Kirja, josta olisi ollut vaikka mihin, mutta joka jäi hyvin mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta kesken (ja on sanottava, etten kovin helposti lopeta kirjaa ennen aikojaan).
Tämän olisi pitänyt olla täsmäosuma suosikkilistalleni, koska
A) Tämä käsittelee Britannian kuningashuonetta ja sen tapakulttuuria,
B) On elävää lähihistoriaa ns. tavallisen ihmisen näkökulmasta,
C) Kertoo varsin erikoisesta työurasta Buckinghamin palatsissa,
D) Meikäläinen on parantumaton anglofiili.
Mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta Mairen palvelijatarvuodet Buckinghamissa jäävät jotenkin latteiksi ja suorastaan tyttökirjamaisiksi. Joskus kolmasluokkalaisena olisin eittämättä ahminut tämän yhdessä viikonlopussa, kenties lukenut uudestaankin. Näin huomattavasti vanhempana totean, että hyvät lähtökohdat eivät välttämättä jalostu koukuttavaksi teokseksi, vaikka kuinka sitä toivoisi. Hivenen lapsekas kerronta tekee lukemisesta tervanjuontia, eikä teksti lähde lentoon missään vaiheessa.
Mairen olisi pitänyt saada kronikoitsijakseen joku muu hyvää tarkoittavan sukulaisen sijasta. Joku pätevä elämäkerturi olisi varmasti saanut aikaiseksi näistä lähtökohdista (kielitaidoton maalaistyttö Suomesta päätyy sattuman oikusta töihin kuninkaalliseen palatsiin ja joutuu omaksumaan monimutkaisen kuninkaallisen etiketin ja vieraan kulttuurin kommervenkit) kutkuttavan keitoksen.
Nyt kirja valitettavasti jää melkein luettelomaiseksi kokoelmaksi anekdootteja ja 1950-luvun Seuran tyylistä kerrontatekniikkaa. Mukaan olisi voinut nivoa historiaa vähän laveammaltikin, samoin kuin ajankuvaa. Tällä kertaa koko tarina vanuttuu tylsäksi, eikä pidä yllä lukijansa mielenkiintoa loppusivuille asti. Sääli sinänsä.