Vetävä viihderomaani vie takaisin tunnelmalliseen Majatalo Kontiorantaan. Nappaa mukaan puikot ja lankakerä, liity Lehmuslahden käsityökerhoon!
Kun Aava saa kuulla iloisen perheuutisen, kipeät muistot palaavat hänen mieleensä. Hän päättää kutsua entisen avopuolisonsa uuteen kotipaikkaan vierailulle. On aika selvittää kesken jääneet asiat. Jonaksen saapuminen herättää ristiriitaisia tunteita paitsi Aavassa myös Kontiorannan kaksoisveljissä.
Ulkona viima riepottelee syksyn lehtiä, ja majatalo kipuilee rahapulassa. Petteri ja Aava päättävät hyödyntää viihtyisiä tiloja muuhunkin kuin majoitustoimintaan. Pian Aavan mieltä lämmittävät uusi ystävä, kylän käsityökerhon tuoma yhteisö sekä uudelleen syttyvät tunteet.
Mulla on kuopuksen kanssa diili, että hän valitsee mulle kirjastosta kirjan ja minä hänelle. Sit luetaan. Tämä kirja on osa tätä sopimusta. Tykkään keveästä, mutta silloin mulle keskeistä on jonkinlainen uskottavuus. Se on keveissä musta kaikkein vaikeinta. Tää meni vähän kangerrellen seulasta läpi.
yleisellä tasolla tässä säilyi samanlainen kepeä ja rento tunnelma kuin sarjan ekassa osassa, joka teki tästä mukavan lukea. selkeästi syksy / talvi -kirja mutta toimitteli tälleen kesälläkin.
mun makuun juoni pohjautui vähän liikaa aavan ihmissuhdedraamoihin, kahden miehen väliltä valitsemiseen ja samoihin puhumattomuuden ongelmiin. tapahtumat ja käänteet toisti itseään. olisin toivonut monipuolisempaa juonta.
Kirja oli liian pitkäksi venytetty ja vanutettu tylsä piirileikki jota Aava pyörittää oman napansa ympärillä riepottaen mukanaan jopa kahta kylän poikamiesrä.
Tykkäsin sarjan ensimmäisestä osasta, mutta tämän toisen osan ”pakkopulla” loppuun lukemisen perusteella kaikkia kirjoja ei kannattaisi venyttää sarjoiksi.
Oli mukava palata tuttujen hahmojen seuraan. Kirja on mukavan kevyttä luettavaa. Kuitenkin juoni oli melko samanlainen kuin edellisessä osassa, minkä lisäksi koin suhdedraaman liiankin sotkuiseksi. Itse olisin valinnut toisin kuin Aava lopussa.
Kirja käsitteli syvällisempiä aiheita kun edeltäjänsä, mutta oli silti hyvän mielen kirja. Kuitenkin jäin pohtimaan Aavan valintoja ja osa niistä oli jotenkin ei-luonnollisia ja että niin isoista asioista voi päästä yli vain itse asioita ajattelemalla.
Niskasen Lehmuslahti-sarjan toinen osa. Samoissa tunnelmissa mennään kuin ensimmäisessäkin osassa, mutta ehkä tässä kieli ja tarinankerronta olivat kehittyneet parempaan suuntaan ja kirja oli lukukokemuksena kokonaisuudessaan parempi.