Suomalainen maalaistyttö kuningatar Elisabetin hovissa.
Kun Maire Lankinen lähti piikomaan Englantiin, hän ei tiennyt päätyvänsä Buckinghamin palatsiin.
Maalaistyttö Maire Lankinen halusi 1960-luvun alussa nähdä maailmaa ja pestautui piiaksi Windsorin pikkukaupunkiin Englantiin. Laivan lähtiessä Suomesta hän ei osannut aavistaa, että kohtalo heittäisi hänet pian Buckinghamin palatsiin ja työhön kuningattaren palveluksessa.
Maire Lankinen kertoo nyt ensimmäistä kertaa koko tarinan vuosistaan ainoana ulkomaalaisena sisäkkönä kuningatar Elisabet II:n hovissa.
Maire Lankinen on Helsingissä asuva eläkeläinen, joka työskenteli kamarineitona kuningatar Elisabet II:n hovissa. Nazzareno Sifo on Espoossa asuva luova johtaja ja Lankisen poika.
Nautin erityisesti kohtauksesta, jossa Maire marssii Merimieskirkkoon etsimään itselleen kavaljeerin Buckinghamin palatsin palvelusväen joulutanssiaisiin. Lisäksi minua huvittivat Mairen ja hänen brittiläisen poikaystävänsä kesäseikkailut Suomessa. Jonkin verran kummastelin sitä, kuinka vähän töitä palatsissa tarvitsi tehdä. Sain sellaisen vaikutelman, että Mairella oli päivittäin noin kolme tuntia sisäkön hommia ja sen jälkeen vapaata. Muutenkin 60-luvun työelämästä annettiin varsin leppoisa kuva.
Päällimmäisenä mieleeni kuitenkin jää Mairen positiivinen elämänasenne. Hän lähtee aina reippaasti mukaan kaikkeen eikä tuntunut olevan mistään huolissaan. Siitä voisi ottaa mallia.
Jonotin tätä kirjaa kirjastosta kuukausikaupalla ja luin sen muutamassa tunnissa. Ihana ja uskomaton, hyvän tuulen tarina Mairen elämän käänteistä! "Sano ääneen, mitä haluat ja se voi tapahtua", taisi olla kirjan pääviesti. Monta kertaa lukiessani ajattelin, että voi kun tästä tai tuosta olisi kerrottu enemmän, mutta ehkä tietynlainen kepeys ja ohuus oli tietoinen valinta: hienotunteisuutta ihmisiä ja tietysti kuninkaallista perhettä kohtaan. Osaisipa sitä olla enemmän kuin Maire.
Ihan liian lässyttävää kerrontaa ja maalauksellista kuvaa työskentelystä palatsissa ja 60-luvun Lontoossa. Kuin olisi lukenut poika-/tyttökirjaa 50-luvulta. Mutta muutamia kiinnostavia yksityiskohtia Mairen ajasta tuossa ajassa.
Kirja, josta olisi ollut vaikka mihin, mutta joka jäi hyvin mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta kesken (ja on sanottava, etten kovin helposti lopeta kirjaa ennen aikojaan).
Tämän olisi pitänyt olla täsmäosuma suosikkilistalleni, koska A) Tämä käsittelee Britannian kuningashuonetta ja sen tapakulttuuria, B) On elävää lähihistoriaa ns. tavallisen ihmisen näkökulmasta, C) Kertoo varsin erikoisesta työurasta Buckinghamin palatsissa, D) Meikäläinen on parantumaton anglofiili.
Mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta Mairen palvelijatarvuodet Buckinghamissa jäävät jotenkin latteiksi ja suorastaan tyttökirjamaisiksi. Joskus kolmasluokkalaisena olisin eittämättä ahminut tämän yhdessä viikonlopussa, kenties lukenut uudestaankin. Näin huomattavasti vanhempana totean, että hyvät lähtökohdat eivät välttämättä jalostu koukuttavaksi teokseksi, vaikka kuinka sitä toivoisi. Hivenen lapsekas kerronta tekee lukemisesta tervanjuontia, eikä teksti lähde lentoon missään vaiheessa.
Mairen olisi pitänyt saada kronikoitsijakseen joku muu hyvää tarkoittavan sukulaisen sijasta. Joku pätevä elämäkerturi olisi varmasti saanut aikaiseksi näistä lähtökohdista (kielitaidoton maalaistyttö Suomesta päätyy sattuman oikusta töihin kuninkaalliseen palatsiin ja joutuu omaksumaan monimutkaisen kuninkaallisen etiketin ja vieraan kulttuurin kommervenkit) kutkuttavan keitoksen.
Nyt kirja valitettavasti jää melkein luettelomaiseksi kokoelmaksi anekdootteja ja 1950-luvun Seuran tyylistä kerrontatekniikkaa. Mukaan olisi voinut nivoa historiaa vähän laveammaltikin, samoin kuin ajankuvaa. Tällä kertaa koko tarina vanuttuu tylsäksi, eikä pidä yllä lukijansa mielenkiintoa loppusivuille asti. Sääli sinänsä.
Tää oli varsin sympaattinen omaelämäkerta seikkailunhaluisesta nuoresta suomalaisesta, joka päätyi sattumalta Buckinghamin palatsiin töihin. Kirja oli hyvin kirjoitettu tarinamaiseen muotoon, jossa Mairen persoona pääsi hyvin esille. Ja ihan mielenkiintoinen kurkistus hoviin työpaikkana 1960-luvulla.
Mahtava tarina ja mainiota ajankuvaa. Nopealukuinen kirja, jossa Mairen positiivinen ja utelias asenne elämään jää mieleen pitkäksi aikaa. Mieltä lämmittävät niin Mairen asenne ja toimet kuin hänen kuvailunsakin siitä, kuinka lämminhenkinen kuninkaallinen perhe oli.
Vitsit miten kiva ja mielenkiintoinen elämänkerta! Niin kiehtovaa kuulla Mairen tarinaa palatsista. Taitavasti kirjoitettu tarina pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun asti. ✨️