro, Akseli Heikkilä, Jari Järvelä, Hanna-Riikka Kuisma, Sirpa Kähkönen, Esa Mäkijärvi, Samuli Putro, Tiina Raevaara, Jani Saxell, Anna Tommola, Suvi Vaarla ja Sinikka Vuola.
Esa Juhani Mäkijärvi (s. 1984) on suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut niin kauno- kuin tietokirjallisuutta.
Sisältää tekstit seuraavilta: Jari Järvelä, Sinikka Vuola, Tuuve Aro, Sirpa Kähkönen, Jani Saxell, Hanna-Riikka Kuisma, Tiina Raevaara, Akseli Heikkilä, Suvi Vaarla, Anna Tommola, Esa Mäkijärvi ja Samuli Putro.
Alunperin myös Miki Liukkosen piti kirjoittaa tähän kirjaan, mutta hän ei ehtinyt sitä tehdä. Niinpä teokseen on koottuu unettomuutta käsitteleviä lainauksia Liukkosen kirjoista. Erityisen mausteensa lukemiseen (kuuntelemiseen) tuo se, että moni kirjoittajista on kirjailijoita, joiden kirjoja olen itsekin lukenut. Väkisinkin mietin, miten uniongelmat ja painajaisunet ovat vaikuttaneet - jos ovat - heidän tuotantoonsa.
Erityisesti panin merkille, miten Tiina Raevaara on käyttänyt pelottavia unia kirjojensa materiaalina. Minä taas olen väliin pelännyt lukea Raevaaran kirjoja ja välttänyt niiden lukemista erityisesti ennen nukkumaanmenoa, jotta ne eivät tulisi uniini.
Vaikeuteni nukahtaa illalla vaikuttaa elämääni jatkuvasti. Jotta nukahtamisesta olisi edes toivoa on mentävä nukkumaan aina samaan aikaan. Vihaan tätä säännönmukaisuutta. Se on kahle, jota en välillä malta olla rikkomatta, vaikka tiedänkin, että joudun maksamaan seurauksista.
Illat pitäisi myös rauhoittaa niin, että en osallistuisi mihinkään kovin mielenkiintoiseen, kuten kävisi teatterissa tai lukisi kirjoja, jotka saavat sisimpäni roihuun. Niin stressi, ilot kuin surutkin vievät uneni mukanaan. Elämäni pitäisi olla täysin tasapaksua, jotta nukkuisin paremmin.
Välillä nukkumaan meneminen herättää suorastaan kauhua ja pelkään, että olen perinyt äitini uniongelmat. Kaupungissa asumisessa lohdullista on, että öisin ei tule hetkeä, jolloin jossakin ikkunassa eivät palaisi valot.
Unesta puhutaan nykyisin paljon ja enpä pitäisi ihmeenä, jos uni olisi seuraava ns. juttu. Siitä voimme ainakin olla varmoja, että kapitalismi ottaa kaiken hyödyn irti siitä, että unihäiriöt ovat varsin yleisiä ja moni haluaa mitata unensa määrää ja laatua.
Tämä oli hieno ja kiinnostava esseekokoelma. Unettomuus on usein hyvin yksityisenä pidetty aihe, joten kirjailijoiden kokemukset aiheesta toivat kaivattua vertaistukea.
Kirja oli yhtä aikaa lohdullinen ja pelottava. Lohdullinen, sillä "et valvo yksin yössä". Pelottava, koska terveysriskit, unihalvaukset, lääkekoukku ja vuosikymmenten unettomuuskierteet.
Oli kiehtovaa päästä kurkistamaan luovien ihmisten mieliin suden hetkellä ja kuulla heidän henkilöhistoriastaan. Myös toisten ihmisten unista kuuleminen oli yllättävän mielenkiintoista. Kirja oli hyvää luettavaa sellaisessa elämäntilanteessa, jossa nukkuminen sakkaa tavalla tai toisella.
Suosittelen tätä kyllä kaikille joilla on univaikeuksia, tosin herkimmät voivat myös ahdistua unihalvausten ja mielen yöllisen suojattomuuden kuvailusta.