Kaksi naista, kaksi valintaa ja salaisuus sadan vuoden takaa
Mari Rengon Helmisormus kirjekuoressa on ihastuttava kahden aikatason lukuromaani, jossa säkenöivä somemaailma ja tylsä arkielämä törmäävät, kun newyorkilaisnainen lähtee seuraamaan suvussaan kulkeneen sormuksen kiehtovaa tarinaa.
Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor, mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, mutta somevaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.
Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ura. Kun Anna kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään.
Helmisormus kirjekuoressa on ahmittava lukunautinto, joka vie suurkaupungin kimalluksesta kuohuvan Atlantin yli aina Pielisen rannalle asti. Ikosen suvun rakkauksista kertovan sarjan jokaisessa osassa tarkastellaan yhden nurmeslaisen sisaruskatraan jäsenen elämää.
Romantiikan suurkuluttajana lähdin hieman skeptisesti matkaan, sillä miellän romansseja, jotka eivät sijoitu Suomeen. Mitä kirja sitten tarjosi? Alkuvuoden parhaimman lukukokemuksen. Ilmeilyä lenkkipoluilla, kun elin hahmojen tunteita samaan aikaan. Hillitöntä itkua. Niin ihania suomalaisia mieshahmoja, että sydäntä sykähdytti. Aidontuntuista ystävyyttä ja hersyviä hetkiä.
Ajattelin tämän olevan enemmän historiallinen tai sellainen kahdessa aikatasossa kulkeva tarina, joka paneutuu historiaan sijouttuvaan aikajanaan syvällisesti tai vähintään yhtä paljon kuin nykyajassa kulkevaan. Vähän kuin esimerkiksi Kate Morton omissa romaaneissaan. Sen suhteen sain pettyä, koska Annan tarina ja aika Titanicilla sekä sen jälkeen olivat pienemmässä roolissa kuin oletin. Ja odotin enemmän siihen paneutumista, koska rakastan Titanic tarinoita. Jotenkin Annan tarinan käsittely jäi vähän heppoiseksi.
Helmisormus kirjekuoressa oli enemmän kevyttä feel goodia, josta kyllä pidän myös. Ikosen perhe oli alku kankeuden jälkeen valloittava joukko ja Carolinen sujahtamista Suomeen oli kiinnostavaa seurata. Pidin kovasti nurmeslaisista henkilöhahmoista ja se saikin pidettyä minut kääntämässä sivuja. Myös minussa heräsi halu nähdä onnistuvatko hieman grumpy Henri ja itselleen sokeutunut Caroline sulattamaan toistensa jäät. Eli vaikka kirjan historiallinen painotus ei lunastanutkaan odotuksia, niin kirjan romanttinen feel good puoli sai minut pidettyä otteessaan ja jopa ahmimaan kirjaa eteenpäin. Juonen rakentaminen nykyajassa tarjosi myös sopivasti koukkuja ja draamaa. Juonenkuljetus oli myös onnistunutta ja tarina soljui mukavasti eteenpäin. Aion ehdottomasti lukea myös seuraavan osan ja kun nyt tiedän millaista odottaa, niin ei tule väärinymmärryksestä johtuvia pettymyksiä.
Ihan kiva ja viihdyttävä! Odotin kyllä enemmän historiallista puolta ja omaperäisyyttä. Menneisyyden aikataso lähinnä toisti Titanic-elokuvaa ja nykytaso oli täynnä kliseitä ja loppuunkuluneita trooppeja.
Hurmaava lisä kotimaiseen feelgoodiin! En ole genren suurkuluttaja, mutta Ikosten perheen tarinaa luki ilolla. Kokonaisuudesta huokuu erityisesti rakkaus suomalaiseen pikkukylämiljööseen, sen luontoon ja vuodenaikoihin.
Odotin Kate Mortonin kaltaista vetävää lukuromaania, jossa nykyajan nainen selvittää esiäitinsä menneisyyttä ja samalla oppii jotain omastakin elämästään. Mutta siinä missä Mortonin hurmaavissa romaaneissa menneisyys varastaa huomion, Helmisormus kirjekuoressa keskittyy vankemmin nykyhetken tarinaan.
Kokonaisuutena Helmisormus kirjekuoressa on oikein miellyttävä kirja, jossa tarvittavat peruspalikat ovat paikoillaan. Juoni rullaa eteenpäin sopivassa tahdissa eikä missään vaiheessa tule sellaista oloa, etten pysy perässä. Miljöö ja hahmot ovat herttaisia ja tarina sopivan mukaansatempaava. Pidin siitä, kuinka suomalainen pienpaikkakuntakulttuuri ja yhdysvaltalainen luksuselämä törmäytettään yhteen, tosin olisiko niitä voinut törmäyttää vielä enemmänkin?
Titanic-tarina ja siihen liittyvä sukututkimus jättää tosin toivomisen varaa. Kaikki Titanicilla selviytyneet suomalaiset tiedetään, ja varsinkin jos sellainen on omassa suvussa, siitä ollaan hyvin tietoisia. Suomalaiset ovat vähän tällaisia. ;) En pitänyt uskottavana sitä, kuinka vähän Ikoset tai oikeastaan kukaan muukaan tiesi sukunsa menneisyydestä tai kuinka vähän he olivat kiinnostuneita ottamaan siitä selvää. Tai ehkä minä vain tulen erittäin sukututkimusinnokkaasta suvusta... Pidin kyllä erittäin paljon siitä, ettei Anna ollut tyypillinen, herttainen ja hyväsydäminen menneisyyden hahmo vaan omapäinen ja oikeastaan aika itsekäs nainen, joka teki moraalisesti kyseenalaisia valintoja oman etunsa vuoksi, eikä loppukaan ollut aivan ruusuinen. Se rakensi menneisyyden tarinaan mielenkiintoisen jännitteen, joka paikkasi käsittelyyn käytetyn sivumäärän suppeutta.
Kuuntelin kirjan äänikirjana. Lukija ja tarina kokonaisuudessaan toimi erittäin hyvin siinä formaatissa.
Tarina oli täysin päinvastainen siitä mitä etukäteen ajattelin sen olevan. Mielikuvani oli että tarinassa olisi historiaa mutta sitähän olikin todella vähän, mikä kuitenkin sitten jäi harmittamaan, että Annan tarinaa ei kerrottu tuon enempää. Ihan suloinen tarina, toki loppu perinteisen ennalta arvattava mutta se ei haitannut.
Tykkäsin kovasti, mutta vähän jäi kaihertamaankin. Historiallinen osuus tarinasta jäi aika kevyeksi. Nykyhetken tarjoamat romanttiset käänteet olivat ehkä turhankin dramaattisia ja elokuvamaisia, mutta silti, myönnettäköön, koukuttavia. Carolinen eteen tulevat kulttuurierot eivät tarjonneet yllätyksiä, mutta pistivät ne silti hymyilyttämään. Ikosten perhe vei kuitenkin sympatiani siinä määrin, että pakko lukea/kuunnella jatko-osakin, mitä vielä suht tuntemattomaksi jääneellä Kaarlolla on annettavaa.
Esikoiskirjailija Mari Renko aloittaa melkoisella vauhdilla. Juuri ilmestyi hänen ensimmäinen romaaninsa Helmisormus kirjekuoressa, jolle välittömästi on jo sarjaan toinen osa tulossa ja tämän lisäksi hän debytoi pian myös nuortenfantasiakirjalla Häiveen tapauskirjat, Pihlajapalatsi (sivun mennen sanottuna fantasiafanina odotan tätä kirjaa aivan erityisesti). Helmisormus kirjekuoressa edustaa puolestaan aikuisten viihdekirjallisuutta ja aloittaa uuden Ikosten -suvusta kertovan romanttisen sarjan. Romaanissa on kaksi aikatasoa, jotka kytkeytyvät toisiinsa: toinen kertoo vastavihitystä nuoresta maalaisvaimosta Annasta, joka matkustaa Titanicilla ja haaveilee urasta laulajana; nykyajassa seurataan Annan amerikkalaista jälkeläistä, somevaikuttaja Caroline Tayloria, joka epäonnisten tapahtumasarjan myötä on päätynyt tutkimaan juuriaan Suomeen.
Newyorkilainen Caroline tupsahtaa Pielisen rannoille mukanaan esiäitinsä Annan helmisormus. Hän yrittää jättää taakseen oman sotkuisen menneisyytensä tutkimusmatkalla Annan aviomiehen sukutaloon. Talosta hän tapaa jörön Henrin, joka huolehtii yksin kahdesta teini-ikäisestä pikkusisaruksestaan. Tietenkin Carolinen vanhat ongelmat seuraavat häntä ja suhde uuteen vuokraisäntään Henriin alkaa muuttua lämpimämmäksi. Samaan aikaan seuraamme osasta luvuista, miten Anna joutuu kahden miehen väliseen suhdesotkuun ja jäävuori uhkaavasti yhä lähestyy. Kerronta rullaa mukavasti ja erityisesti nautin sympaattisista henkilöhahmoista sekä säkenöivistä luontokuvauksista. Romantiikan suhteen pysytellään enemmän perhe- ja ystävyyssuhteitakin nostavan lämpöisen hyvän mielen kirjallisuuden tasolla, eikä hypätä kuumemman eksplisiittiselle puolelle. Ikosten perhe on kuvattu mukavan rosoisena mutta samaan aikaan aidon rakastavana ja Bridgertonien sisaruskaartin tavoin perhesuhteet toiminevat hyvänä liimana muuten erillisten romanssisarjan osien välillä. Varmasti tulen tarttumaan myös sarjan seuraavaan osaan.
Ahmittava kirja alusta loppuun. Kahden aikakauden teos oli miellyttävä lukea. Kummankin aikakauden tarina oli kiinnostava, ja tarina nivoutui hyvin yhteen. Hahmojen tarinaa rakennettiin kirjassa vähitellen, ja hahmoihin kiintyi pikkuhiljaa enemmän. Rakkausrintamalla oli mukavaa jännitettä. Historian tapahtumat olivat hieman ennalta-arvattavia.
Helmisormus kirjekuoressa oli sydäntälämmittävä, ihana ja romantiikkaa tihkuva romaani, joka on mahtava helmi romantiikka kirjallisuuden seassa. Rakastin tätä kirjaa. Tähän asiaan vaikutti hahmot, jotka olivat todentuntuisia ja samaistuttavia. Pidin kaikista Ikosen perheen sisaruksista, mutta oma lempparini on ehkä Elias tai Henri. Caroline oli mahtava hahmo, tyttö, joka lähtee pakoon ongelmiaan suurkaupungista, pikku kaupunkiin. Caroline kasvoi kirjan aikana mahtavasti ja en malta odottaa hänen tulevaisuuttaa. Mutta asia mitä rakastin eniten oli, se että kirja tihkui suomalaisuutta ja lämminhenkistä perheeseen kuuluvuutta. Kirjassa kuvattiin hienosti Suomen kaikkia vuodenaikoja ja kuvailu oli taidokasta. Rakastin kaikkia kohtauksia, jossa Caroline oli Ikosten kanssa. Tämä kirja ehdottomasti yllätti minut, monella eri tavalla.
Pidin! Aluksi mietin, onko tämä kirja mun mieleen mutta yhtäkkiä huomasin olevan täysin uppoutunut tarinaan ja halusin vain lukea lisää ja lisää. vaikka oli vähän ennalta-arvattava, oli silti yllättäviä käänteitä. Pidin millaisia erilaisia suhteita kirjassa luotiin, kuinka kipuilua ja kasvua kuvattiin. Uskoisin, että tästä on upea sarja alkamassa!
Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon! Aluksi ajattelin, että kahdella aikatasolla seikkailtaisiin joka toisessa luvussa, joten hieman petyin kun luku toisensa perään sijoittui nykyaikaan. Juoni rakentui kuitenkin täydelliseksi juuri näin.
Kaikki hahmot rakentuivat hyvin, luonteet, agendat ja hahmokemiat olivat hyvin realistisia. Henri <3
Nurmekseen saapuu Yhdysvalloista odottamaton vieras. Somevaikuttaja ja New Yorkin seurapiireissä liihottava Caroline marssii korkkareissaan Pielisen rannalla olevaan keltaiseen puutaloon ja ensi töikseen tyrmää talon isännän krav maga -taidoillaan maahan. Kunhan alun väärinkäsityksistä päästään yli, käy ilmi, että Caroline on tavallaan sukua talon isäntäväelle, Ikosille, tai ainakin liittyy heidän sukuhistoriaansa.
Carolinella on mukanaan vanha kirje ja helmisormus. Carolinen sukulainen, Anna West, tuli Suomesta Yhdysvaltoihin Titanicin kyydissä ja selvisi laivan uppoamisesta. Hän on suvun tarinoissa upea, voittamaton nainen, mutta Carolinen mukanaan tuoma kirje antaa ymmärtää, että Anna onkin tehnyt jotain kamalaa. Helmisormus ei ole Annan vihkisormus, vaan sen on antanut joku V.I. – käy ilmi, että tämä on talon isännän, Henri Ikosen, sukulaismies Viljo.
Johtolankojen innostamana Caroline haluaa jatkaa sukututkimuksiaan Nurmeksessa. Henri majoittaa Carolinen taloonsa, vähän vastahakoisesti, ja ohjaa tämän alkuun. Siinä sivussa Caroline tutustuu vähän yrmyyn Henriin, jolla on vastuullaan nuoremmat sisarukset, teini-ikäiset Elias ja Iiris. Perheen äiti on kuollut ja isä poissa kuvioista, joten vastuu nuoremmista sisaruksista on jäänyt painamaan Henriä. Carolinen vierailu, vaikka alkuun tuntuukin ikävästi häiritsevän Henrin totuttuja kuvioita, on kuitenkin jonkinlainen valopilkku.
Carolinella on oma traumataustansa. Suunnitelmissa oli upeat seurapiirihäät, mutta sulhasen petollisuus on pistänyt suunnitelmat uusiksi. Carolinen äiti ei myöskään arvosta Carolinen häipymistä penkomaan vanhoja asioita jonnekin Pohjois-Karjalan perukoille. Mutta ehkä Instagram-seuraajat eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa? Seurapiirijulkkiksen sopeutuminen Nurmeksen New Yorkia maanläheisempiin olosuhteisiin on oma huumorin aiheensa kirjassa.
Nykypäivään sijoittuvan tarinan ohella kuljetetaan toista aikatasoa, jossa Anna matkustaa Titanicilla. Laiva etenee kohti vääjäämätöntä kohtaloaan, jota lukija tietysti osaa odottaa. Titanicin käyttäminen tarinan elementtinä tuntui vähän kuluneelta, mutta eipä se varsinaisesti haitannut. Laivan uppoamiskohtaus on kuin Cameronin elokuvasta. Tämä mennyt aikataso tuntui kaikkiaan vähän sivuseikalta, vaikka siinä kiinnostaviakin ulottuvuuksia oli; nykyajan taso oli kuitenkin kirjan parasta antia.
Koska romanttisen viihdekirjallisuuden parissa ollaan, sellaistakin viritystä on tietysti mukana. Caroline näkee yksinäisessä, vakavassa Henrissä pelastusprojektin. Rakkausromaanina Helmisormus kirjekuoressa on aika hillitty; romantiikka ei ole roihuavan kuumaa, vaan kytee varsin rauhallisella liekillä. Lopputulos kuitenkin lämmittää: se tuntuu menevän oikein. Leppoisalle viihderomaanille sallii pienet epärealistisuudet ja teennäisyydet.
Kirjasarja saa jatkoa jo vuoden 2025 aikana. Ikoset-sarjan kirjat kuvaavat Ikosten sisarusparven jäseniä. Seuraavassa osassa Pitsihuntuun kuiskattu jatketaan tästä kirjasta tuttujen henkilöiden parissa ja kurkistetaan historian puolella talvisodan aikaisiin tapahtumiin.
Helmet 15/2025 Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon => 🎧 Mari Renko, Helmisormus kirjekuoressa 👍
Helmet -lukuhaaste viikko 15 Viikon #helmetlukuhaaste2025 kohtaan ”kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon” 🚢 oli vaikea löytää kirjaa, mutta onneksi bongasin tämän kirjavinkin muutamia viikkoja sitten Instagramista. Helmisormus kirjekuoressa 💍✉️ on Mari Renkon esikoiskirja 📖 ja jään mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan ✍🏻 seuraavia teoksia. 📚
Tykkäsin 👍 kirjasta kovasti, sen tapahtumat kulkivat kahdessa eri aikatasossa ja tämä ”haaksirikko” osuus liittyi yhteen kuuluisimmista eli Titaniciin. Tarina kertoi suomalaisista siirtolaisista, jotka matkasivat Titanicilla. 1900-luvun alussa Suomesta lähti paljon ihmisiä siirtolaisiksi Amerikkaan, heidän matka alkoi Hangosta. Toisessa aikatasossa Caroline saapui Suomeen selvittämään sukujuuriaan. Kirjassa on hauska seurata amerikkalaisen somettajan sopeutumista pieneen Nurmeksen kaupunkiin.
Mari Renko, Helmisormus kirjekuoressa 👍
Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin: 15 Kirjassa ajaudutaan haaksirikkoon 28 Kirjassa ollaan järvellä
Sujuvasti kirjoitettua, nopealukuista nykyromantiikkaa kahden aikatason twistillä. Nykyhetken tarinassa on Suomeen Nurmekseen kaukaisia sukujuuriaan etsimään saapunut amerikkalainen Caroline, joka on paennut sydänsurujaan. Menneisyyden tarinassa on Carolinen kaukainen sukulainen Anna, jonka tarina sijoittuu pääosin Titanicin traagiselle neitsytmatkalle.
Pääpaino tarinassa on Carolinessa ja nykyhetkessä, ja Annan tarina jää aika ohuehkoksi. Juoni on genrelle tyypilliseen tapaan melko ennalta-arvattava ja Titanic-juoni toistaa pitkälti leffan tarinaa. Genressään kirja on kuitenkin minusta onnistunut. En yleensä innostu genren kirjoista, jotka sijoittuvat Suomeen. Tässä kuitenkin tarina vie mukanaan ja tämä on mukavaa luettavaa: romantiikkaa ja vähän sukusalaisuuksia. Tartun varmasti jatko-osiinkin.
Helmisormus kirjekuoressa esitteli lukijalle sukudraamaa kahdella aikatasolla. Carolinen elämän kulkiessa Amerikan ihmemaasta Suomen peräkylälle, hänen sukulaisensa Anna taittaa samaa matkaa toiseen suuntaan noin sata vuotta aiemmin.
Kirjat hahmot olivat mielestäni luotu huolella ja romanttinen jännitekin onnistunutta. Pidin erityisesti Ikosista sekä menneessä, että nykypäivässä! Tarina aukesi sopivaan tahtiin molemmissa kerroksissa ja piti otteessaan viimeisiin lukuihin asti. Titanicin kuvaus oli mielestäni myös yksityiskohdillaan kiehtovaa ja uskottavaa.
Olen hyvin iloinen tästä uudesta laadukkaasta historiallisesta fiktiosta ja jään odottelemaan toista osaa!
Viihdyttävä, imaisee mukanaan! Hauska ja kevyt, mutta samalla suuria tunteita herättävä, romantiikkaa, sydänsärkyjä ja vaikeita valintoja.
+ Hyvin kirjoitettu, soljuva kieli! + Titanic-aikatasoa mielestäni juuri sopivassa suhteessa - täydentää tarinaa hienosti. + ei 'miscommunication' trooppia. + ihana sisarusparvi (erityisesti nuoremmat sisarukset) ja 'found family ' fiilis.
Täydellinen romanttinen kirja katkaisemaan alkuvuoden lukujumi, en malta odottaa seuraavaa osaa!
Nykyajan aikataso yllätti positiivisesti! Oli kiva päästä kurkistamaan, miltä Nurmes näyttää New Yorkissa kasvaneen somevaikuttajan silmin. Sen sijaan Titanic-aikataso ei tarjonnut ihan sitä mitä odotin, vaan seuraili liikaa leffan jalanjäljissä. Jatko-osan aion kuitenkin lukea!
Ihan hyvä hömppäkirja, niin kuin näitä itse nimitän. Ja niin muodikkaasti kahdessa eri aikatasossa liikkuva. Onneksi rakenne on selkeä ja aikatasoilla ja niissä esiintyvillä henkilöillä selkeät erot. Kahta rinnakkain kulkevaa tarinaa on helppo seurata. Jäin miettimään, että olinko pettynyt vai tyytyväinen täysin arvattavissa olevaan loppuratkaisuun. En tiedä, sekä pettynyt että tyytyväinen.
Goodreadsissä ei voi antaa puolikkaita tähtiä, mutta antaisin 3 1/2 tähteä. Tykkäsin tarinasta ja se veti paljon puoleensa. En voinut laskea kirjaa enää viimeisten lukujen kohdalla ollenkaan. Oli vain pakko saada tietää miten tarina päättyy.
Kiva aikuisten satu! Ollaan Nurmeksessa, New Yorkissa ja Titanicilla. Ei aina ihan uskottava mutta oikein raikas ja viihdyttävä. Hyvät henkilöhahmot ja tapahtumat. Miljökuvaukset myös oikein hyviä. Vetävä tarina.
Ihanan mukaansatempaava, ja niin arkisen kaunis kuvaus Pohjois-Karjalasta! Henkilöt olivat niin todentuntuisia, varsinkin itse herra Henri Ikonen. Tällaisia tosielämän (ja varsinkin pohjoiskarjalaisia) miehiä enemmän! ❤️