Koukuttavan painostava dekkarisarjan avaus vie pohjoisen pimeään.
Helsingistä löytyy nuoren naisen silvottu ruumis. Tapausta alkaa tutkia uniongelmainen poliisi Mikkal Moilanen, jonka sukujuuret ovat Inarissa. Mikkalia pitää öisin hereillä lapsuustrauma, jota hän käsittelee työpsykologin kanssa. Kun tutkimukset vievät Mikkalin yllättäen pohjoiseen, muistot heräävät henkiin.
Vaikka epäillyt saadaan pian säilöön, joku yrittää sotkea tutkintaa. Vaikuttaa siltä, etteivät tutkijat ja heidän perheensä ole turvassa. Tutkinnan kiihtyessä Mikkal ajautuu yhä syvemmälle omaan pimeäänsä. Loppuratkaisu vetää maton lukijan jalkojen alta.
No nyt oli taas kerran miellyttävä ja hyvin kirjoitettu esikoisdekkari! Vaikka pieni arvaus oli loppua kohden tekijästä niin siltikin tää oli kyllä mainio☝️
Joel Kankaan Kaamos on vaikuttava esikoisdekkari, joka yhdistää rikostutkinnan, pohjoisen karun luonnon ja päähenkilö Mikkal Moilasen psykologisen kamppailun. Silvotun nuoren naisen murha johdattaa Moilasen Helsingistä Lappiin, missä hänen on kohdattava paitsi rikoksen pimeys myös omat lapsuuden haavansa. Tarina rakentuu taitavasti, ja yllätykselliset käänteet pitävät lukijan otteessaan loppuun asti.
Kankaan kieli on laadukasta ja rikasta sekä tunnelmallista ja vahvaa, etenkin luonnon ja kaamoksen kuvauksessa. Sivuhahmot ovat monipuolisia ja antavat tarinalle syvyyttä, mikä rikastaa kokonaisuutta. Vaikka kuvailut ovat kauniita, paikoin yksityiskohdat vievät tarinalta tempoa, ja tiivistäminen olisi voinut tuoda lisää dynaamisuutta. Lopun ratkaisut onnistuvat yllättämään ja tekevät kirjasta mieleenpainuvan.
Joel Kankaan esikoisromaani Kaamos on kokonaisuutena varsin lupaava ja paikoin vaikuttava teos. Joel Kangas onnistuu luomaan kirjaan vahvan tunnelman, jossa pohjoinen pimeys ja sisäinen levottomuus kulkevat käsi kädessä. Teoksessa on selvästi kunnianhimoa, ja se näkyy niin teemoissa kuin kerronnan rakenteessakin.
Erityisesti kirjan ilmapiiri on onnistunut: kaamos ei ole vain vuodenaika, vaan se toimii myös vertauskuvana hahmojen mielentiloille. Synkkyys, hiljaisuus ja ajoittainen ahdistavuus välittyvät lukijalle vahvasti, ja parhaimmillaan teksti imaisee mukaansa.
Kuitenkin teos kärsii paikoin poukkoilevasta kerronnasta. Juoni ja näkökulmat saattavat vaihtua yllättävästi, mikä tekee lukukokemuksesta hetkittäin katkonaisen. Tämä vie hieman tehoa muuten kiinnostavalta tarinalta, sillä lukija joutuu ajoittain pysähtymään hahmottamaan, missä mennään.
Kaikesta huolimatta Kaamos on esikoisteokseksi varsin kelpo suoritus. Se osoittaa, että Kangas hallitsee tunnelman rakentamisen ja uskaltaa kokeilla erilaisia kerronnan keinoja. Pienellä hiomisella kokonaisuus voisi olla vieläkin eheämpi, mutta jo nyt teos tarjoaa ajatuksia herättävän ja omaleimaisen lukukokemuksen.
Joel Kankaan esikoisdekkari Kaamos kertoi inarilaislähtöisestä helsinkiläisestä poliisista Mikkal Moilasesta. Inarissa asui vielä tullin palveluksessa oleva sisko. Kaipuu pohjoiseen oli kyllä mielessä, mutta lapsuuden traumat pitivät öisin hereillä. Tutkinnan alle tuli nuoren naisen ikävä kuolema, joka laajeni yllättäen kirjan tarinassa myös koskettamaan Mikkalia. Joku hautoi ikävyyksiä koko poliisilaitokselle, ja etenkin Mikkalille.
Kirjan tarinassa kuljettiin Mikkalin lapsuuden kuvauksissa 1990-luvun loppupuolen Inarissa, ja nykyajan poliisitutkinnassa. Jokin yhdisti nuo molemmat, joista voit lukea kirjan sivuilta tarkemmin. Inarissa voitaisiin pysytellä seuraavassakin dekkarissa.
Tässä oli tutut paikat: Otsamotunturi, Töllin mylly ja Lahden Liipola. Ihan hyvä juoni, mutta joku tässä oli erilaista kuin muissa dekkareissa. Jonkinlainen hidastempoisuus, ei imaissut lukijaa täysin mukaansa. Jään kuitenkin odottelemaan seuraavia kirjoja, niin pääsee paremmin kirjoittajan tyyliin kiinni.
Kirjassa selvitetään nuoren tytön murhaa ja samalla käydään myös päähenkilön Mikkaelin menneisyydessä. Alku oli aika rauhallinen, mutta about puolet lopusta meni kuin itsestään kun oli sen verran vetävä tarina. Käänteitä tosiaan on!