Kun järki hylkää ja hysteria ottaa vallan – huippukiinnostava sukellus ihmisten laumakäyttäytymiseen.
Mitä tapahtuu, kun joukko ihmisiä uskoo mahdottomaan? Kun mielikuvitus voittaa todellisuuden ja pelko alkaa ohjata käytöstämme? Laumassa ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen. Historian saatossa ihmiskunta on toistuvasti sukeltanut järjettömyyden syövereihin – pyörtyilemme, oireilemme ja panikoimme ilman muuta syytä kuin oman mielikuvituksemme luomat uhat. Seuraukset ovat usein naurettavia, joskus kohtalokkaita.
Tämä vangitseva teos sukeltaa syvälle ihmisten laumakäyttäytymiseen ja kertoo lukuisista hulluuksista, joihin olemme ajautuneet. Miten ihmiset saatiin vuonna 1835 uskomaan, että Kuussa elää biisoneja, yksisarvisia ja lepakonsiipisiä ihmisiä? Entä mikä johti siihen, että vuonna 1980 satoja nuoria pyörtyi kuin dominoefektissä Hollinwellin musiikkifestivaaleilla? Miksi 16. joulukuuta vuonna 1997 esitetty Pokemonin jakso sai tuhannet lapset kouristelemaan Japanissa?
Jani Kaaro johdattaa lukijansa eri aikakausien massahysterioiden, moraalisten paniikkien ja eriskummallisten villitysten pariin. Kirjan tarinat todistavat, että vaikka maailma muuttuu, ihmismieli on aina altis samoille virheille. Olemme aina olleet valmiita uskomaan uskomattomaan.
Kirja mielenkiintoisesta aiheesta ja luettavasti kirjoitettu. Muutamat kielelliset kukkaset vähensivät tähdet neljästä kolmeen. Näistä esimerkiksi nostan sen, että kirjan loppupuolella on enemmän kuin kerran kirjoitettu:"nyt kun olemme nähneet...". Nähneet? Onko kirja alunperin ollut tv-sarjan käsikirjoitus? Nyt kun olemme oppineet / lukeneet olisivat mielestäni olleet paremmat verbivaihtoehdot. Myönnän, tämä on nipotusta. Mutta jos kirjoittaja on saanut Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja tullut valituksi vuoden tiedotoimittajaksi, oletan kielen hienosäädön olevan hallussa.
Kertomuksia eri aikakausien massahysterioista, moraalisista paniikeista ja erikummallisista villityksistä sekä niiden taustalla vaikuttavista psykologisista tekijöistä. Itse jäin pohtimaan sitä, että olisiko useamman samanlaisen tapahtumasarjan läpikäyntiä kiinnostavampaa ollut sittenkin se, että muutamaan olisi sukellettu pintaa syvemmälle.