Līdz zemes malai

by Kristina Carlson, Kristina Karlsone, Maima Grīnberga (Translator)

Kristinas Karlsones romāns „Līdz zemes malai” stāsta par somu studentu Lennartu Falku, kurš 1869. gadā ierodas Amūras zemē meklēt laimi un dzīves jēgu. Par viņa kļūmīgo dzīvi un divkāršo nāvi vēstī pats Lennarts un viņa draugs un mitekļa biedrs ārsts Teodors Gancs. Romānam piemīt gan apziņas plūsmas literatūras, gan ironiski risināta detektīva iezīmes, tas dod gan ieskatu ģeopolitiskajā Sibīrijā, gan Lennarta iekšējā „Sibīrijā”, kur viņš mēģina saprast „vietu savā dzīvē, laikā, kas viņam dots”. Īsais romāns ir īsts dārgakmens ar daudzām noskaņu, emociju, vēstījuma veidu šķautnēm un skaldnēm.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Fiction, Russia

156 pages, Paperback

First published January 1, 1999

Reviews

[Pekka · Rating 2 out of 5]

Finlandia-voittaja 1999, pettymys varsinkin Carlsonin myöhempiin kirjoihin verrattuna. Kannatti silti lukea jo tämän takia:

Kun kävelen Hietaniemen hautausmaalla ja luen hautakiviä, ajattelen että ne ovat kirjoja joissa on pelkät kannet. Ihminen, kuka olikin, milloin syntyi ja milloin kuoli, hän on karannut kansien välistä.

[Sandra Koka (pielasit_sirdi) · Rating 3 out of 5]

Valoda prasmīga, plūstoša, gaisīga, bet tik daudz pierasts lasīt par Sibīriju, ka neviļus nākas salīdzināt. Un šeit īsti nekas iekšā neuzvirmoja, nesatricinājās un nebija līdzpārdzīvojuma.

[Guna Federe · Rating 5 out of 5]

It kā viss vienkārši un skaidri, bet reizē arī sarežģīti - dažāda veida attiecību formas un līmeņi, kaislība, vientulība, nodevība, mantkārība, slepkavība, izdzīvošana, nāve, bet beigu beigās tas viss izrādījās tikai kļūda.
Nebūšu oriģināla, citēšu pati sevi, tas ir literārs baudījums.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1997: 112/112)
(1998: 5/6)
1999: 6/6
1984-2023: 123/268

4/5. Suomalainen seikkailija muuttaa "maan ääreen" eli kaukaisimpaan Siperiaan Amurinmaalle. Sekaantuu siellä ainakin äitiin ja tyttäreen – ja erinäisiin bisneksiinkin. Joku kuitenkin iskee häntä pimeässä tiiliskivellä päähän aiheuttaen kallovamman. Kuolema tulee kuitenkin viiveellä, ja seikkailija pyrkii itse selvittämään etukäteen omaa murhaajaansa. Kirjan alkupuolella oli itselleni samanlainen vaikutus kuin Finladia-voittajista vaikkapa Bo Carpelanin Urwindillä tai Hannu Mäkelän Mestarilla. Vaikka mitä teki, niin kirjaan oli hankala keskittyä, kun se ei vaan kiinnostanut – eikä imenyt puoleensa – riittävästi. Mutta sitten loppupuoli oli soljuvampaa.

Ansaitsiko Maan ääreen mielestäni Finlandia-palkintonsa. Ei! Vaikka vuoden 1999 Finlandia-ehdokkaista nähdäkseni puuttuikin se aivan kirkkain timantti, niin kuin vuonna 1995:kin, jolloin Jari Tervo oli ehdolla romaanillaan Pyhiesi yhteyteen, niin myös tänä vuonna olisi palkinto kuulunut mielestäni Jari Tervolle. Finlandia-palkinto ryövätty siis jo kaksi kertaa!

4+ Jari Tervo: Minun sukuni tarina 1999
4+ Antti Hyry: Aitta 1999
4 Kristina Carlson: Maan ääreen 1999V
4- Veronica Pimenoff: Maa ilman vettä 1999
3,5 Jari Järvelä: Lentäjän poika 1999
3,5 Mikaela Sundström: Dessa himlar kring oss städs (Alati taivaat) 1999

[Inga Ievina · Rating 5 out of 5]

Manu uzmanību šis romāns piesaistīja, jo to feisbukā ļoti ieteica tā tulkotāja. Maimas Grīnbergas tulkojumā ar aizrautību droši vien varētu lasīt arī Helsinku telefongrāmatu, tāpēc steidzu gādāt, pat īsti nepainteresējoties par saturu.

Un es arī pēc izlasīšanas lāgā neprotu pateikt, par ko tieši ir gràmata. Sižetiski ir tā, ka 1869.gadā (tātad Krievijas Impērijas laiks Somijā) somu tieslietu studentu tēvs par sliktu uzvedību sūta strādāt uz Impērijas otru galu. Nahodka, kur viņš apmetas, ir uz vienas līnijas ar Parīzi, tikai tālā Sibīrijā. Stāsts izvēršas par ironisku detektīvromānu, kur netrūkst ne ekonomisku (akmeņogļu atradnes solās būt jaunie dimanti), ne sociālu, ne jūtu dzīves slāņu. Man brīžiem atsauca atmiņā kādu pusnoti no Poškus filmas “Saule spīd 24 stundas”, brīžiem - šo to no krievu kinoklasikas par zelta krēslu meklēšanu. Ir feini, gaumīgi, savdabīgi. Man šķiet, ka somiem ir viena no labākajām humora izjūtàm pasaulē.

Bet romāna ironiskajai pusei kā tāds mākonis virsū guļ cits slānis. Sibīrija. Tā pavisam nav tā Sibīrija, par ko esam pieraduši domāt. Te Sibīrija ir vienlaikus laimes un apsolītā zeme, un personīgais izsūtījums, zemes mala un jauns sākums. Brienot ar somu studentu pa Sibīrijas dubļiem, pastāv risks aizblandīties “savā sibīrijā”. Tas, ziniet, ir skarbi. Man personīgi trāpīja pa aknàm. Tagad sēźu savā zemes malā un domāju, ko ellēratā lai ar šo jauniegūto bliezienu tagad dara.

Taisnība tulkotājai - pērlīte ir šī grāmatiņa. Nieka 150 lappuses, manuprāt, ļoti vīrišķīga teksta. Kuram katram neieteikšu. Pati gan ielieku izcilo grāmatu plauktiņā.

[Kristīne · Rating 3 out of 5]

Pavisam citi Sibīrija, nekā esam pieraduši lasīt mūsu literatūrā un vēstures stāstos.
Diezgan neērta vēsturiskais romāns, kurā viss smird un smaržo pa īstam, bet lai izbaudītu, lasītājam uz to ir jābūt gatavam. Brīnišķīgi teikumi, rindkopas, vārdu cakas, bet sižets mani atstāja vienaldzīgu. Gļēvs, mazais cilvēks bēg uz otru pasaules malu meklēt “laimi”.
Tekstam nudien nav ne vainas, bet domas un sajūtas bija tālu no man patīkamām.

[Kārlis Lithens · Rating 4 out of 5]

Plāna grāmatiņa, bet nieka 150 lappusēs satilpināts nenosakāms skaits sajūtu slāņu. "Laimes zemes Amūras" vilinājums un posts, zelta (šajā gadījumā - akmeņogļu) meklētāju laikmeta skarbā romantika, galvenā varoņa Lennarta brīvprātīgā piespiedu trimda, lielo iespēju sološa afēra, ilūziju sabrukums, mīlas trijstūris, iekšupvērsts viltus detektīvs, vainas apziņas un kaistošu smadzeņu izraisītas prāta halucinācijas. Slāni pa slānim norokot stāsta virskārtas, lāpsta pusotru metru dziļāk atduras pret nepieejamo un neizdibināmo mūžīgo sasalumu, pret atbildi uz galveno Lennarta jautājumu par savu vietu dzīvē. "Tev nepietiks ar vienu dzīvi un arī ar divām ne, jo nezini, ko gribi". Kristina Karlsone ir uzrakstījusi ļoti vīrišķīgu grāmatu. Un Maimas Grīnbergas tulkojums izcils.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Kristina Carlsonin teos Maan ääreen sai vuonna 1999 Finlandia kirjallisuuspalkinnon. Kirja kertoo lyhyesti henkilöistä, jotka lähtivät 1860-luvulla Siperiaan töihin.
Kirjan päähenkilö oli 25-vuotias Lennart Falk, joka joutui eräänä iltana hakatuksi henkihieveriin. Theodor Gantz toimi Lennartin lääkärinä ja heidän välillään oli myös syvä ystävyys huolimatta isosta ikäerosta.

Maan ääreen teoksesta nousi esille 1860-1870-lukujen elämänmeno Venäjän keisarikunnan kaukaisimmassa nurkassa, Nahodkassa. Ilmeisesti Nahodkaan hakeutui henkilöitä, joiden elämä oli jollakin tavalla mennyt aiemmin vinksalleen. Mutta mihinkäs ihmiset pääsevät omista virheistään ja ongelmistaan. Jos oma käytös ei muutu, niin ongelmia on varmasti tiedossa jatkossakin.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

Olen lukenut kaikki Kristina Carlsonin romaanit. Ne kolme tätä Maan ääreen-teosta edeltävää ovat olleet itselleni valtavan suuria lukukokemuksia. Rakastin Eunukin näennäistä hilpeyttä ja keveyttä, sitä viisautta minkä Carlson teokseen keveyden alle kirjoitti, ja nämä kaksi kärttyisää ukkoa -Herra Darwinin puutarhuri ja William N.päiväkirja-olivat kerrassaan upeita.
Erityisen tärkeäksi on noussut William N.päiväkirja. Rakastin teoksessa kaikkea. Kärttyistä sairasta jupisevaa ukkoakin mutta tämä Maan ääreen, Carlsonin esikoisromaani ja Finlandia-voittaja vuodelta 1999 jäi itselleni eräiseksi, olkoonkin, että se oli venäläisten klassikoiden hengessä kirjoitettu, aikalaiskuvaus ja lisäksi ollaan äärimmäisissä olosuhteissa 1800-luvulla, Siperiassa, Nahodkan kaupungissaja päähenkilönä, kuten Carlsonilla tämän jälkeisissäkin romaaneissa, mies-minäkertoja, asetelma, jonka Carlson todellakin on osoittanut osaavansa ja lähtökohtaisesti kaikki sellaista mikä minuun kirjassa vetoaa.

Juonesta sanottua:
”Ylioppilas Lennart Falk, ”tuore kuin vastalyöty lantti”, matkaa 1860-luvulla Amurinmaalle onneaan etsimään. Nahodkassa, Venäjän keisarikunnan vihoviimeisessä kolkassa hän joutuu oudon päällekarkauksen uhriksi.
Kun Lennart Falk on palaamassa satamakapteeni Petrovin kutsuilta, häntä lyödään pimeässä tiiliskivellä päähän. Nuoressa miehessä puhkeaa kiihkeä halu parantua, saada selville päällekarkaaja, selvittää elämänsä tarkoitus. Lennart Falk on jo ennättänyt rakastua kahteen naiseen ja pettää heidät, kirjoittaa nimensä vaaralliseen paperiin.”
Carlson rakentaa tarinan kehysten sisään. Lennartin lyhyestä elämästä kertoo Theodor Gantz, Lennartia vanhempi mies, asuinkumppani, ystävä ja lääkäri.

Carlson kirjoittaa upeasti, teksti on täsmällistä ja eteenpäin kuljettavaa. Sairasvuoteella Lennart läpikäy merimatkansa, elämäänsä Siperiassa, tulevaisuudenhaaveet Pietarisssa tehtyään virkamiesuransa , kaivosyhteistyön kiinalaisen ja Isä Spirosin kanssa ja sekaantumisen niin tyttäreen kuin äitiin, pomonsa vaimoon.

Mutta - todennäköisesti lukijasta riippuvista syistä, minusta ja mielen harhailusta - en päässyt sisään päähenkilön, Lennartin murskatun pään sisään, miehen pakonomaiseen tarpeeseen selvittää murhaajansa, löytää se, joka yösydännä tiiliskivellä häntä löi. Jokin etäisyys jäi olemaan, en saanut sitä poistettua.

Ja se, kuka Lennartin tappoi - jätän kertomatta, sillä jos jotain niin tämä aikalaiskuvaus, miesten kertomus rahan ja omaisuuden ja helpomman elämän tavoittelusta, seikkailuista, Siperiasta, tämä teos on myös murhamysteeri.

[Everts Killi · Rating 2 out of 5]

Grāmata solija aizraujošu sižetu un noslēpumainu atmosfēru, taču es personīgi esmu vīlies, atrodot grāmatas tekstu pārāk lēnu izstieptu.

[Juha K · Rating 4 out of 5]

Alussa melkein inhosin tätä opusta, en saanut siitä kunnolla otetta. Kun lyhyen kirjan loppu alkoi lähestyä, huomasin kuitenkin tykkääväni ja melkein harmitti kun kirja loppui.

[Ligija Purinaša · Rating 5 out of 5]

Izlasīju pāris stundu laikā. Intriģējošs vēstījums.

[Ieva · Rating 2 out of 5]

unrelatable inner struggle, occasionally cringe

interesanta vide un laiks, kur risinās notikumi, pamudināja pētīt karti un palasīt šo to par krievijas tālajiem austrumiem

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Kristina Carsonin Finlandia-palkittu romaani on eräänlainen murhamysteeri ja historiallinen romaani, joka sijoittuu 1860-luvulle ja Siperian Nahodkaan. Pääosassa on suomalainen seikkailija Lennart Falk, joka pahoinpidellään kuoliaaksi tiiliskivellä päähän lyömällä.

Ystävänsä kuoleman jälkeen Falkia Siperiassa hoitanut tohtori Ganz palaa Helsinkiin ja alkaa selvitellä murhaajaa frendinsä jälkeenjääneistä papereista. Hän ei kuitenkaan saa niistä riittävästi tolkkua, mutta lopulta romaanin kertoja sen paljastaa lopussa, niin kuin kunnon dekkareissa kuuluukin.

Muutaman muun suomalaisen kanssa Falk päätyy kauas itään toiveena joskus palata rikkaana miehenä kotikonnuille. Hän makailee väärissä vuoteissa ja hankkii vihamiehiäkin, kunnes eräänä iltana kolahtaa päänuppiin. Sairasvuoteella ja kuolemankielissä hän alkaa arvuutella omaa murhaajaansa erinäisten kandidaattien keskuudesta. Lopulta mies toipuu sen verran, että pääsee paikkakunnan rientoihin, ja siinä sivussa taustoitetaan niin kuin hyvissä salapoliisiromaaneissakin, kenellä on kelpoisin motiivi nirhaista Falk hengiltä.

Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, kun aivovamma kaatoi uudestaan petiin, eikä paluu kotimaan kamaralle enää onnistunutkaan. Kerronnallisesti tekijä onnistuu oikein hyvin, kun hän vie lukijansa 1800-luvun tunnelmiin ja minäkerronnan avulla Falkin tajuntaan ja kuolevan miehen epätoivoisiin pyrkimyksiin selvittää itselleen, kuka olikaan viime kädessä vastuussa hänen kuolemastaan.

[BooksAndFrogs (Mervi) · Rating 2 out of 5]

Kuollut joka saa suunvuoron, on etuoikeutettu. Olen nähnyt röykkiöittäin nimettömiä kuolleita. Ammuttuja, silvottuja, hukkuneita, nälkään kuolleita. Kuka heidän puheenvuoronsa kuuntelee? Kun kävelen Hietaniemen hautausmaalla ja luen hautakiviä, ajattelen että ne ovat kirjoja joissa on pelkät kannet. Ihminen, kuka olikin, milloin syntyi ja milloin kuoli, hän on karannut kansien välistä.

Helteisenä kaupunkijuhannuksena jaksoin vain istua sisällä ja lukea. Vähän pehmentyneillä aivoillanikin hoksasin, että olen tämän kirjan joskus lukenut. Luin kuitenkin uudestaan, toiveena Siperian viilentävä kylmyys. Tunne ei ihan välittynyt, mutta jotkin kohdat osuivat paremmin.

[Noora · Rating 3 out of 5]

With every favourite author there is that one book that doesn't click. This book had all the elements that I love – lyrical prose, thought-provoking ideas, atmosphere – but somehow the flow never kicked in. I'm a bit disappointed, especially since this is her most acclaimed novel.

[Zanda Borga · Rating 3 out of 5]

3,5*** laikam pat nav svarīgi, par ko ir grāmata, šeit svarīgāks ir poētisms, valodas plūsma, cilvēka domā, šaubas, bailes, cerības, ilgas... Dzīves daļa parādīta kā īss laika sprīdis, notikumiem tomēr atvirzoties otrā plānā. Kā rakstīts uz grāmatas vāka - stāsts par kļūmīgo dzīvi un jēgas meklējumiem. Un to, kā reizēm cilvēka liktenī milzu lomu nospēlē nejaušība.
Valoda gan - absolūti burvīga: "Man ir bērnišķīga, atturīga, aizrauties spējīga, paļāvīga, cerību pilna, vīzdegunīga, uzmanību alkstoša, pēc mīlestības izsalkusi, aizdomas perinoša dvēsele! Kā veca sieva visu mūžu esmu gaidījis brīnumu un atradīs pasaulē zīmes! Vientulībā saucu pats sevi no viena istabas gala uz otru. Ik šūna baidās un cer, un gaida, ko dzīve nesīs."
Man arī❤️.

[Sintija Dundure · Rating 4 out of 5]

Man patika, bet savdabīgi patika.. nebija to daudzo emociju, ko varētu piedzīvot lasot līdzīgus romānus. Stāstījums ļoti plūstošs un skaists, taču tieši par Sibīriju un tās noskaņu pārliecināta netiku. Tas kas mani aizrāva bija Lennarta un Ganca stāstījumi, spriedelējumi. Grāmata liek apzināties cik svarīgi ir tas, lai pirms nāves kāds būtu blakus, un cik jauki ir ja kāds par tevi parūpējas-vismaz es to tā interpretēju! Kā arī sapratu, ka jūties laimīgs nevis tur, kur citi saka, ka jājūtas, bet tur kur pats jūties saskaņā un harmonijā ar sevi. Stāstā ieraudziju ko dziļāku par Sibīrijas aprakstiem!

[Laura · Rating 4 out of 5]

Šajā grāmatā ir kaut kas neatvairāms. Tā vien liekas, ka tikai nieka 150 lpp., bet tik piepildīta un bieza. Pamazām atklājas ne tikai Sibīrija (ne tā, ko uzreiz iedomājamies vēsturiskajā kontekstā), bet arī daba, cilvēki, notikumi. Viss šķetinās un virpinās vaļā tādā savdabīgā veidā, plūstoši, iegrimstoši, aizpeldoši. Maņu karinoša grāmata, ķermeniska. Sajūtas visādas. Valoda ir skaista. Tulkojums ir lielisks. Kaut kas līdzīgs sajūtās un atmosfērā kā somu autora Olli Jalonena romānā "Debesu lode".

[Gita · Rating 3 out of 5]

....Vīrietis iedomājas, ka no sievietes uz sievieti var lēkt kā no akmens uz akmeni. Bet ja gadās dziļums? Iekritīsi kā akmens. Tad vajadzīga peldētprasme.(131lpp)...
"Līdz zemes malai" ir romāns par lieliem un maziem dzīves mirkļiem, kas veido cilvēku. Lasītājs var ļauties plūdumam un neticami skaistajai romāna valodai. Tik skaisti un poētiski par vīrieša iekšējo pasauli var uzrakstīt vien sieviete.

[Saara Karhu · Rating 3 out of 5]

Ihan jo lähtöruudussa tuli mieleen Rosa Liksomin hytti numero 6.
Nää paikoilleen jämähtäneet venäläisyyteen liittyvät tarinat on loppujen lopuksi aika tylsiä. Kirjan päähenkilö oli mitä oudoin heppu. Siperialainen kylä kolkko ja tylsä. Ja koko kirjan juoni mitäänsanomaton. Tarinan olisi voinut kertoa neljällä luvulla.

[Ruuta · Rating 3 out of 5]

Laikam no šīs grāmatas biju gaidījusi vairāk skarbu dabas skatu un laimīgas beigas, vismaz tik daudz, lai galvenais varonis atrastu kaut ko, kas mazinātu viņa iekšējo Sibīriju. Iespējams, ka kādā eksistenciālā krīzē, mani šī grāmata iespaidotu vairāk.
Stāsts par laimes meklētāju svešumā, lai gan laime ir atrodama arī tepat. Blakus.

[Kurmisrupucis · Rating 4 out of 5]

no sākuma domāju, ka vārdu secība ir ačgārna un tamdēļ tāda ķeršanās. nē, viss pareizi sakārtots, taču meistarīgi ir panākts domu saraustījums un atskabargainums. stāsts it kā nekas tāds unikāls, bet bilde zīmējas.

[Anu Valli · Rating 5 out of 5]

Elävää tunnelmaa välittävä kuvaus erään miehen subjektiivisesta ymmärryksestä ajastaan ja asiantilastaan Nahodkassa Siperiassa.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

3,5/5

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajista luettu 27/41.

[Maija Liepa · Rating 5 out of 5]

Negaidīts slepkavības mēģinājuma izmeklēšanas gadījums. Cēloņu ir pietiekami daudz, bet realitāte ir pavisam cita.
https://domgraudi.blogspot.com/2025/0...

[Ego..te · Rating 1 out of 5]

Nevarēju ielasīties. Pārlieku melanholiska un grūtsirdīga. Novembrī tā nav laba kombinācija. Toties kā miegazāles der lieliski!

[Annika · Rating 2 out of 5]

Carlsonin kieli on kekseliästä ja kaunista, mutta yksin se ei kanna näinkään lyhyen romaanin läpi, sillä henkilöt ja juoni tuntuivat täysin yhdentekeviltä. Muut Carlsonin romaanit alkoivat kuitenkin kiinnostaa.

[Anna · Rating 2 out of 5]

A diary-ish story of Lennart, a Finnish young man who went to Nakhodka, in Siberia, to the 'edge of the world' (that far in Siberia that it's very close to Japan). He cheats some business for himself, and gets involved both with a mother and her daughter. When someone hits Lennart with a brick on his head, he survives, and writes all this babble while recovering from the injury, and ponders life too. This book apparently won or at least was nominated for Finlandia book prize, for reasons I failed to grasp from the book itself.

Luettu on, vaikkakin aika toisella palloa kuin tuo Nahodka missa tama tarina paaosin tapahtui. Ajan ja paikan kuvaus oli mielenkiintoista, mutta jotain puuttui (etta kirja olisi suuresti iskenyt)... laimeahkoa, mutta ehka se sopi sitten kuvailemaan taman Lennartin elamaa (vaikka siella nyt olikin noita huijauksia ja aitia ja tytarta ja tiilta paahan jne).
Ehka se etta Lennartin tarina on pitkalle kuumehoureellista paivakijamerkistelya aiheutti kanssa sen ettei oikein tuntunut olevan kunnon kliimaksia, tai ainakaan siina/niissa kohti kirjaa joissa yleensa kaipailisi.
Kieli tuntui kanssa paikoin sopivan vanhanaikaiselta (lavitsa? tassahan tarvitsisi jotain suomeksi olevaa encyclopediaa mutta ei ole sellaista viela puhelimessa, tai kirjana ulottuvilla).
Venajan transliterointi suomeksi myos yleensa arsyttaa.

(Ja mikä ihmeen Höökin retkikunta taalla kirjassa on mainittu? Googlaamalla ei loyda kylla mitaan mihinkaan retkikuntaan eika captain Höök tuo myoskaan sen parempaa google futa. Oliko tuo Höök vain joku aikanaan englannista suomeen vaannetty Hook -> Höök tyyliin Cristobal Colon -> Risto Kyyhkynen, vai onko olemasas joku tuntematon ruotsalainen retkeilija/kapteeni josta googlet ja wikipediat ei tieda mitaan? Jos tuo Höök nyt tulisi sitten tuosta Hookista, mista ihmeesta ja milla ihmeen logiikalla siihen on pitanyt laittaa nuo umlautit? Ja jos se ei ole Hook, kertokaa joku mita mun google fu ei sitten nappaa millaan.)