Silmiä avaava säeromaani Iirosta, jonka vanhemmat juovat ja himassa jääkaappi kumisee tyhjyyttään. Kavereiden edessä on silti oltava ihan tavallinen Iiro, vaikka kulissit huojuvat jo.
Uskoisitko tätä päälle päin? Ei hätää, tuskin uskois moni muukaan. Tuskin uskoisin itekään ellen kävis tätä helvettiä läpi joka ikinen päivä.
Vanhempien vuosia jatkunut alkoholismi ja työttömyys ovat Iirolle arkipäivää siinä missä kirpparilöytöjen myyminen ruokarahojen tienaamiseksi. Koulussa kellään ei ole tästä mitään käsitystä eivätkä naapuritkaan tiedä kuin korkeintaan vanhempien toistuvasta riitelystä – ja hyvä niin.
Kunnes kasiluokan alkaessa Iiron luokkakaveri Niko kertoo nähneensä Iiron keräämässä pulloja ja on valmis vinkkaamaan paremman keinon rahan tienaamiseen. Varastamiseen Iiro on toistaiseksi vetänyt tiukan rajan, mutta rahahuolien syventyessä houkutus kasvaa liian suureksi. Tarkoin varjellut kulissit uhkaavat sortua yksi toisensa perään, mitä pitemmälle lukuvuosi etenee. Uskaltaako Iiro tarttua apua tarjoavaan käteen?
Säeromaanit eivät ole minua varten, mutta aiheensa vuoksi Humalan soundtrack oli luettava. Kosketti, itketti, liikutti. Hieno, aito ja tärkeä romaani, löytäisipä tämä tiensä mahdollisimman monen (myös aikuslukijan) käsiin. Säeromaanimuoto toimi hyvin, mutta henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi pudotti yhden tähden.
Säeromaanifanina olen aina innoissani, kun lajityypistä ilmestyy uutuuksia. Siksipä odotin kovasti Tiia Mattilan esikoiskirjaa Humalan soundtrack, joka on nuorille suunnattu riipaiseva säeromaani kasvamisesta alkoholistivanhempien varjossa. Päähenkilö, yläkoululainen Iiro, yrittää jotenkin saada pidettyä koulussa kulisseja kasassa, vaikka vanhemmat ryyppäävät joka päivä ja rahat ruokaan on etsittävä palautuspulloja haeskelemalla. Iiro ei kuitenkaan pelosta ja lojaalisuudesta vanhempiaan kohtaan ole valmis paljastamaan totuutta tilanteestaan edes parhaalle ystävälleen. Sitten epätoivo tekee Iirosta tilaisuuden tullen varkaan, eikä kaikki voi enää jatkua ennallaan.
Säeromaanina Humalan soundtrack edustaa lajityypin selkeäsanaisempaa, romaanimaisempaa laitaa, vaikka muutamissa kohdin on myös lyyrisempää leikittelyä. Esikoiskirjan suurin ansio on siinä paljaassa yksinkertaisessa rehellisyydessä, jolla Iiron epätoivoista tilannetta ja ristiriitaisia tunteita kuvataan. Etenkin lopussa kyyneleet olivat lähellä herahtaa silmäkulmiin. Kerronta on myös sulavaa ja kirjan ahmaisee helposti yhdeltäkin istumalta. Kevyt muoto tasapainottaa painavaa sisältöä, joka sukeltaa todella syviin vesiin. Humalan soundtrack päätyy varmasti yläkoululaisten kirjavinkkauspakettiini, mutta sillä on myös paljon sanottavaa aikuislukijoille perheiden köyhyydestä ja vanhempien päihdeongelmien vaikutuksesta lapsiin.
Koskettava säeromaani siitä, miltä teini-ikäisestä päähenkilöstä tuntuu, kun vanhemmilla on alkoholiongelma. Vahva kuvaus myös siitä, miten perheiden tuloerot vaikuttavat nuorten arkeen.
taidokkaasti säemuotoon rakennettu romaani tuskallisesta aiheesta, häpeästä ja pelosta. säeromaani ei ole lempikirjallisuusmuotoni mutta tässä sen ilmavuus jättää tilaa jollekin, mitä lukiessa tuntee.
valtavan kaunis ja riipaiseva tarina vanhempien päihdeongelmista ja niiden heijastumisesta lapsen ja nuoren elämään. miten olla yläasteella, kun pitäis olla cool ja vahva, mut ainoo mitä haluis tehä on romahtaa, kun ei oo ees tarpeeks rahaa ruokaan... . tää oli kuitenki valtavan lämmin ja toivoa tuova kirja! ystävien apu ja vanhempi naapuri lämmittää sydäntä ja vaikka kuinka syvällä oltais, joku pitää kiinni🥹💕 . suosittelen ehdottomasti lukemaan tän! vaikkei täysin samaistuiskaan Iiron kokemuksiin, vie kirja täysin mennessään ja antaa mahdollisuuden kokea Iiron tunteet❤️🩹
Koskettava, pysäyttävä ja tärkeä tarina. Tää oli tosi kauniisti kirjoitettu, moni lause jäi kummittelemaan mieleen. Iiron ajatusmaailmaa saatiin kuvattua hyvin ja kirja tuntui tosi aidolta. Voi kun kenenkään nuoren ihmisen ei tarvitsisi painia kyseisten ongelmien kanssa❤️🩹 Loppu tuntui ehkä vähän kiirehdityltä ja sille olisi voinut antaa enemmän vielä aikaa.
En tiedä onko säeromaanit mun juttu (luulen, että ei) mutta kuunneltuna en huomannut mitään eroa normaalista kirjasta, joten arvioin sen mukaan.
Äänikirjasta kyllä oikeasti nolla tähteä. Kenenköhän idea on ollut laittaa keski-iän ylittänyt nainen lukemaan kirjaa, joka on kerrottu 8-luokkalaisen pojan näkökulmasta?😀 tätä ei ollut saatavina e-kirjana ja tää oli tosi lyhyt, niin kuuntelin mutta suosittelen ehdottomasti ennemmin lukemaan tämän.
Tää kirja oli parissa tunnissa luettavissa ja silti purskahdin varmaan viisi kertaa itkuun tätä lukiessa. Oon onnekas, kun en itse voi samaistua kirjan aiheeseen mutta koen syvää myötätuntoa jokaista kohtaan, jolle tän kirjan aihe on tuttu.
Tää kirja oli tosi kauniisti kirjoitettu ja mulle tuli heti mieleen kirja, joka on suunnattu yläastelaisille: nopeatempoinen ja helppolukuinen vakavaa aihetta käsittelevä kirja, joka varmasti herättää ajatuksia ja kehittää toivottavasti empatiakykyä ja ymmärrystä muita kohtaan. Toivonkin, että juuri tällaisia kirjoja luettaisiin yläasteella.
Vähän sanoja, joilla oli paljon merkityksiä. Olisi voinut olla pidempikin kirja, asioita olisi voinut käsitellä syvemminkin, mutta kyllä siellä tuli kaikki esille. Huh.
Kaveri vinkkasi tästä nuorten säeromaanista ja oli pakko ottaa heti kuunteluun. Mun sydämeen sattuu, tää on tosiaan juuri niitä kirjoja joka jokaisen olisi hyvä lukea tai kuunnella. Nuori Iiro elää lasista lapsuutta, yrittää piilotella kotona olevia ongelmia ja pitää kulisseja yllä sen suhteen, että elää tavallista nuoren elämää. Ympärillä olevat ihmiset eivät havahdu tilanteeseen tarpeeksi ajoissa. Vaikka Iiro merkkejä yrittää piilotella, on ne silti havaittavissa. Surettaa kun ajatteleekin kuinka monta Iiroa tuolla elää tälläkin hetkellä. Luullen, että yksin pitää selvitä, kun vanhemmat eivät välitä.
Koskettava ja vaikuttava säeromaani vanhempien alkoholismista ja miten se vaikuttaa nuoren elämään.
Säeromaanitoteutus sopi tähän mun mielestä hyvin ja osaltaan lisäsi teoksen vaikuttavuutta. Tosi tärkeä aihe, jota kuvataan uskottavasti ja sydäntäriipaisevasti.
Tää oli eka säeromaani jonka luen ja positiivinen yllätys! Varsinkin tässä kirjassa toi tyyli toimi niin hyvin, se miten pieneen määrään sanoja oli pakattu niin paljon tunnetta, ajatuksia ja tapahtumia. Itkin tuolle lopulle!
Kasiluokkalainen Iiro pitää tiukasti yllä kulisseja. Kukaan ei saa tietää, että kotona vanhemmat ryyppäävät ja tappelevat joka päivä. Arki on täynnä ahdistusta ja huolta, jollaista lapsen ei pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ahdistava, tunteikas lukukokemus, joka jättää jäljen.
Säeromaanit ei ehkä ole vieläkään mun juttu, mutta aihe oli tärkeä ja hienosti kerrottu. Vaikka kirja oli lyhyt, Iiron hahmosta saatiin syvällinen. Osa tapahtumista oli aika irrallisia, mikä johtui lyhyestä kirjasta ja pitkästä aikavämistä.
Viimeiset tapahtumat tulivat aika puskan takaa ja yllättäen, eikä niissä ollut kauheasti järkeä. Odotan jatko-osaa, saadaanko siinä syvennettyä Topinkin henkilöhahmoa.
On kaksi Iiroa. On Iiro, joka kerää pulloja saadakseen ostettua kaurahiutaleita ja joka yrittää vain selviytyä alkoholistivanhempien kanssa. Sitten on se Iiro, jonka kaikki näkevät koulussa ja joka ei kerro kenellekään toisen Iiron elämästä. Iiro tekee listoja, jotta selviäisi piinaavista lomista ja pitkistä pääsiäisvapaista kotona. Tulee piste, jossa Iiro ylittää rajan. Tulee piste, jossa Iiron vanhemmat ylittävät rajan. Ja lopulta ylitykset ovat silta kahden Iiron välillä.
Tämä oli mielestäni todella hyvä säeromaani. Aihe kuulostaa raskaalta: ei taas tätä kurjuutta. Säeromaani ei kuitenkaan ole raskas vaan käsittelee koskettavasti, aidosti ja helposti lähestyttävästi lopulta sitä, miten asiat voivat kääntyä parempaan.
Kokeilen vinkata seiskoille. Varmasti paras kaseista eteenpäin. Suosittelen nuorelle, nuorten kanssa työskentelevälle ja myös muille. Lukekaa tämä!
Kahdeksasluokkalainen Iiro on ihan tavallinen poika, ainakin kavereille koulussa. Iirolla on kuitenkin iso salaisuus, jota hän joutuu peittelemään kaikilta. Iiron vanhemmat ovat alkoholisteja. Äiti joutui työttömäksi ja isän firma on ollut nurin jo pitkään, ja kumpikin viettää päivänsä pääasiassa juopotellen. Iiro joutuu keräämään pulloja ja etsimään kirpputoreilta siistejä merkkivaatteita kunnostettavaksi ja myytäväksi netissä voitolla saadakseen rahaa elämän perustarpeisiin.
Kaikkea tätä Iiro salailee ja peittelee, koska häpeää vanhempiaan, mutta haluaa myös suojella heitä. Niinpä kun koulussa terkkarilla kysellään, miten kotona menee, Iiro yrittää sanoa naama peruslukemilla, että hyvin menee. Kaverit eivät onneksi turhia ihmettele, miksi ei koskaan hengata Iiron luona – kotiinhan ei missään nimessä voisi kavereita viedä, kun ei yhtään tiedä, ovatko vanhemmat kotona ja missä kunnossa.
Sitten Iiro kuitenkin mokaa. Koulukaveri Niko tietää Iiron köyhyydestä ja on ehdottanut tälle pullonkeräystä parempia tienausmahdollisuuksia. Niko myy varastettua tavaraa. Iiro ei kuitenkaan halua lähteä kaidalta polulta – kunnes yhtenä päivänä kirpputorilta silmään osuu arvokkaan näköinen Kalevala-koru, jonka Iiro nappaa mukaansa ja myy hyvällä voitolla netissä. Houkutus ei jää viimeiseksi, ja lopulta varkauksista jää kiinni.
Humalan soundtrack on Tiia Mattilan esikoisromaani ja oikein komea esikoinen onkin. Rankkaa aihetta käsittelevä nuortenkirja keventää säeromaanimuodolla. Teksti soljuu sujuvasti ja kouluvuosi etenee kuukausi kerrallaan sopivan reipasta tahtia. Kirjan rakenne on hyvä. Iiron kärvistely mokailunsa keskellä on uskottavaa ja sopivasti raastavaa, tämä on tunteisiin käyvä kirja. Humalan soundtrack loppuu kuitenkin toiveikkaalla nuotilla. Jatko-osa Selviämisen soittolista on jo ilmestynyt.
Luin tän yhdeltä istumalta - tai no, kahdelta, mutta kuitenkin käytännössä yhdeltä istumalta ja melko nopeasti. Säeromaanit ovat yleensä nopealukuisia, mutta aiheidensa puolesta silti pituuttaan isompia. Aivan kuten tämäkin.
Tää oli tosi hyvä! Koskettava, surullinen, ajatuksia herättävä, synkkäkin. Tällaisten vakavampien teemojen käsittely sopii vaan niin hyvin tiiviiseen säeromaanin muotoon. Luin tän "nopeana kevyenä välipalana" - ja noh, kokonsa puolesta tämä ehkä sitä olikin, mutta sisältö ei todellakaan ole kovin kevyttä. En harrasta sisältövaroituksia, mutta tässä niille ehkä olisi paikkansa.
Suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan! Innolla odotan, mitä Tiia Mattila seuraavaksi kirjoittaa. Koska siis, pakkohan hänen on jatkaa kirjoittamista, eikö niin... EIKÖ NIIN?
Humalan soundtrack on kirja, jonka kaltaista on maailmaan kaivattu. Minusta on ihanaa, että kirjailija on tarttunut kaunistelematta ja rehellisesti vaikeaan aiheeseen. Säeromaanimuoto toimii erinomaisesti ja tekee isosta aiheesta nuoremmallekin tartuttavamman. Iso hatunnosto tämän aiheen esillenostamiselle suomalaisessa kaunokirjallisuudessa! Iiron hahmo oli ilahduttavan monipuolinen ja osoitti, että vanhempien alkoholiongelma ja perheen köyhyys eivät aina oireile niillä nätimmillä ja kivoimmilla tavoilla nuorissa - ja se on okei. Iirosta luotiin pienillä elementeillä hyvin aidon tuntuinen henkilöhahmo, jota olisi koko romaanin ajan tehnyt mieli vain rutistaa. Mahtavaa työtä, upea esikoisteos!
Tiia Mattilan Humalan Soundtrackin teemat lapsiperheköyhyys ja vanhempien alkoholismi ovat olettamukseni mukaan sellaisia, joita ei liikaa suomalaisissa nuorten kirjoissa ole käsitelty. Mutta mielestäni teemoille on merkittävä paikka suomalaisessa kirjallisuudessa varsinkin nykypäivän poliittisessa ilmapiirissä. Säeromaanissa vähiin sanoihin on ladattu paljon tunnetta ja hetkiä nuoren ihmisen elämästä. Näkökulmahenkilö Iiro tuntuu uskottavalta kaikkine pelkoineen ja toiveineen. Loppuratkaisu on pohjustettu onnistuneesti jo ensi luvuilta lähtien. Mattilan tapa kuvata miljöötä pääosin toiminnan kautta sopii hyvin säeromaanille ja saa aikaan elävän tapahtumaympäristön. Kokonaisuutena Humalan Soundtrack oli koskettava ja ajatuksia herättävä lukukokemus.
Tämä osui ja upposi niin hyvin, että tirautin muutaman kyyneleenkin. Rehellinen kuvaus siitä, mitä on köyhyys ja vanhempien alkoholismi. Tämän voisi muutama poliitikkokin lukea ja kokeilla, alkaisiko sitä empatiakykyä löytyä. Suhteellisen helppolukuinen ja mukana on onneksi myös toivoa. Ehdottomasti otan tämän mukaan yläkoululaisten vinkkauksiin ja jään mielenkiinnolla odottamaan, julkaistaanko kirjailijalta tulevaisuudessa lisää nuortenkirjoja.
Ihan ok tarina. Tuntuu vaan, että olen lukenut saman tyyppisiä tekstejä aivan hirvittävän paljon eikä tässäkään ollut oikein mitään uutta. Ehkä luin tämän liian nopsaan Iso hyppy -kirjan jälkeen. Onhan se hyvä, että aiheesta kirjoitetaan mutta kaipaisi jo uutta näkökulmaa ja paljon tuoreutta.
En oo juuri lukenu kirjoja vanhempien päihteiden käytöstä, ja ehkä siksi juuri pidin tästä niin paljon? Surullinen tarina, ammattilaiset yrittävät auttaa, mutta lapsi suojelee vanhempaa viimeiseen asti. Lämmin suositus tälle.
Vaikka en fanitakaan säeromaaneja, onnistui tämä kirja tarinansa puolesta koskettamaan sopivasti. Lopun selviytymistaistelu nostatti jopa minun paatuneeseen sydämeeni pienen tunteen palon, joten kannatti lukea!
"Se, joka väitti jokaisen saavan taakakseen vain sen, minkä jaksaa kantaa, oli ylenpalttinen optimisti, jonka olis sietänyt itse ottaa elämältä muutama potku enemmän vastaan."