Almanakassa oli päivämäärä 9.9.1836. Se oli historiallinen luku tohtori Ottossonin tyttöjen elämässä, sillä tuona päivänä ilmestyi, ja aivan yllättäen, näköpiiriin heidän ensimmäinen kavaljeerinsa. Kenelle sitten lopullisessa jaossa lankeaisi, kas siinäpä kysymys, sillä eihän yksi sentään kolmelle riitä. Ja heitä oli kolme.
1800-luvulle asettuva tarina nuorista helsinkiläisnaisista ja heidän romanttisesta elämästään.
Kirja oli tosi hyvin kirjoitettu ja pidin paljon siitä kokonaisuutena. Harmillisesti se usein hyppi mielenkiintoisten tilanteiden ja keskusteluiden yli, erityisesti loppu tuntui sellaiselta. Teos oli kuitenkin koko ajan miellyttävä lukea ja piti mielenkiinnon yllä, vaikkakaan en erityisesti lopun romanttisesta juonenkäänteestä pitänyt, vaan se enemmän inhotti.
Kirja on aika vanha, ilmestynyt 1940-luvulla ja pidin siitä, miten siinä käytettiin paljon vanhaa sanastoa ja sanontoja.
Arvoin 3'n ja 4'n tähden välillä, mutta päädyin lopulta alempaan arvosanaan.