Mi lehetne legtávolabb a haláltól? Ezt a kérdést előbb-utóbb mindenki kénytelen feltenni magának ebben a regényben, és természetesen meg is próbál válaszolni rá. A párhuzamos idősíkokban és történetekben egy, legboldogabb gyermek- és kamaszéveit Afrikában töltő férfi visszatér, hogy a régi helyen újrakezdje életét; egy tehetséges fekete lány kemény munkával ki tud ugyan szakadni a nyomorúságból, de az igazságtalanság ellen hiába küzd; lenyűgözően szép, gyermekkori barátnője pedig már egészen fiatalon a prostitúció poklának legsötétebb bugyraiba kerül, ahonnan nincs visszatérés. Véglényként tengődő utcagyerekek, nyomorgó falusiak, vaktában lövöldöző fegyveresek és korrupt egykori gyarmatosítók között próbálják megtalálni másokban a szeretetet és a jóságot, ha már a világban lehetetlen.
Az elesettek iránti részvét, a tehetetlenség fájdalma és az egyéni felelősségvállaláson alapuló, személyes hit teszik megindító, humanista könyvvé Hirvonen regényét.
a Finnish writer, journalist and documentary film-maker.
Hirvonen's first novel Että hän muistaisi saman (When I Forgot) was first published in Finland in 2005. It was shortlisted for the Finlandia Prize. An English translation is to be published in November 2007.
Her first documentary feature film, Paradise: Three journeys in this world, is about migration from Africa to Europe. It premiered in Helsinki in 2007. This film also won the first prize in the category 'medium length films' of the Rhodes ecofilms and video arts festival in June 2008
Teos tuntui raadollisen suoralta ja rehelliseltä, jota tekstin kauneus ei suinkaan pehmentänyt, mutta teki sen itselleni siedettäväksi lukea ja selvitä. Karuimmat kuvaukset olivat vastenmielisiä, mutta sitäkin vastenmielisempää oli miettiä, että maailmassa todella tapahtuu tätä joillekin ihmisille tässä ja nyt, jotkin ihmiset todella ajattelevat näin, tekevät noin. Sen todellisuuden kanssa oli vielä vaikeampi olla. Vaikuttava, mutta teemoiltaan vaikeimpia kirjoja, joita olen lukenut.
Se päivä kun koittaisi, että naiset saisivat elää tasa-arvoisessa maailmassa ja lapset ilman köyhyyttä ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Tämä ei nyt jotenkin ihastuttanut, vaikka on kovasti kehuttu. Melkein jätin kesken. Kerrontatapa ärsytti. Miksi ei voi sanoa asioita suoremmin? Liikaa vihjeitä, joita olisi pitänyt tulkita. Vika voi tosin olla minussakin: loka-marraskuu on kiireistä aikaa, ehkä kaipaisin helpompaa kirjallisuutta luettavaksi. Kirjan loppupuoli oli alkua parempi. En enää lukenut pakon edessä vaan aloin pikkuhiljaa kiinnostua tapahtumista ja henkilöistä. Kertojista pidin enemmän Estheristä kuin Paulista.
Uskomattoman kauniilla sanoilla kerrottu tarina vaikeista asioista. Rakastuin Hirvosen kieleen ja tarkkoihin, eläviin kuvauksiin auringon paahtamasta Afrikasta. Kahden kertojan elämien yhteenkietoutuminen oli osuva ratkaisu juonen rakentamiselle.
Hirvosen kieli on aina niin kuulasta ja kaunista, vaikka hän kirjoittaakin kauhistuttavista asioista. Vaikka hänen kirjojensa lukeminen ahdistaakin, on niissä aina mukana toivon siemen.