Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta.Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksi käyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
"...Härkönen kertoo riemastuttavan tarinan..." Ei tämä ollut mistään kulmasta riemastuttava, enemmän vain masentava ja iloton. Tarina ei oikein kulkenut, eikä edennyt. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Anna-Leena Härkösen kannattaisi keskittyä kolumnityyppisiin kirjoihin, joista olen kaikista pitänyt kovasti.
Romaaneista parhaat ovat Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty - omaelämäkerrallisuutensa vuoksi. Häräntappoase taas on aivan omassa lajissaan ja nuoren, ehkä vähemmän kyynisen Härkösen kirjoittama. Olen Härkösen huumorin ystävä, parhaat naurut saan Anna-Leenan kolumneista. Romaanit sen sijaan pitkästyttävät kirja kirjalta enemmän.
Kirjaa markkinoidaan riemukkaana romaniina lottovoitosta. Minä luin huumorinsävyttämän, mutta ehdottoman synkän tutkielman avioliitosta, jota hallitsee vaimon huono itsetunto ja miehen vakava alkoholiongelma. Ollaan siis Härkösen leipäpuualueella: parisuhteen tutkimisessa. Tällä kertaa flipperipallon elämäntilanteen tarkasteluun pistää liikkeelle seitsemän oikein lotossa.
Kaikki oikein on ehtaa, helppolukuista, paikoin hyvinkin oivaltavaa, sanoissa anteliasta Härköstä. Mutta riemukkaana en sitä nauttinut.
Edellisestä lukemastani Härkösestä onkin vierähtänyt aikaa. Loistava Häräntappoase (1984) lumosi yläkouluikäisenä, ja lukioaikoina puolestaan viehätti varsinkin aiheensa puolesta pienen kohun saattelemana ilmestynyt Akvaariorakkautta (1990). Varhaisaikuisuudessa tuli luettua muutamia teoksia, kuten Avoimien ovien päivä (1998) ja Juhannusvieras (2006) sekä jokin kolumni- tai novellikokoelma, jonka nimeä en enää muista. Anna-Leena Härkösen kymmenes romaani Kaikki oikein (2006) sattui käteeni opettajanhuoneen kirjojenvaihtohyllyllä, ja pohdin että voisihan sitä lukaista yhden Härkösenkin pitkästä aikaa. Pieniä nostalgian värähdyksiähän tämä saa aikaan.
Kaikki oikein kertoo alempaan keskiluokkaan kuuluvasta, senttejä venyttämään tottuneesta helsinkiläispariskunnasta, joka yllättäen voittaa lotossa seitsemän miljoonan euron pääpotin. Lottovoiton myötä voi monia unelmia toteuttaa, mutta äkkirikastuminen tuo tietenkin myös ongelmia mukanaan. Tarina on hieman tasapaksu ja yllätyksetön, eikä Härkönen oikein onnistu rakentamaan romaaniin toivottavaa draamallista kaarta. Kirjailijalle jo väsyttävänkin tuttu kyynisyys leimaa sinänsä oivaltavia arkielämän havaintoja. Ei Kaikki oikein huono romaani ole, mutta jää omaan makuuni hieman pinnalliseksi ja tarinallisesti jotenkin itsestäänselväksi.
Jossain määrin pidin tästä kirjasta hyvinkin paljon mutta välillä koin melkoista ärsytystä. Ongelma on pariskunta josta kerrotaan, toisinaan he olivat ihan ok mutta välillä heistä löytyi melkoisesti ärsyttävyyksiä. Toki sellaisia ihmiset usein ovatkin mutta... jotenkin selittämätön olo jäi. Kerronta oli sujuvaa ja tarinakin kohtalaisen mielenkiintoinen. Kuuntelin äänikirjana ja lukija oli välillä melkoisen ärsyttävä huutaja. Vaikka kirjassa joku huutaisikin niin ei sitä tarvitse silti lukijan huutaa, ainakaan näin liioitellusti.
Halusin lukea tämän, koska romaani pohjautuu Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään teokseen Lottomiljonäärit, joka on yleistajuinen ja kiinnostava tutkimus suomalaisista lottovoittajista ja siitä, miten voitto on elämään vaikuttanut. Falkin ja Mäenpään teosta suosittelen kenelle vaan, tätä en. Romaani pyöri aika paljon päihteiden rasittaman parisuhteen ympärillä, enkä kyllä nähnyt siinä mitään riemukasta. Not impressed. Parasta tässä oli, kun yksi hahmoista mainitsi ohimennen rahapelejä tutkineen sosiologin. Tulevana rahapelejä tutkivana sosiologina tuli ihan sellainen torilla tavataan -fiilis tästä maininnasta :D
Kirja löytyi Thaimaalaisesta antikvariaatista ja kaveri osti sen, samalla tuli itsekin luettua. Lottovoitto kiinnosti tarinan aiheena, ja ajattelin että siitä voisi saada hyvän tarinan. Lopputulos oli kuitenkin melko keskinkertainen, kyllähän tämän luki ajankuluksi mielellään ja mielestäni alkupuolisko kirjasta oli ihan lupaava. Ikävä kyllä tarina jonkin verran lässähti, päähenkilö lähinnä ärsytti ja loppu ei antanut oikein mitään. Tarina jäi pinnalliseksi ja tylsäksi.
Muutamia hyviäkin ajatuksia kirjasta irtosi, ja ehkä parhaimpana antina se laittoi mietimään lottovoittoa ja sen vaikutuksia myös läheisiin ihmissuhteisiin.
Aika laimea fiilis jäi. Päähenkilön lapsellisuus ja pinnallisuus lähinnä etäännytti. Tämän puolison alkkisongelma oli hyvin kuvattu. Alkoi itseänikin ärsyttää ainainen juopottelu. Aika kepeästi aihetta käsiteltiin kaiken kaikkiaan, vaikka enemmänkin olisi ehkä saanut irti. Onks Suomi oikeesti noin apaattinen? Vai johtuuko se lomasta, ettei jaksa nyt muistaa.
Helppolukuinen ja kevyt, taattua Anna-Leena Härköstä siinä mielessä. Mitään kovin riemukasta tässä ei kyllä ollut. Kirja oli lähinnä masentava kuvaus lottovoitosta. Molemmat keskeiset henkilöt olivat ärsyttäviä - Eevi jotenkin lapsellinen ja päättämätön tapaus ja Kari rasittava juoppo. Alkoholismi oli kyllä kuvattu ihan realistisesti. Toisaalta on kai aina hyvä, että kirja herättää tunteita.
Päähenkilö Eevi herätti tunteita puolesta ja vastaan. Eeviä luonnehdimme sekä avuttomaksi, ressukaksi että ei mitenkään samaistuttavaksi, mutta myös empatiaa herättäväksi. Pohdimme, oliko Eevi mahdollisesti läheisriippuvainen vai vain muutosta pelkäävä, kun junnasi parisuhteessa, mikä vaikutti olevan tyhjä. Ihmissuhteet ylipäätään koimme melko stereotyyppisiksi kuvatuiksi. Dialogi vaikutti uskottavalta ja toi kirjaan eloa. Eevi koettiin siis ristiriitaiseksi hahmoksi myös siksi, että häntä kuvattiin kovin araksi ja pelokkaaksi, mutta sitten yhtäkkiä ravintolassa kovin vaativaksi ja isoeleiseksi. Kaikki oikein-kirjan perusteema lottovoitto jäi jotenkin ehkä sivuun, ja muita pieniä teemoja ei viety pintaraapaisua syvemmälle. Monet herkulliset käänteet olisi voitu kuljettaa mutkikkaampia polkuja eteenpäin. Moni juonenkäänne tuntui varsin kliseiseltä, kuten esimerkiksi Eevin ostama minkkiturkki ja Thaimaan lomamatka. Karin alkoholismi puhkesi todelliseen kukkaansa lottovoiton myötä ja parisuhteeseen saatiinkin lopulta pohjamutien kautta ratkaisu. Tosin loppu viitannee tilanteeseen, missä kaikki ehkä onkin edelleen hyvin ja oikein. Otsikko Kaikki oikein herätti meissä keskustelua, että viitattiinko sillä kuitenkin Eevin elämään, että kaikki on hyvin, oikein. Varsinainen täysosuma lotossahan ilmaistaan seitsemän oikein. Eevi vaikutti ikään kuin oman elämänsä ulkopuoliselta sankarilta tai voisi sanoa nurisijalta. Raha oli näytellyt isoa osaa hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan isän pihiyden vuoksi. Johtuiko Eevin patologinen tarve ostaa ja sitten valehdella ostohinnat Karille nimenomaan katkeruudesta isää kohtaan? Kateus ja katkeruus veivät Eeviä eteenpäin. Eevin kohdatessa vanhan koulukaverinsa, joka oli kiusannut häntä, Eevin kauna kohosi sfääreihin, mitä kummastelimme. Eevi ostaa nukkekaupan vain kostaakseen? Olkoonkin lottovoittaja, motiivi ei tuntunut meistä kovin uskottavalta. Fiktiossa kaikki on toki sallittua, mutta muutoin melko realistiseen tyyliin kirjoitettuun kirjaan tämä irrallinen juonenkäänne ei istunut. Ylipäätään ihmissuhteet kirjassa olivat kovin kärjistettyä yksipuolisiksi. Veljeään Eevi ihannoi yli kaiken, äitiään surkutteli, isäänsä halveksi, ärsyyntyi Karista ja ystäväänsä kohtaa hän tunsi kateutta ja kiitollisuudenvelkaa. Ystävyyssuhde murentuukin Eevin voitettua lotossa. Kateus muuttuukin toisen suuntaiseksi. Pohdimme pitkään, kenelle kirja oikein oli kirjoitettu. Aika laajalla kaarella teemoja oli, kuten vanhusten asema Suomessa tätä nykyä tai palveluammattien kuvailua, mutta valitettavan heppoisiksi nämä jäivät. Kirja oli nopealukuinen, osin viihteellinen, hiukan jälleen negatiivinen perussävyltään nurinoiltaan. Kirjaa oli ehkä haluttu kirjoittaa vähän kaikille, mikä johti siihen että kukaan ei oikein saanut siitä mitään käteen jäävää tai mieleen irti. Olisimme toivoneet herkuttelua lottovoitolla, jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Sivujuonia ja –teemoja olisi voinut olla huomattavasti vähemmän, mutta pariin keskittyä enemmän, irrotella teemoilla ja syventää niitä. Taustatyötä olisi voinut myös google-haun listaa edemmäksi mennä. Kirjailija selkeästi kirjoitti tällä kertaa aiheesta, joka oli ehkä liian kaukana hänestä. Suosittelemme kirjaa helpoksi välipalaksi, kun haluaa rentoutua ja nollautua. Kirja ei jää kummittelemaan ajatuksiin.
Tähtiä antaisin 2,5 kolmen sijaan, mutta päädyin lopulta pyöristämään ylöspäin. Tarinan idea tekee kirjasta mielenkiintoisen, vaikka oikeastaan kokonaisuudesta jäi puuttumaan varsinainen syvyys ja oivaltavuus. Teemasta olisi saanut ammennettua irti enemmänkin, mutta nämä henkilöhahmot eivät siihen taipuneet. Tunnelma oli ankea alusta loppuun. Sillä tavalla sanoma toki tuli selväksi: raha ei takaa onnea. Korkeintaan korostaa sitä, mikä jo ennestään oli huonosti. Ja tämä ajatus oli juuri se, mikä oli liian yksinkertainen kokonaiseen romaaniin. Vähintään päähenkilöltä olisi toivonut jonkinlaista henkistä kasvua tai muutosta. Mutta, tyyli oli Härkösmäisen suora ja lähestulkoon inhorealistinen, kaikin puolin uskottava ja ankeuteensa asti arkinen huonon parisuhteen yksityiskohtainen kuvaus.
Yksi hyväksi havaitsemistani asioista, joita olen elämässäni vaalinut, on ollut draaman ja inhorealismin välttäminen niin todellisuudessa kuin muillakin olevaisuuden ja olemattomuuden tasoilla. Tämä kirja lupaili komediallisuutta ja jotain twistiä. Lottovoitto on sentään jotain erikoista. Mutta kirjan edetessä sitä huomasi jokaisen iloa vilkkuvan lupauksen haihtuvan ilmaan kuin kangastus: Taas kerran kaadutkin naamallesi rumaan parisuhdedraamaan tai juopotteluun tai molempiin. En tykkää. Kirjasta tarttuikin kurjuus, vaikka antoi ymmärtää olevansa pakoa harmaasta arjesta. Perhanan "Kaikki oikein", puijasit lukemaan loppuun asti ilman palkintoa. Kuka sadisti tekee tämmöisistä vielä elokuviakin?!
Luin tämän vuosien jälkeen uudelleen, ja pidin yhä! Kevyttä ja tavallaan melankolista ja vakavaa yhtä aikaa. Tunnelma on kaikkea muuta, kuin hilpeä, mutta silti tätä kuuntelee hyvällä mielellä. Tavallaan tätä kuunnellessa tulee hieman sellainen olo, että haluaa olla tällaisen hahmon (päähenkilön) "yläpuolella" ja tuntea olevansa parempi kuin hän, tai ainakin kuvitella tekevänsä itse parempia valintoja hänen tilanteessaan. Silti hahmo on melankolisuudessaan samaistuttava. Koukuttava, taitava, monitasoinen ja viihdyttävä!
Ärsyttäviä henkilöhahmoja pullollaan oleva kirja. Eevi on varsinainen alistuja niin omassa avioliitossaan kuin ystävyyssuhteissaankin ja Kari vastenmielinen juoppo. Raha ei todellakaan tuo onnea tälle parille ja koko kirja on melko vastenmielinen. Härköselle ominainen huumori pilkahtelee ajoittain, mutta ei nouse lentoon niin kuin useassa aiemmassa Härkösen kirjassa. En pitänyt.
Mä tykkäsin tästä. Jostain syystä kokonaisarvosana on kovin matala- ehkä me suomalaiset ollaan kovin kriittisiä? Musta tää oli elämänmakuinen ja hauska. Dialogi oli hersyvää ja siihen oli helppo uppoutua. Kaikkia juonenkäänteitä en ihan ymmärtänyt, mutta pääsanoma meni perille. Raha ei tuo onnea ja varakkuus on taitolaji :)
Lottovoittajien elämää voiton aiheuttamassa hämmennyksessä. En oikein osannut samaistua - ryntäisinkö itse ostamaan minkkiviitan ja timanttisormuksen- Alkoholiongelma puski vähän liikaa esille läpi koko kirjan, vaikka loppua kohti sen merkitys näiden ihmisten jatkolle toki kasvoi monessa mielessä. Herätti ajatuksia, mutta ehkä yksi lukukerta riitti.
Ihan viihdyttävää luettavaa. Olisin halunnut tutustua hahmoihin hieman pidempään ennen voittopottia. Nyt jäi vähän epäselväksi, millaisia hahmot todellisuudessa ovat, oli pakko uskoa sitä, mitä kirja sanoo; lukijan omalle tulkinnalle ei tavallaan jäänyt tilaa. Tai sitten jäi, mutta se jäi myös epäselväksi. Ehkä se oli koko homman pointti?
En pystynyt lukemaan kirjaa loppuun. Äänikirjana toimi Candy Crushin taustaäänenä. Jostain syystä olin päättänyt lopettaa kaikki aloittamani kirjat, mutta nyt se lupaus on jatkoa varten vedetty takaisin. Tosin sain vihdoinkin nukahdettua järkevään aikaan kirjan avulla. Ehdottomasti huonoin Härkösen kirja.
Erään lottovoiton saavan pariskunnan tarina. Kovin arvattavasti etenevä juoni, eikä henkilöhahmotkaan osoita mitään suurempaa älykkyyttä toimissaan. Osoittaa jälleen kerran todeksi sen, että raha ei tuo onnea.
Tämä ei ole tarina lottovoitosta vaan parisuhteesta, sekä päähenkilön suhteesta itseensä. Pidän kovasti Härkösen teoksista joissa käsitellään "huonoja" suhteita ja ihmisiä. Alla piilevät teemat mm. intohimon merkityksestä suhteessa olivat myös mieleisiä. Hyvä kirja!
En löytänyt tästä mitään "riemastuttavaa". Ahdistava, arkinen kuvaus pelkästään erilaisista onnettomista ihmisistä, joita ei lottovoittokaan auta. Härkösen tarkkanäköinen huumori puuttuu tästä täysin.
Mahtavaa pohdintaa siitä, mitä tapahtuu kun se kauan haaveiltu lottovoitto on saatu eivätkä kakki ongelmat ratkeakaan maagisesti. Niin todentuntuinen, että huomasin itse tuhlaavani rahaa lukemisen jälkeen!