Työuupumukseen sairastunut rikosylikonstaapeli Veikko Niskanen kutsutaan viettämään joulua Kolmen koivun hotelliin. Veikon naisystävän Anna Merikallion tuttava Agata Holmberg on kunnostanut vanhan kartanon uuteen uskoon. Liiketoiminnan on tarkoitus alkaa keväällä, mutta sitä ennen tarvitaan testivieraita. Uteliaina Veikko ja Anna nousevat laivaan, joka kuljettaa heidät Kotkan ulkosaaristoon.
Pian Veikolle selvää, ettei hotelli ole sellainen rauhan tyyssija millaisena sitä on markkinoitu. Jo kunnostustöiden aikana sitä on piinannut äänekäs vastustus, sillä osa Koivusaaren mökkiläisistä ei kaipaisi riesakseen turisteja. Myös saarelle suunniteltu yhteysalusreitti on aiheuttanut kiistaa. Itse hotellinomistajastakin liikkuu puheita. Huhumyllyssä pyörivät niin hotellin rahoitus kuin Agatan traaginen menneisyys.
Joulua hotellissa viettävät Veikon ja Annan lisäksi Annan poika Teemu, joka pelaa koripalloa NBA:ssa Yhdysvalloissa, Teemun eksä Eevi ja heidän yhteinen poikansa Kuutti sekä Eevin nykyinen miesystävä Marko isänsä Juhanan kanssa. Myös Veikon kollega Jami ja hänen naisystävänsä toimittaja Lilli Elo ovat tunkeneet mukaan. Aatonaattona seurue täydentyy vielä Agatan sukulaisilla, eritoten hänen kaksoissiskollaan Filippalla.
Hellittämätön lumipyry sulkee syleilyynsä hotellin vieraat, ja menneisyyden haamut palaavat kummittelemaan heille jo ensimmäisen illallisen aikana. Todellisen kylmän käänteen loma saa, kun yksi seurueen jäsenistä katoaa. Etsintöjen jälkeen hänet löydetään kuolleena – tarkemmin sanottuna kuoliaaksi paleltuneena.
Helsinkiläinen Johanna Savolainen on entinen uutistoimittaja ja nykyinen viestinnän ammattilainen. Hän pelasi juniorista täysi-ikäiseksi koripalloa. Nykyään hän harrastaa Veikon tavoin juoksua. Kylmempi kuin kuolema on hänen kolmas dekkarinsa.
Vuoden 18. kirjani on "suljetun paikan mysteeri Kotkan ulkosaaristossa". Kirjailija Johanna Savolainen on entinen uutistoimittaja ja nykyinen viestinnän ammattilainen. Vasta kirjan lopussa kirjalijan kiitoksissa selvisi, että lukemani romaani olikin trilogian päätösosa. Jossain kohtaa tarinaa oli viitteitä aiempiin tapahtumiin ja vähän aavistelinkin sitä, että onko tarinassa aiempia osia. No, ei se lukemista haitannut, vaikka aloitinkin tästä viimeisestä osasta.
Taisin tähän romaaniin törmätä työmatkallani Kuhmoisten kirjastossa, jossa näin tämän kirjan uutuushyllyssä. Tämä oli jo aiemmin minulla kirjastosta lainassa, mutta en ehtinyt tätä silloin lukea. Kirjassa oli varauksia, mikä on hyvä asia, sillä se kertoo, että muutkin haluavat tämän lukea.
Tarinassa porukka, joka enemmän ja vähemmän tuntee toisensa, kutsutaan joulunviettoon Kotkan edustalla olevaan saareen. Sinne on tarkoitus avata vielä osin kunnostusvaiheessa oleva hotelli ja vieraat ovat ikään kuin "koevieraita". Hotellin omistajan kaksoissisko löytyy jo toisena päivänä kuolleena. Saarella olevassa porukassa on mukana myös kaksi poliisia puolisoineen, toinen työuupumuksen vuoksi sairaslomalla oleva ja toinen hänen alaisensa. Ja kun vieraiden taustoista paljastuu yhtä sun toista, on perinteinen "Kuka sen teki" -jännäri valmis.
Hieman alkuasetelmasta tulee myös mieleen Agatha Christien "Kymmenen pientä nee-" eikun "Eikä yksikään pelastunut". Myös käytetty kieli on paikoin vähän Christien tapaista.
Hyvät puolet: Tämä oli ihan mukiinmenevä tarina, jonka luki mielellään. Tosin ei mitään uutta eikä mullistavaa, aika kaavamainen "Kuka sen teki" -tarina.
Miinuspuolia: Käytetty kieli.. miten tämän nyt sanoisi kauniisti... hieman yksinkertaista, toteavaa.. Agatha Christien kohdalla voi puhua jopa lapsellisesta kielestä. En nyt tässä haluaisi sellaista luonnehdintaa käyttää, mutta vähän valitettavasti sinne suuntaan: "Veikko päätti tehdä sen heti." "Jami ilmestykin paikalle." "Teemu heittää vihaisena hiusharjan lattialle." No, ei nuokaan nyt sieltä pahimmasta päästä ole, mutta huomaatte kyllä, kun luette kirjan. Jokin siinä tekstissä niin sanotusti tökkii.
Olen suuri suljetun paikan -jännärien ystävä ja mielestäni miljöötä olisi voitu hyödyntää enemmänkin. Ei nyt missään vaiheessa tullut sellaista suljetun paikan fiilistä.
Arvioksi 3/5. Johanna Savolainen: Kylmempi kuin kuolema. Kustannus-Mäkelä Oy 2024.
Tämä olikin trilogian päätös. Kappas vain. No, tuskin kannattaa sitten lukea kahta ensimmäistä kun nyt tietää lopullisen ratkaisun. Veikko seikkaili menemään sairauslomalla olevana poliisina. Silti häntä puhuteltiin välillä ammattinimikkeellä kertojan toimesta. Onko sairauslomalla oleva poliisi aina poliisi? Onko ammattinimeke joka määrittää koko henkilöä, koko persoonaa? Aika surullista. Tästäkin teoksesta tuli mieleen muutamaa pykälää ylöspäin nostettu Viisikko. Tapahtumaa oli vähän liikaa; kadonneet esineet, ilkivalta, tönäisy portaissa, varsinaisten murhien lisäksi. Oikolukua oli harjoittanut kustannustoimittajan lisäksi myös kirjaston kirjan edellinen lukija, joka oli tehnyt korjaushuomautuksia murresanojen ja epäloogisuuksien kohdalle. Yhdyin kyllä tämän epävirallisen kommentoijan huomioihin. Itseäni jäi vaivaamaan lisäksi että eikös se "Jami" ollut jossain vaiheessa 25-vuotias ja sitten yhtäkkiö kolmekymppinen. Ja olen myös sitä mieltä, että tapahtumapaikalla olleet poliisit eivät suinkaan päädy ykköstutkijoiksi vaan heidät tulisi jäävätä rikostutkinnasta kokonaan. Eli pientä huojuntaa oli.